Aalto-yliopiston apulaisprofessori ihmeissään: Miksi koronaviruksen leviäminen ilmassa savun tavoin on päättäjille niin arka aihe? "Yksi tehokkaimmista maskeista on olla hiljaa"

Vuorisen mukaan tieteessä mennään nyt kovaa vauhtia eteenpäin, mutta viranomaispuolella eteneminen on raskasta.

Vuorinen veti keväällä usean tutkimusorganisaation välistä tutkimuskonsortiota, jossa tutkittiin koronaviruksen kulkeutumista ja leviämistä sisäilmassa. Tutkimustulokset ovat olleet kiinnostavia.

Vuorinen kertoo MTV Uutisille, että pienten ilmassa leijuvien, hengitysteistä  lähtevien hiukkasten, eli aerosolien rooli on kasvanut tutkimustiedon myötä merkittävästi. Arvostetut lääketieteen tahotkin ovat vihdoin viime päivinä alkaneet tunnustaa aerosolien merkityksen taudin leviämisessä.

Lue myös: WHO huolissaan koronaviruksen leviämisestä ja karanteenien lyhenemisestä Euroopassa

Vuorisen mukaan oleellinen tutkimustieto aerosolien merkityksestä ei kuitenkaan edelleenkään näy koronaohjeistuksissa tai päätöksenteossa:

 – Aiemmin turvaohjeistukset ovat perustuneet isoihin pisaroihin, turvaetäisyyksiin ja käsihygieniaan. Tämän lisäksi pitäisi osata kiinnittää enemmän huomiota myös aktiiviseen maskin käyttöön, ilmanvaihtoon ja tuuletukseen. Ne puuttuvat nyt ohjeistuksista. Turvaohjeet ovat puutteelliset eikä mielestäni ole enää perusteita olla huomioimatta tätä asiaa, Vuorinen toteaa.

Vuorinen kertoo havainneensa, että koronaviruksen tarttuminen ilmavälitteisesti on ollut monelle taholle jostain syystä herkkä ja arka asia, minkä takia se on lakaistu käytännössä kokonaan syrjään. Hänen mukaansa aerosolit kuitenkin selittävät hyvin tautitapauksia.

– Koronaviruksen superleviämistapahtumat liittyvät baariympäristöihin tai vaikka konsertteihin. Aerosolileviäminen selittää hyvin, miten tauti on levinnyt näissä paikoissa. Se on levinnyt ilmavirran mukana henkilöstä toiseen.

Aerosoli liikkuu kuin savu

Tulokset taudin aerosolileviämisestä ovat saaneet Vuorisen mukaan vastustusta osittain myös eri tieteenalojen käsite-erojen takia. Yksimielisyyttä ei välttämättä vallitse edes siitä, mitä aerosolilla tarkalleen ottaen tarkoitetaan.

Vuorinen toteaa havainnollisesti, että aerosolin leviämistä testataan usein savun avulla, sillä savukin on aerosolia. Tällaisten aerosolihiukkasten liitelyominaisuudet ilmavirtauksissa on hänen mukaansa erittäin hyvin ymmärretty fysiikan osa-alue. 

Vuorinen luettelee useita keinoja välttää aerosolileviämistä.

– Hyvä ilmanvaihto, tuulettaminen ja pitkät turvaetäisyydet ovat tapoja vähentää aerosolipitoisuuksia ilmassa. Myös lyhyt oleskeluaika laskee altistumisriskiä. Hyvin systemaattisella maskien käytöllä hallittaisiin tilannetta. Siten ehkäistäisiin aerosolien leviäminen ihmisten välillä.

Vuorisen mukaan olisi tärkeää kyetä tunnistamaan sellaisia riskipaikkoja, joissa on voimakas aerosolien tuotto.

Jos et halua tartuttaa, koita olla hiljaa

Vuorinen kertoo, että kova puhe on todella kova altistumisriski koronaviruksen tapauksessa.

– On yksi tehokkaimmista maskeista, jos vain ollaan hiljaa ja hengitetään.

Vuorinen toteaa, että jos rauhallisesti hengitettäessä muodostuu yksi aerosoli sekunnissa, niin puhuessa voi syntyä esimerkiksi kymmenen aerosolia sekunnissa. Jos puhuu kovaa, niin aerosoleja muodostuukin jo 50 ja huutaminen kasvattaa määrää taas vastaavalla logiikalla.

– Jos ollaan baarissa ja puhutaan kovaa niin aerosolien tuotto voi olla peräti 50-100-kertainen pelkkään hengitykseen verrattuna. Julkisesti tästä ei ole juurikaan kuitenkaan puhuttu, Vuorinen ihmettelee.

Vuorisen mukaan vasta pikkuhiljaa yhä useampi taho on alkanut viranomaispuolella ottaa askelia siihen suuntaan, että ilmavälitteisyyden aiempaa suurempi rooli taudin leviämisessä tunnustetaan.

"Tiedemaailma olisi hyvä liittolainen koronataistelussa"

Vuorinen haluaisi välittää viranomaisille vahvan viestin siitä, että tiedemaailma olisi hyvä liittolainen ja sillä olisi paljon enemmän annettavaa koronan vastaisessa taistelussa - oli kyse sitten julkisen tietoisuuden lisäämisestä tai päätöksenteon tukemisesta.

– Nyt päätöksenteko ja tiede ovat kulkeneet liikaa omia polkujaan. Suomessa yksi yliopistojen päätehtävistä on yhteiskunnalliseen keskustelun ja päätöksenteon tukeminen. Miten tämä mahdollistuu jos polut kohtaavat liian harvoin, Vuorinen kysyy.

Vuorinen myös huomauttaa, että epidemian hallinta on monitieteinen ongelma taloudesta luonnontieteisiin ja lääketieteeseen. Tähän asti asiassa on edetty hänen mielestään liian byrokraattijohtoisesti.

– Mielestäni tätä ei voi byrokraatti tai muutama tieteenala ratkaista yksinään. Voidaan näinkin tietenkin löytää kohtuullinen ratkaisu, mutta onko se tällöin kuitenkaan paras ratkaisu.

Jarruttava tilanne ei tule Vuorisen mukaan jatkumaan loputtomiin.

– Vaikka onkin jäänyt epäselväksi, mistä haluttomuus hyväksyä ilmavälitteistä tartuntaa kumpuaa, niin aihetta on mahdotonta enää sivuuttaa nykyisen tieteellisen näytön valossa, hän jatkaa.