Nea Lundströmin, 22, nuoruutta leimasi pitkään törkeä video, joka levitettiin nettiin. Video on kuvattu salaa tilanteesta, jossa humaltunut Lundström harrastaa seksiä ensimmäisen kerran.
– Mitä vittua sä olet mennyt tekemään. Sä olet huora ikuisesti.
Lundström muistaa lähtemättömästi nuo sanat, jotka hän sai kuulla silloiselta parhaalta ystävältä.
Ystävä ei ollut ainoa, joka oli leimannut Lundströmin huoraksi sen vuoksi, mitä hänelle tehtiin. Huorittelua sateli niin koulun käytävillä kuin netissäkin.
Kaikki sai alkunsa bileillasta vuonna 2014.
Tuolloin 16-vuotias Lundström oli kotibileissä ja humaltui ensimmäisiä kertoja. Seuraavassa hetkessä hän oli vetäytynyt suljettujen ovien taakse harrastamaan seksiä itseään vanhemman miehen kanssa.
Humala on sumentanut tarkat muistot tuosta hetkestä. Sen Lundström kuitenkin tietää, että täyttä suostumusta seksiin ei ollut.
Pian Lundströmin ensimmäisestä kerrasta tiesivät kaikki, kun tilanteesta luvattomasti kuvattu seksivideo levitettiin nettiin.
”Tämä täytyy saada ulos”
Viime loka–marraskuussa media-alaa opiskellut Lundström valmisteli audiokurssin lopputyötään. Käsillä oli ensimmäinen kerta, kun hän tiivistäisi tuon illan, ja sen raskaat seuraukset omin sanoin yleisölle. Ensimmäisen kerran hän määrittäisi itse oman tarinansa.
– Ajattelin, että tämä täytyy saada ulos johonkin muotoon. Mulla ei ole mitään hävettävää ja haluan tarjota muille sellaisen tuen, mitä olisin itse tarvinnut ja tarvitsen edelleen.
Audiodokumentti #HUORA syntyi impulsiivisesti ja yllättävän vaivatta. Toisaalta taustalla oli useampi vuosi, joiden aikana Lundström oli käsitellyt aihetta niin ystävien, vanhempien kuin terapeutin kanssa.
Lue myös: Äiti julkaisi videon julman hyökkäyksen kohteeksi joutuneesta tyttärestään: "Olen tyttäreni ääni, ja tarvittaessa minä huudan"
Vaikka lopputuloksena olikin rohkea dokumentti, kokemusten sanoittaminen oli pitkään äärettömän vaikeaa, jopa mahdotonta. Kun Lundström aloitti uudessa lukiossa, hänelle oli tehty selväksi, että kaikki tiesivät kesän tapahtumista.
Bileillan tapahtumat ja nettiin levitetty video varjostivat ensimmäistä lukiovuotta kokonaisvaltaisesti. Lundström oli kaikkien huulilla huoleton huora, joka ”paneskelee menemään”. Itsekin hän naureskeli tapahtumalle, koska yritti olla reipas ja unohtaa.
– Lopulta uskoin itsekin, että olen huora ja mun pitää hävetä.
Mieliala alkoi laskea kroonistuneen häpeän vuoksi. Lukuvuoden jälkeen hän koki, että jäljellä oli enää kaksi vaihtoehtoa.
Hän valitsi jälkimmäisen ja kertoi asiasta vanhemmilleen.
– Se oli äärimmäisen tärkeää, että he osasivat suhtautua niin hyvin ja näkivät, että en ollut tilanteessa se syyllinen vaan, että mua kohtaan oltiin tehty väärin.
Terapeutin sanat auttoivat ymmärtämään
Vanhempien kannustamana Lundström aloitti terapian. Lähes yhtä lujaa kuin entisen parhaan ystävän sanat satuttivat, terapeutin sanat auttoivat Lundströmiä eteenpäin.
– Terapeutti sanoi, että Nea sun ei tarvitse hävetä itseäsi. Ne on ne sanat, mitkä haluan sanoa kaikille muille, jotka kokee, että heitä kohtaan on tehty väärin tai heidän rajojaan on rikottu.
Terapian alussa Lundström pohti terapeutin kanssa rikosilmoitusten tekoa, mutta jätti ne tekemättä. Voimavarat eivät riittäneet oikeusprosessiin, jonka hän koki uhria alentavaksi.
– Kysytään, että olitko kännissä tai mitä sulla oli päällä? Se oli jotain sellaista, mitä ei pitäisi kysyä.
