Saana oli 15-vuotias ammattikoululainen, kun hänen isäpuolensa joutui vankilaan. Nuorelle läheisen vankeusrangaistus voi olla raskas taakka, jota on vaikea jakaa muiden kanssa.
Aluksi Saanalle kerrottiin isäpuolen olevan pitkällä työmatkalla. Isäpuoli oli Saanalle tärkeä ihminen, jonka hän koki huoltajakseen. Pian äiti päätti, että on parempi kertoa totuus.
– Kerrottiin, että hän on vankilassa, mutta ei sitä, minkä takia, Saana kuvailee.
"Olen varmaan ainut"
Salailu tuntui Saanasta vain entistä pelottavammalta. Hiljalleen yksityiskohdat alkoivat valjeta. Isäpuoli oli syyllistynyt vakavaan väkivaltarikokseen ja saanut siitä usean vuoden vankeustuomion.
Teko ei kohdistunut kehenkään Saanan tuntemaan ihmiseen.
Saana hämmentyi. Hän ei olisi ikinä pystynyt kuvittelemaankaan, että olisi siinä tilanteessa. Hän ei myöskään tuntenut ketään, joka olisi kokenut samaa.
– Siinä oli paljon erilaisia tunteita. Päällimmäisenä se, että olen varmaan ainut, jolle tällaista on tapahtunut. Eihän se tietenkään niin ole, mutta siltä se silloin vahvasti tuntui.
Ensimmäinen vankilavierailu pelotti
Saana oli peloissaan myös isäpuolensa puolesta. Nuoren vilkas mielikuvitus keksi erilaisia kauhukuvia vankilasta.
– Ennen kuin olin käynyt siellä, minua pelotti ihan hirveästi. Olin katsonut jenkkisarjoja, joissa oli pelottavia vankiloita. Jännitin kauheasti ensimmäistä kertaa, Saana kertoo.
Lopulta vierailu olikin helpotus. Saanan oloa auttoi, kun hän näki olot, joissa isäpuolta pidettiin. Vankila ei ollut yhtään niin pelottava kuin sarjoissa, ja vartijatkin olivat ihan tavallisia ihmisiä. Hän myös pääsi juttelemaan ja varmistamaan, että hänellä on kaikki hyvin.
– Kun alkujärkytys oli ohi ja pääsi tapaamaan omaista vankilaan, alkoi tiedostaa ja tajuta, mistä on kyse, Saana kuvailee.
Lue myös: Stiina kohtasi tyttärensä Jenna Lepomäen tappajan kasvokkain, ystävät pitivät hulluna: "En mennyt vankilaan taputtamaan häntä päähän"
Läheinen potee syyllisyyttä tekijän puolesta
Johtuuko tämä jotenkin minusta? Onko meillä kotona kaikki hyvin? Miksi toinen ihminen ylipäätään tekee tuollaisen väkivallan teon? Tällaisia kysymyksiä nuoren Saanan päässä liikkui tuolloin.
Nykyään 20-vuotias Saana tietää, ettei isäpuolen rikos johtunut hänestä, vaan jokainen on vastuussa omista teoistaan. Lapsille ja nuorille asia ei aina välttämättä ole niin selvä. Saanakin koki läheisensä puolesta syyllisyyttä.
Hän käsittää, että rikokseen voivat johtaa monenlaiset tekijät. Hän näkee niitä myös isäpuolen teon kohdalla, mutta ei silti pysty ymmärtämään motiiveja toisen ihmisen vahingoittamiselle. Hän ei myöskään halua selitellä kenenkään tekoja.
– Oli se motiivi mikä tahansa, se ei ikinä ole oikeutettua. Mutta ei se sitä muuta, että hän on minun perheenjäseneni, Saana pohtii.
– Siinä on aikamoinen tunneskaala.
Pelkäsi ystävien hylkäävän
Viisitoistavuotias Saana meni juttelemaan asiasta koulukuraattorin kanssa, koska ei ollut paljon muitakaan, joille olisi voinut puhua. Kuraattori ohjasi Saanan Kriminaalihuollon tukisäätiön nettisivuille, jossa hän osallistui anonyymiin keskusteluryhmään.
