Vuoden positiivisimpana palkittu Kaj Kunnas toteaa MTV:n haastattelussa, että hän voisi yhtä hyvin olla edelleen letkuissa.
Ylen selostaja Kaj Kunnas, 53, sai aivoinfarktin 24. toukokuuta. Tänään torstaina Suomen Nuorkauppakamari ja Positiivarit palkitsivat miehen vuoden 2016 positiivisimpana suomalaisena.
– Hyvää kuuluu, kiitos. Jalat pelaa, kädet pelaa, suu pelaa. Kyllähän se veti nöyräksi ja hiljaiseksi, kun minulle 15. elokuuta soitettiin ja kerrottiin, että minut on valittu Vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi, Kunnas kertoo.
– Kyllä sitä jotenkin aina lähtee siitä olettamuksesta, että on terve, että on kuolematon, ettei niitä asioita tarvitse miettiä. Tiistai 24. toukokuuta, näin jälkikäteen miettien, on tuonut tosi paljon hyviä asioita mukanaan. Painotan myös sitä, että tämä on hyvin tapauskohtaista. Olisi voinut hyvin käydä myös niin, että olisin edelleen letkuissa sairaalassa.
Kaj Kunnas kuvattuna Helsingissä 8. syyskuuta 2016.
Positiivisuus on ollut aina läsnä Kunnaksen elämässä.
– Olen yrittänyt funtsia, että miksi näin on. Tämäkin on tietysti tapauskohtaista, tiedän, että Suomessakin on erittäin paljon ihmisiä, joilla on todella kovat oltavat. Minun elinaikanani ei ole tullut pommeja niskaan, on aina ollut puhdasta vettä, vaatteita, ruokaa, on voinut mennä kouluun, on terveydenhuoltoa. Raamit ovat niin sanotusti kunnossa, mutta tapauskohtaisesti voi silti aina käydä huonosti, Kunnas sanoo.
– Tykkään ihmisistä. Saan ihmisistä voimaa ja energiaa. Tänä kesänä niin moni täysin tuntematon ihminen on kadulla vastaan tullessa tai liikennevaloissa avannut auton ikkunan ja nostanut peukun pystyyn tai sanonut, että "Kiva, että olet tolpillasi". Kyllä tällaisista jutuista positiivisuutta ammentaa.
'Jokainen eletty päivä on yksi päivä lisää'
Kaj Kunnaksella on kuitenkin myös huonoja päiviä.
– Joskus on sellainen olo, että ei viitsisi eikä jaksaisi ja miettii, että onko pakko. Siinä tilanteessa positiivisuus on valinta. Jos valitsee, että nyt olen hyvällä päällä, se auttaa ennen kaikkea omaa itseä. On niin paljon kivempaa olla hyvällä tuulella kuin olla myrtsi, kateellinen tai katkera. Ainakin oma elämä menee siinä pilalle, jos on vain pahalla päällä, mutta toki myös läheistenkin.
– Kyllä kannattaa valita positiivisuus. Vaikka olisi kuinka kateellinen, ei sitä silti saa sitä, mistä on kateellinen.
Kunnas kertoo afrikkalaisesta ajatuksesta, jonka mukaan jokainen eletty päivä on yksi päivä lisää.
– Länsimaissa usein ajatellaan taas niin, että jokainen eletty päivä on lähempänä kuolemaa. Tuo afrikkalainen ajatus on iskostunut päähäni. Jokainen päivä tänä kesänä on ollut yksi päivä lisää minun elämääni, tai oikeastaan toiseen elämääni. Tuntuu, että minulla on nyt kaksi syntymäpäivää, 23. maaliskuuta vuonna 1963 sekä 24. toukokuuta 2016, Kunnas toteaa.
Mikä on Kaj Kunnaksen vointi tällä hetkellä?
– Koko ajan parempaan päin. Väsymyskohtauksia tulee, eivätkä ne liity oikeastaan siihen, että on tehnyt jotain fyysistä tai jos on ollut vähän raskaampi päivä. Neurologit ovat sanoneet, että kun aivosolut uusiutuvat ja korjaantuvat, se vie voimia, vaikka ei mitään tunne tai näe eikä huomaa.
– Käyn neurologisissa stressitesteissä, joista näkyy, että aivokonttori ei ole ihan vielä kunnossa. Sen takia olinkin kolme kuukautta autonajokiellossa. Ne testit ovat monituntisia ja niissä huomaa, että aivot väsyvät.
Selostaja sanoo, että hän unohtaa välillä, että mitään aivoinfarktia edes oli.
– Kun minut kirjattiin ulos sairaalasta, papereissa luki, että perusterve mies, jolla määrittämätön aivoinfarkti. Tavallaan ihan kiva, sillä en olisi halunnut kuulla, että minulla on esimerkiksi korkea kolesteroli tai korkea verenpaine tai muuta sellaista.
– Siinä on myös se toinen puoli. Koska aivoinfarktiin ei löydetty mitään syytä, ja se silti iski, niin kaipa se voi iskeä toisenkin kerran. Joskus iltaisin miettii, jos on outo olo tai vaikkapa päätä särkee, että uskaltaako sitä nukahtaa. Mutta ei ihminen voi elää pelon kautta.
Vuoden positiivisin suomalainen 2014, Pekka Hyysalo, luovutti palkinnon Kaj Kunnakselle.
Kunnas palaa töihin tulevana maanantaina 12. syyskuuta.
– Ensin pari kuukautta 50-prosenttisesti. Katsotaan ensin vähän, että miltä tuntuu. Toipuminen on käynyt kuitenkin nopeasti. Usein se on puoli vuotta tai kokonainen vuosi, mikä aivoinfarktista toipumiseen menee.
Miehellä kävi siis hyvä tuuri.
– Rauhallisesti edetään nyt ja katsotaan. Pidetään huolta, ettei äijä mene uudelleen tilttiin. Jokainen päivä on yksi päivä lisää elämässä, eikä pois siitä.