Porvoolainen Alice jakoi sosiaalisessa mediassa tarinan työnhaustaan. Asiakaspalvelutyötä hakeneelle naiselle sanottiin työhön sopivan paremmin suomalainen. Työntekijää etsineen yrittäjän mukaan ihonväri ei vaikuttanut palkkauspäätöksiin.
Katso videolta 33-vuotiaan Azaize Muradin kokemuksia työnhausta ulkomaalaisena.
1:04
20-vuotias Alice oli selaamassa viime maanantaina avoimia työpaikkoja, kun hänen silmiinsä osui yksi mielenkiintoisen kuuloinen työpaikkailmoitus.
Helsinkiläiseen matkamuistomyymälään haettiin asiakaspalvelijaa.
Paikka kuulosti juuri sopivalta Alicelle. Matkailuvirkailijaksi viime vuonna valmistunut nainen täytti kaikki hakuilmoituksessa esille tuodut kriteerit: hän puhui sujuvasti suomea ja englantia ja hänellä oli paljon kokemusta asiakaspalvelualalta.
Ilmoituksessa ei kuitenkaan ollut sähköpostiosoitetta, joten Alice päätti soittaa suoraan yritykseen.
Ansioluetteloa piti seurata työhaastattelu
– Soittaessani yritykseen kerroin ainoastaan etunimeni. Työnantaja vaikutti olevan todella kiinnostunut minusta, joten ehdotin, että voisin laittaa hänelle ansioluetteloni katsottavaksi. Sovimme, että työnantaja laittaisi minulle sitten viestillä osoitteen, jonne voisin mennä haastatteluun, Alice kertoo.
Hän teki työtä käskettyä ja laittoi kuvallisen ansioluettelonsa yritykseen. Viestiä haastattelupaikan osoitteesta ei kuitenkaan ikinä tullut.
– Olin todella kiinnostunut paikasta, joten soitin tiistaina takaisin yritykseen tiedustellakseni osoitetta, hän kertoo.
Vastaus oli kuitenkin odotettua erilaisempi.
Suomalainen yritys myy suomalaisia tuotteita
– Työnantaja aloitti kertomalla, että kyseessä on suomalainen yritys, joka myy suomalaisia tuotteita. Sitten hän kertoi löytäneensä tytön, joka tietäisi suomalaisesta puusta tarpeeksi, että hän voisi palkata tämän, Alice kertoo.
Tässä vaiheessa kommentit suomalaisuudesta herättivät Alicessa hiukan kummastusta, mutta hän päätti antaa asian olla.
Hänen mukaansa ilmoituksessa mainittiin, että tehtävänä oli myydä puusta valmistettuja koruja, mutta erityisestä materiaalintuntemuksesta ei ollut mainintaa.
– Kiitin ja sanoin ymmärtäväni valinnan. Sain kuitenkin kuvan, että työnantaja vieroksui ulkomaalaista ulkonäköäni.
"Työhön sopisi paremmin suomalainen neito"
Varmistus asialle tuli torstai-iltana, kun Alice sai uuden soiton työnantajalta. Toinen paikkaa hakenut tyttö oli jostain syystä perunut tulonsa ja työnantaja tarvitsi nyt kipeästi toista työntekijää hänen tilalleen.
– Nainen aloitti puhelun kertomalla haluavansa kokeilla tällä kertaa "tummaa tyttöä". Hän sanoi, että työpaikalla oli ennenkin ollut yksi brasilialainen töissä, mutta hän ei ollut yhtä tumma kuin minä olin, Alice kertoo.
Puhelu ei loppunut vielä tähän.
– Sitten hän pohti hetken sitä, kuinka liikkeessä asioivat turistit suhtautuisivat tummaihoiseen suomalaisia tuotteita myyvään asiakaspalvelijaan. Siihen väliin sanoin, ettei noin voi sanoa. Nainen kertoi, että kyllähän minun pitää ymmärtää, että tähän työhön sopisi paremmin suomalainen neito.
"Ei tuulihousuissakaan voi myydä juhlapukuja"
Alice on itse asunut Suomessa puolet elämästään.
12-vuotiaana äitinsä kanssa Suomeen muuttanut nuori nainen puhuu täydellisesti suomea, eikä hän aiemmin ole kokenut samanlaista syrjintää ihonvärinsä takia.
– Minun olisi pitänyt kuulemma ottaa työtarjous kohteliaisuutena. Kerroin olleeni ennenkin suomalaisissa yrityksissä töissä ja ettei ihonvärini määrittele työkykyäni, hän kertoo.
Alice oli asiasta niin loukkaantunut, että hän kieltäytyi työtarjouksesta.