Lue myös: Yli puolet suomalaisista on joutunut rikoksen uhriksi verkossa – vihamielisyys altistaa häirinnälle
Lundström muistaa, kuinka hankala hänen oli hahmottaa, kuka tai ketkä tapauksessa olivat toimineet väärin. Hänellä meni aikaa ymmärtää, että seksin kuvaaminen luvatta ja videon levittäminen ovat tuomittavia tekoja.
– En oikeasti tajunnut itsekään silloin, että siinä oli jotain väärää, koska sitä (kuvaamista) tapahtui koko ajan.
Tuomio ei auta, vaan yhteiskunnan tulee muuttua
Kertomalla tapahtumista kuuden vuoden jälkeen Lundström ei halua kostaa videon kuvaajille tai haukkujille. Hänen tarkoituksensa ei ole hakea oikeutta sille, mitä hän ei oikeussalista koskaan hakenut.
– Jos mä olisin joutunut auto-onnettomuuteen, olisin varmasti pystynyt kertomaan siitä kaikille. Miksi sitten, kun tällainen onnettomuus tapahtuu, niin se pitää piilottaa? Näissä asioissa ei pitäisi olla mitään hävettävää.
Häpeä onkin merkittävin syy siihen, miksi nuoret eivät kerro seksuaalisesta häirinnästä aikuisille. Lähes 50 prosenttia tytöistä ja yli 20 prosenttia pojista ei kertoisi seksuaalisesta häirinnästä ja kiusaamisesta aikuisille häpeän vuoksi, selvää Pelastakaa Lapset -järjestön selvityksestä.
Lue myös: "Tyttöjen takapuolia saatetaan vertailla, arvostella" – uusi tutkimus paljastaa karusti seksuaalisen häirinnän yleisyyden suomalaisessa urheilussa
Tarinallaan Lundström haluaa muistuttaa, että tällaista todella tapahtuu yhteiskunnassamme, ja asenteiden tulisi muuttua. Erityisen huolissaan hän on nuorista, jotka viettävät paljon aikaa netissä.
– Tämä ei ole mitään sellaista, että haluaisin tekijöille pahan olon. Haluan tuoda tämän ongelman esille, jotta ihmiset näkisivät, miten normalisoituneita nämä asiat ovat.
Lundström ei ole nähnyt tarvetta viedä asiaa enää oikeuteen. Hän kuitenkin haluaa kannustaa muita hakemaan oikeutta. Lisäksi hän toivoo, että ihmiset kiinnittäisivät enemmän huomiota siihen, miten asioista puhutaan.
– Olen alkanut välttämään uhri-sanaa, sillä se on tosi leimaava ja negatiivissävytteinen. En anna itseni leimautua uhriksi ikuisesti. Olen niin paljon muutakin kuin uhri.
Tämä ei ole vain Nean tarina
Seksuaalista häirintää ja seksuaalisten sisältöjen levittämistä tapahtuu aiempaa enemmän netissä. Vuonna 2018 julkaistun selvityksen mukaan yli 30 prosenttia lapsista ja nuorista oli nähnyt viimeisen vuoden aikana toisten lasten ja nuorten tekemää seksuaalista häirintää.
Lundström on tehnyt nyt vuosia töitä sen eteen, että menneisyyden tapahtumat eivät määrittäisi hänen nykyisyyttään.
Aiemmin hän halusi ajatella, että koko asiaa ei ollut tapahtunut. Nyt hän ajattelee toisin, vaikka ei haluakaan mainostaa itseään selviytyjänä.
– Kyllä edelleen prosessoin tuota asiaa, ja tulen prosessoimaan koko elämäni. On kuitenkin vapauttavaa, kun olen hyväksynyt sen, että tämä on osa mun tarinaa ja voin tällä tavalla murtaa sitä häpeää.
Lundström tapasi lukiossa uuden parhaan ystävänsä Susanne Sipisen. Ystävyys auttoi pääsemään yli satuttavista tapahtumista.
Kun #HUORA-audiodokumentti valikoitu kesällä Shortdox 2020 -kilpailun finaaliin, Lundströmin kokemukset nousivat yhä suuremman yleisön tietoisuuteen. Tuolloin yhteyttä otti myös Sua varten somessa -hankkeen Anni Pätilä.
Yhden kahvihetken jälkeen Nean tarinan ympärille päätettiin rakentaa #eimeidänhäpeä-nimellä kulkeva kampanja, jonka tarkoituksena on poistaa häpeää seksuaalisen häirinnän ja väkivallan uhrien harteilta.
– Ei ole ideana, että tämä kampanja keskittyisi ainoastaan minuun. Toivoisin, että ihmiset ottaisivat tästä koppia ja kaikki ymmärtäisivät, että se häpeä ei kuulu meille.
Mistä apua?
|