Tämä tomaatin näköinen, punertava hedelmä on vähemmän tunnettu, mutta yllättävän monipuolinen herkku. Poimi seuraavan kerran kaupasta mukaasi aimo annos tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita.
Persimon, kaki ja sharon. Tällä hedelmällä on monta nimeä, ja nimi vaihtelee aina alkuperämaan mukaan. Persimonit tulevat Espanjasta, kakit Japanista ja sharonit Israelista. Kaikki ovat saman hedelmän eri lajeja.
Vaikka tämä tomaattia muistuttava kasvis löytyy yleensä hedelmäosastolta, oikealta luokitukseltaan kyseessä on kuitenkin marja. Persimonista puhutaan yleensä hedelmänä, sillä sitä käytetään ruoanlaitossa hedelmien tavoin.
Tärkeä rooli aivojen toiminnassa
Persimon sisältää runsaasti kuitua, yhtä paljon kuin appelsiini. Lisäksi se sisältää muun muassa magnesiumia, kalsiumia ja mangaania. Mangaanilla on tärkeä rooli aivojen, lihasten ja hermojen toiminnassa. Persimonin syömisen uskotaankin vähentävän verenkiertoelimistöön liittyviä sydänkohtauksia.
Erityisen paljon tämä hedelmä sisältää A-vitamiinia. A-vitamiini vaikuttaa muun muassa hämäränäköön ja luuston kehitykseen. Myös persimon rautapitoisuus on yllättävän korkea, yhdessä hedelmässä voi olla rautaa jopa 0,6 grammaa.
Suolaisen ja makean kumppani
Persimonin voi syödä sellaisenaan, mutta se on myös monipuolinen hedelmä käytettäväksi suolaisiin tai makeisiin ruokiin. Hedelmä kannattaa kuoria ennen käyttöä. Nopea tapa on halkaista hedelmä ja kovertaa sisus.
Persimon sopii hyvin esimerkiksi salaatteihin, sillä se on oiva pari niin juustojen kuin lihankin kanssa. Hedelmää kannattaa kokeilla käytettäväksi myös hedelmäsalaatteihin ja rahkajälkiruokiin tutumpien hedelmien rinnalla. Kokeile myös soseuttaa jälkiruokakastikkeeksi.
Ei kannata pelästyä, vaikka hedelmän pinnalla olisi banaanin tapaan ruskeita laikkuja. Ruskeita kohtia sisältävä hedelmä on juuri silloin makeimmillaan.
Kypsät persimot kannattaa säilyttää kylmässä, mielellään vähintään jääkaappilämpötilassa. Kaupassa myytävät hedelmät ovat usein raakoja, joten niitä kannattaa kypsyttää ensin kotona huoneenlämmössä.
Lähde: Satokausikalenteri