– En halunnut mennä sinne todistamaan, että tummaihoisetkin pystyvät myymään tuotteita. Nainen loukkaantui kieltäytymisestäni, sillä hän oli halunnut kuulemma antaa vain "yhdelle tummalle tytölle" mahdollisuuden.
– Yrittäjä vertasi tilannetta siihen, että ei tuulihousuissakaan voi myydä juhlapukuja.
Tämän jälkeen Alice katkaisi puhelun itkien.
"Osoite on väärä, jos minusta tehdään rasistia"
Design- ja matkamuistomyymälän yrittäjä Vieno Puustjärvi kiistää, että ihonväri olisi vaikuttanut hänen palkkauspäätökseen.
– Minulla on ollut useita ulkomaalaisia töissä. Jos minusta ruvetaan tekemään tässä rasistia, osoite on todella väärä. Näin Alicen kuvan ansioluettelossa. Miksi ihmeessä olisin soittanut hänelle, jos ihonväri olisi ollut ongelma?
Puustjärven mukaan hän oli etsinyt ensisijaisesti saksan kieltä puhuvaa työntekijää ja löytänytkin sellaisen. Kun tämä kuitenkin päätti olla ottamatta työtä, Puustjärvi soitti Alicelle.
– Oli torstai-ilta, kun jo valitsemani työntekijä kieltäytyi työtarjouksesta. Yritin paniikissa löytää uutta työntekijää tilalle. Aina ei pysty ajattelemaan johdonmukaisesti, varsinkaan silloin, kun yrittää saada uutta työntekijää myöhään illalla.
Voiko kultakoruja pitävä arvostaa puukoruja?
Tuulihousu-kommentin Puustjärvi kertookin sanoneensa väsyneenä.
– En todellakaan viitannut sillä ihonväriin. Hänellä oli ansioluettelon kuvassa kultakoruja päällä. Halusin varmistua siitä, että hän osaa arvostaa puukoruja, joita myisi.
Alicen mukaan yrittäjä oli päätellyt, että puukorut eivät kiinnosta Alicea tarpeeksi.
– Aivan naurettava väite, puuskahtaa Alice.
Hänen mukaansa ansioluettelossa oli aivan tavallinen hymyileväinen kuva hänestä itsestään.
– Se kuvastaa mielestäni persoonallisuuttani. Hymyilen leveästi, ja juuri iloisen persoonallisuuteni takia olen saanut monia työpaikkoja.
Yrittäjän mukaan hänen itse valmistamiaan suomalaisia puukoruja ei ollut mennyt halutulla tavalla kaupaksi, ja siksi olisi tärkeää saada sellainen myyjä, joka saa puukorut myydyksi.
– Meidän pitäisi saada asiakkaat uskomaan, että myymämme korut todella ovat Suomessa ja suomalaisesta puusta tehtyjä koruja, kun niin kerran vannomme. Ei myyjän tarvitse näyttää suomalaiselta, mutta on varmaa, että korut menevät silloin paremmin kaupaksi.
Facebook-päivitys lähti leviämään
Puhelun jälkeen Alice avautui kokemastaan julkaisemalla tilanteesta Facebook-päivityksen.
– Olin aivan loppu ja halusin päästää kaikki tuntoni ulos, hän kuvailee.
Päivitys lähti nopeaan lentoon ja nainen sai satoja kommentteja samanlaisia tilanteita kokeneilta ihmisiltä.
Vaikkei Alice erikseen maininnut kirjoituksessaan yrityksen nimeä, sai hän useilta ihmisiltä viestejä, joissa tunnistettiin heti kyseinen työnantaja.
– En ymmärrä, kuinka kukaan voi pyytää työntekijää töihin ja samaan hengenvetoon todeta, että hakija oli oikeastaan työnantajan viimeinen valinta, hän toteaa.
Töitä on tarjottu jo muualta
Nyt Alice aikoo hengähtää hetken työnhakujen välissä. Hänelle on tarjottu jo ainakin yhtä työpaikkaa tulkkina.
– Olen saanut paljon kannustusta. Silti joka kerta kun haen työpaikkoja, odotan aina pahinta. Pelkään, että työnantajat heittävät ansioluetteloni suoraan roskakoriin ihan vain ulkonäköni takia, vaikka en ole elämässäni ollut edes kuukautta työttömänä. Pelko silti pysyy, hän kertoo.
– Olen osannut suhtautua tähän tilanteeseen lähinnä ihmetyksellä, mutta jollekin toiselle tämä olisi voinut aiheuttaa traumoja. Muutoksia saadaan aikaan vain tiedostamalla omia etuoikeuksiaan ja haastamalla omia uskomuksiaan. Epäoikeudenmukaisuuksiin pitää puuttua, hän lopettaa.