Maisa rakensi taianomaisen tonttutalon lyhdyn sisään. – Nyt se on valmis, enempää en enää laita, hän nauraa.
– Kävelin polkua pitkin ja siinä oli iso lyhty, Maisa Rannikko muistaa.
Kävellessään kotipihallaan Maisa löysi pihaltaan suurehkon lyhdyn. Lyhtyä tutkiessaan hän huomasi, että siitä oli pudonnut pohja pois.
– Katselin, että siihen pitäisi tehdä jotakin. Aloin sitten tehdä lastenlasten iloksi tonttumökkiä.
Lattiat syntyivät vanerista, lyhty on led-valo
Maisa, 65, otti lasiseinäisen lyhdyn mukaansa ja putsasi sen.
– Minulla oli ennestään tonttuovi, joka on amerikkalaista tekoa ja aukeaa siis sisäänpäin. Minun oli siis pakko saada lyhtyyn reikä. Vein lyhdyn lasiliikkeeseen, jossa luvattiin, että kyllä siihen reikä saadaan, hän kuvaa.
Kun lasiin oli sahattu oviaukko, Maisa alkoi askarrella. Hän kiinnitti kaksipuolisella teipillä lyhtyyn uudet seinät ja askartelussa käytettävät ikkunat.
Nurkassa palaa lyhty, jossa on patterilla toimiva led-lamppu; uuninpankolla istuu kissa, ja yläkerrassa tonttu makailee pedillään. Lyhtytalon lattiat syntyivät vanerista, jotka Maisa mittasi ja hänen aviomiehensä sahasi.
– Päällystin ne hirsikartongilla. Takat, pöydät, tikapuut ja hyllyköt olen itse tehnyt. Tontun sängyn löysin lasten vanhoista leluista. Muuten se on pitkälti itse tehty. Rekvisiitta, valo ja lahjapaketit ovat nukkekodista, Maisa kuvailee.
Tonttutaloa saa ihastella, muttei koskea
Taianomainen tonttutalo syntyi muutamassa päivässä. Maisalla on nukkekodeista aiempaakin kokemusta.
– Yhdeksän vuotta takaperin, kun ensimmäinen lapsenlapsemme syntyi, niin talvi oli aika pitkä sitä odotellessa. Aloin rakentaa äidiltäni saamaani vitriiniin nukketaloa. Oli jostakin lapsuudesta jäänyt sellainen kaipuu omaan nukketaloon, se minimaailma on niin ihana, Maisa sanoo.
Kun vauva syntyi, nukkekoti sai kuitenkin jäädä. Nyt lapsenlapsia on jo kolme, ja isoäiti hoitaa heitä usein.
– Ei minulle jää aikaa. Turha levittää tavaroita, kun hetken kuluttua lapset tulevat ja saa taas kerätä pois, hän nauraa.
Lasten kanssa on sovittu, että tonttutaloa saa ihastella, muttei koskea.
– Pienin sitä kovin himoitsee, tämä kolmivuotias. He kyllä kauniisti tottelevat, kun sanon, että koskea ei saa. Talon tavarat ovat nukkekodin tavaroita ja siten aika heikkotekoisia, joten en anna kovasti leikkiä, ennen kuin lapset ovat isompia.
Lue myös: Tässäkö Suomen upein tonttuovi? Riikan tonttuoven taakse voi oikeasti kurkistaa – jopa kahdessa kerroksessa
Talon tontuilla on nimetkin
Ensimmäisenä tonttutaloon muutti tyttärentyttärtä symboloiva tonttu, Suhina Sammalkorva. Tonttulan yläkerrassa makaileva ja paketteja tekevä poikatonttu on Kinne Revontuli, pieni tyttötonttu puolestaan Hipsu Takatalvi.
– Nyt se on valmis, enempää en enää laita. Mutta pitihän sinne lapset saada! Maisa sanoo.
Nimet on poimittu tonttunimigeneraattorista, johon kirjoitetaan oma nimi, josta kone muokkaa tonttunimen.
Tonttutalo menossa myös joulumarkkinoille edustamaan
Kuvan lyhtytalosta Maisa jakoi myös Facebookin jouluryhmään. Se sai heti tuhansia tykkäyksiä.
– Minä ihan suorastansa häkellyin, kun niitä tuli niin paljon. Joulun maailma elää ihan omaa elämäänsä. Onhan se mukavaa ja kihelmöivää, näitä on kiva tehdä.
Tonttutalo on menossa ennen joulua myös joulumarkkinoille edustamaan. Sitten se palaa eteisen lipaston päälle.
– Joulu kun menee, siivotaan nukketavarat pois ja lyhty saa mennä kellariin odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ei se varmaankaan jää pysyväksi, mutta katsotaan.
Ajatusta nukkekodin tekemisestä valmiiksi ei myöskään ole haudattu.
– Odotan, että lapset kasvavat vähän isommiksi, että pääsen leikkimään! Maisa nauraa.
Kokeile myös jouluisten lintujen askartelemista! Tässä ohje:
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.