Ryhmässä Saana huomasi, ettei hän olekaan yksin, vaan monilla lapsilla ja nuorilla oli samoja kokemuksia.
Jonkin ajan päästä Saana rohkaistui ja päätti kertoa lähimmille ystävilleen asiasta.
– Pelkäsin, että he varmaan hylkäävät minut.
Ystävät eivät kuitenkaan niin tehneet, vaikka hekin olivat ihmeissään. He olivat tietenkin uteliaita, mutta keskittyivät tukemaan ja kuuntelemaan Saanaa.
Ei ole kertonut työkavereilleen
Nykyään Saana on itse mukana kokemusasiantuntijana Kriminaalihuollon tukisäätiön toiminnassa ja auttaa muita lapsia ja nuoria käymään läpi sitä, minkä hän itsekin on joutunut kokemaan.
Aihe on silti arka ja vain lähimmät ystävät ja perheenjäsenet tietävät. Hän ei ole kertonut asiasta esimerkiksi työkavereilleen tai kaikille sukulaisille. Siksi hän ei halua myöskään esiintyä jutussa omalla nimellään.
Hänen mielestään aiheeseen liittyy paljon tabuja, ja tukea oli vaikea saada. Kriminaalihuollon tukisäätiön mukaan ongelma koskettaa tuhansia lapsia Suomessa.
– Vankeus koskettaa arviolta 8000–10 000 lasta ja nuorta vuosittain, sanoo säätiön Ehjä perhe -toiminnan päällikkö Tarja Sassi.
Ehjä perhe -toiminta tekee työtä rikostaustaisten ja heidän läheistensä parissa, tavoitteenaan vähentää vankeudesta aiheutuvaa haittaa lapsille ja nuorille. Säätiö kehottaa avoimuuteen, sillä epätietoisuus vain lisää lapsen pelkoja. Lapsen kehityksen mukaan katsotaan, kuinka paljon on sopivaa kertoa.
Rikos ei rikkonut perhettä
Isäpuoli suorittaa yhä tuomiotaan, mutta pääsi koevapauteen Saanan ollessa 17-vuotias. Rikos ei särkenyt perhettä, vaan isäpuoli ja Saanan äiti jatkoivat yhteiseloaan.
Saana ja isäpuoli ovat jutelleet siitä, millaista vankilassa oli. Se, miten kokemus vaikutti Saanan, he eivät ole juurikaan keskustelleet.
Varsinkin vankeuden aikana Saana ajatteli, että isäpuolella on jo siinä tarpeeksi kannettavanaan.
Lue myös: Kun Mika oli 15, hänen isänsä joutui raa'an kolmoismurhan uhriksi – tapasi nyt "Metsurina" tunnetun tekijän: "Kerroin miten paljon vihaa olen häntä kohtaan tuntenut"
Rikollisia ja omaisia riepotellaan julkisuudessa
Kun Saana ennen isäpuolen rikosta näki uutisotsikoita rikoksista, hänkin ajatteli pelkästään uhrin omaisiin. Tapahtuma on kuitenkin muuttanut Saanan suhtautumistaan myös rikoksen tekijöiden omaisia kohtaan.
– Siellä on molemmilla puolilla ne omaiset, jotka kärsivät oman perheenjäsenen tai läheisen teoista. Oikeastaan rikos koskettaa todella montaa osapuolta, Saana sanoo.
Tänä päivänä rikostapausten ruotiminen ja tekijän syyllistäminen saattaa olla hyvinkin kovasanaista uutisotsikoissa tai sosiaalisessa mediassa. Saana ymmärtää ihmisten reaktioita, mutta hänen mielestään monelta unohtuu, että ne rikoksen tekijätkin ovat ihmisiä, joiden läheiset kärsivät tilanteesta.
– Kun muistettaisiin, että me olemme yhdenvertaisia muiden lasten ja nuorten kanssa, Saana sanoo.
Miten laajasti läheisten rikollisuus ja vankeus vaikuttaa lapsiin ja nuoriin Suomessa? Miten ja milloin pitää antaa tukea? Katso juttu aiheesta yllä olevalta videolta.