37 000 000 kg. 400 g. Sen verran suomalaiset syövät jauhelihaa vuodessa pääosin 400 gramman paketeissa. 6,5 kg per tyyppi. 125 g viikossa.
Tämän pohjalta Hanna Gullichsen ja Joonas Laurila kirjoittivat keittokirjan maan kansallisherkusta. Pidin ideaa loistavana. Uskon, että porukka kokkaa jauhelihaa varsin suppealla marginaalilla. Montakohan prosenttia koko määrästä menee makaronilaatikkoon ja lihapulliin? Ei niin, että niissä olisi mitään vikaa (lihapullareseptejä). Saatuani kirjan arvostelukappaleen käsiini, tunnustan hiukan pettyneeni. 20 reseptiä ja ne kaikkein klassisimmat. Paksuudesta kannet vievät yhtä paljon kuin sivut. Yhtä monipuolisimmista raaka-aineista olisi voinut muistaa moninkertaisella määrällä ohjeita. Helpolla menty, mutta mennään nyt näillä. Mukana on sentään olennaisimmat herkut. Lasagne, jauhelihakastike, lihapullat, Lindströmin pihvi… ja hiukan juhlavampaan ja eksoottisempaan menoon Wallenbergin pihvi ja Chili con Carne.
400 g -kirja on hyvä perusteos oman kodin perustajalle ja paniikkiopas arjen keskelle. Mitään uutta se ei tarjoa, mutta ei yritäkään. Pieni kokoelma niitä klassisia suomalaisia kotiruokia, jotka palauttavat mieleen äidin kokkailut ja suomalaisen kotikeittiön ytimen. Täysin uusavuttomalle se ei sovi, koska ohjeet jättävät perusseikkoja auki. Pyydetään keittämään munat kypsiksi, mutta ei kerrota minuuttimäärää. Ja toisaalta, kun ohjeessa lukee riisi, ärsyttää ainakin minua katsoa kuivakaapin puolentusinaan vaihtoehtoon. Jauhelihan paistamiseen ei tarjota ohjetta, mutta mun mielestä eri koulukuntien lopputulemissa ei ole olennaista eroa (esim. kylmään vai kuumaan pannuun). Olisin myös kaivannut pieniä ja helppoja variaatiovinkkejä suoraviivaisiin ruokiin.
Alusta asti itselleni oli selvää kokata ensimmäisenä todella old school -lihapiirakka. Naudan jauhelihaa, riisiä ja kananmunaa voitaikinalla kuorrutettuna. Ei voi kuin toimia, mutta edelliset kokemukset osuvat niinkin pitkälle kuin 80-luvun lauantai-iltoihin Hymyhuulten tunnarin soidessa, kylpytakki päällä saunan jälkeen, ilta-palaa nauttien. Cokista litran lasipullosta, koska oli karkkipäivä ja lauantai. 70-luvun lapselle ruoka ei paljon retrommaksi mene. Nykyisellään lohturuokaa parhaimmillaan ja hieno fiilistelypala illanistujaisiin.
VINKKI! Tsekkaa peltilihiksen hienostuneemmat vaihtoehdot: huippukokin tapaan ja italialaisittain.
PS. Hyppää kyytiin Sivumaun Facebookiin! Meitä on siellä jo yli 5000!
Peltilihapiirakka
5-8 hlölle
2 pkt voitaikinaa (à 500 g)
3 kananmunaa (yksi voiteluun)
2 dl riisiä (itse käytin jasmiiniriisiä ja toimi hyvin, mutta basmati varmaan paremmin. Tai sitten perus unclebensit.)
4 dl vettä
1 tl suolaa
2 sipulia, hienonnettuna
öljyä paistamiseen
400 g naudan jauhelihaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl rouhittua mustapippuria
1 tl valkopippuria
1 tl cayennepippuria
1) Sulata voitaikina.
2) Keitä kananmunat koviksi (6-7 minuuttia). Kuori ja hienonna ne.
2) Keitä riisi suolalla maustetussa vedessä kypsäksi.
3) Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
4) Paista sipuli ja jauheliha.
5) Sekoita kypsän riisin joukkoon jauhelihaseos ja hienonnettu kanamuna. Mausta seos paprikalla sekä musta-, valko- ja cayennepippurilla. Maista ja mausta (tuplasin sen jälkeen mausteet). Älä maista enää. Seis. Täytettä täytyy jäädä piirakkaankin.
6) Kauli taikinat levyiksi. Laita toinen levy uunipellille leivinpaperin päälle.
7) Levitä täyte taikinalevylle.
8) Asettele toinen taikinalevy lihapiirakan päälle, leikkaa ylijäävät siivut pois (jos haluat, mutta muistele, onko kukaan koskaan valittanut hitusen turhan paksuista voitaikinareunoista). Taita ylempi levy hiukan alemman alle.
9) Pistele piirakan pintaan reikiä haarukalla ja voitele piirakka kevyesti vatkatulla kananmunalla.
10) Paista lihapiirakkaa uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.