Kuuluuko punalaputettu ruoka kaikille, vai pitäisikö se varata vain pienituloisille? Kysymys on herättänyt keskustelua suositun bloggaajan nostettua asian puheenaiheeksi.
Videolla: Tiesitkö? Näin kaupan hedelmäpussi aukeaa supernäppärästi.
MTV Uutisten Makuja.fi-ruokasivustolla kerrottiin aiemmin eri suomalaiskauppojen käytännöistä myydä ruokaa, joka uhkaa päätyä hävikkiin. Alennettua, eli niin sanottua punalaputettua ruokaa myydään ainakin kaikissa Suomen suurimmissa kauppaketjuissa ja jokaisella toimijalla on hieman oma tapansa esimerkiksi tuotteiden esillepanoon.
K-ryhmässä on otettu monin paikoin käyttöön erilliset hävikkihyllyköt punalaputetuille tuotteille, kun taas S-ryhmä keskittyy buustaamaan punalapputuotteiden myyntiä illan tupla-alellaan.
"Kuka saa ostaa punalappuruokaa?"
Virve Fredman nosti blogissaan puheenaiheeksi punalappuruoan.
Jos kauppojen käytännöt vaihtelevat, niin vaihtelee myös ihmisten suhtautuminen punalaputettuun ruokaan. Tämän on huomannut muun muassa suosittua Ostolakossa-blogia pitävä, nykyisin Ruotsissa asuva Virve Fredman. Virve nostaa blogipostauksessaan esiin mielenkiintoisen näkökulman: kuka oikeastaan saa ostaa punalaputettua ruokaa?
Virve Fredman on 34-vuotias, Ruotsin Tukholmaan vuonna 2015 rakkauden perässä muuttanut, estenomiksi opiskellut bloggaaja ja yrittäjä. Virve on pitänyt suosittua Ostolakossa-blogiaan vuodesta 2009.
Virve kertoo blogissaan, miten hän saa kahden aikuisen taloudessa pidettyä kuukauden ruokakulut noin 120 eurossa per henkilö. Tämä onnistuu muun muassa ostamalla hävikkiruokaa. Virven mukaan Suomessa hävikkiruoasta puhutaan usein punalappuruokana, mutta Ruotsissa se on nimetty selkeästi ympäristönäkökulman kautta ja lapuissa välkkyvät sanat svinnsmart ja klimatsmart. Nämä sanat viittaavat siihen, että tuotteiden ostaminen on viisasta hävikin ehkäisyn ja ilmaston kannalta. Ruotsissa hävikkihyllyissä korostetaankin Virven mukaan usein hävikkiruoan pelastamista ja sitä, kuinka voimme yhdessä tehdä ekoteon ehkäisemällä ruokahävikkiä.
– Ruotsissa ruokahävikin torjunta kuuluu kaikkien vastuulle yhteisöllisesti. Tämän vuoksi olenkin ollut välillä hämmentynyt, kun olen Instagram Stories -klipeissäni esitellyt hävikkilöytöjäni ja saanut kuulla, kuinka moni Suomessa ajattelee, että punalappuruoka kuuluu vain pienituloisille eikä muiden kuuluisi reiluuden nimissä ostaa punalapputuotteita, Virve kirjoittaa.
Hämmentyi suomalaisten suhtautumisesta: "En ollut ajatellut asiaa niin"
Hävikkihylly ja punalaputettuja ruokia Tukholmassa. Kuva: Virve Fredman
Virve kertoo MTV:lle blogipostauksen nostaneen esiin monenlaisia näkökulmia.
– Ihmiset pohtivat sitä, pitääkö miettiä omaa tulotasoaan hävikkihyllyn edessä. Viedäänkö punalapputuotteita ostamalla pienempituloisilta mahdollisuus? Todella moni kuitenkin sanoo, että ilman muuta niiden tuotteiden on tarkoitus torjua hävikkiä – ja että niitä tulee ostaa nimenomaan tarpeeseen, eikä heitä sitten kotona roskiin.
Virve korostaa olleensa hämmentynyt, että Suomessa tuotteita ajatellaan nimenomaan rahansäästämisen näkökulmasta, jolloin herää myös kysymys siitä, ovatko tuotteet suunnattu kaikille. -
– Hämmennyin nimenomaan siitä, että kun Ruotsissa se lähtökulma on ”klimatsmart”, niin Suomessa pohditaan, minkätuloinen saa ostaa niitä tuotteita. En ollut ajatellut asiaa niin.
Virven mukaan on toki kaunis ajatus, että alennetut elintarvikkeet varataan pienituloiselle.
– Jos hävikkihyllyn edessä seisoisi keskituloinen ja pienituloinen, niin varmasti jokainen antaisi sen tuotteen pienituloiselle. Mutta ihmisiltä saattaa helposti kadota se ajatus, että mistä tässä tuotteessa on kyse, Virve muistuttaa ja alleviivaa, että loppujen lopuksi pyrkimys on ehkäistä sitä, että ruokaa ei päädy roskiin.
Bloggaaja korostaa, että kaupatkaan eivät tee hyväntekeväisyyttä punalaputtamalla tuotteita, vaan haluavat minimoida tappiot ja välttyä hävikiltä. Toki moni kauppa myös nimenomaan toimittaa hävikkiruokaa eteenpäin hyväntekeväisyyteen tai vaikkapa hävikkiruokaan erikoistuneille ravintoloille.
Jos punalapputuotteiden ostoa arkailee miettien, tarvitseeko joku niitä itseään enemmän, kannustaa Virve kysymään omalta kauppiaalta, mikä kaupassa on tilanne hävikkiruoan osalta: tuleeko laputettavia tuotteita paljon, myydäänkö ne helposti pois vai jääkö niitä usein reilusti myymättä päätyen hävikkiin?
– Sen perusteella voi sitten itse päättää paremmin, kuinka jatkossa toimii.
Asenteet vaihtelevat myös Ruotsissa
Virve ei koe, että olisi vain pienituloisten velvollisuus huolehtia -ruokahävikistä.
– Varsinkin kun useimmat tietävät, että punalaputettuihin tuotteisiin päätyy kaikenlaista ja kaiken hintaista ruokaa. Punalapputuote ei suinkaan siis aina ole edes mikään edullinen löytö, vaikka se olisikin alkuperäistä hintaansa edullisemmin myynnissä.
Virve itse on asunut Ruotsissa kuusi vuotta, mutta asui hetken viime syksynä myös Suomessa täällä opiskellessaan. Molempien maiden hävikkituotekäytännöt ovat siis tulleet tutuksi. Hän arvelee, että esimerkiksi S-ryhmän kauppojen punalapputuotteiden tupla-alekampanjat ovat osakseen luoneet suomalaisille mielikuvan siitä, että kyse on nimenomaan säästämisestä.
Asenteet punalappuruokaa kohtaan vaihtelevat kuitenkin myös Ruotsissa. Virve itse asuu Tukholman kupeessa Nackassa, joka on hänen mukaansa vähän niin kuin paikallinen Espoo. Virven asuinalueella huomaa, etteivät punalapputuotteet kaikille kelpaa.
– Toiset eivät niitä halua ostaa, kun mieluummin suunnittelevat pidemmäksi aikaa ruokailut, eikä ole mahdollisuus käydä jatkuvasti ruokakaupassa. Itse me käymme ostoksilla esimeriksi ohimennen kävelyllä. Näin korona-aikana emme mene sellaisiin aikoihin, kun kaupassa on jonoa.