”Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista” -sanonta taitaa kummitella suomalaisten mielissä, sillä monen pihaa koristava pihlajapuu ruokkii lähinnä pikkulintuja.
Pihlajapuiden sato on juuri parhaimmillaan, mutta punaista terveyspommia hyödynnetään ruoanlaitossa niukalti. Pihlajanmarjat ovat vapaita luonnomarjoja, joissa on säilöntäaineiden sijaan paljon kuituja ja kaksi kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa. Lisäksi pihlajanmarjat kunnostautuvat beetakaroteenin, polyfenoli-antioksidantin, E-vitamiinin, kaliumin ja eteeristen öljyjen lähteinä.
Marjojen happamuus juontaa juurensa niiden sisältämistä omena- ja sorbiinihapoista, mutta puiden satojen maun välillä on suuria eroja. Ensimmäiset yöpakkaset pehmentävät pihlajanmarjojen makua, mutta vievät samalla mukanaan osan marjojen terveysvaikutuksista. Lisäksi yöpakkasten jälkeen puun sadosta kilpailevat linnut, jotka kiinnostuvat pihlajanmarjoista niiden kirpeyden taltuttua. Oma satonsa onkin järkevä korjata ennen kylmenneitä öitä, ja kesyttää pihlajanmarjojen happamuus pitämällä niitä vuorokauden verran pakastimessa.
Käytä leivontaan, tee hyytelöä tai nauti liköörinä!
Pihlajanmarjoille kannattaa valita ruoanlaitossa pehmeän ja makean makuinen kumppani, kuten muut makeammat marjat tai omenat. Tuoreet pihlajanmarjat sopivat passelisti leivontaan, kuten omenapiirakkaa ryhdittämään. Kuivatut pihlajanmarjat taasen tuovat makua ja terveyslisää smoothieen, jogurttiin tai puuroon. Pihlajanmarjahyytelöä on perinteisesti tarjottu hirven tai lampaan lisukkeena, ja marjoista voi valmistaa myös kaunista likööriä joulupöytään.
Varsinainen myyntituote pihlajanmarja ei ole – esimerkiksi vuonna 2015 myyntiin kerättiin vain 762 kiloa. Tämä määrä ei päädy kuluttajalle, vaan ruokayritysten raaka-aineiksi. Luonnossa kasvavia pihlajanmarjoja saa poimia jokamiehenoikeuksien nojalla, mutta ilman lupaa toisen pihapuita ei saa kyniä marjattomiksi.
Lähde: Fineli, Maaseudun Tulevaisuus, Karjalainen
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.