Sanna*, 44, erosi alkoholistimiehestään viiden avioliittovuoden jälkeen. Elämä alkoholistin kanssa masensi ja eristi Sannan ystävistään. Vertaistuen avulla nainen oppi näkemään tulevaisuutensa jälleen valoisana ja täynnä toivoa.
Sanna oli 38-vuotias, kun tapasi alkoholistimiehensä. Seurusteltuaan vain noin vuoden verran pari kiiruhti naimisiin. Sanna ja hänen kouluikäinen tyttärensä aiemmasta liitosta muuttivat miehen kanssa saman katon alle.
Pian häiden jälkeen Sanna huomasi, että alkoholilla oli varsin suuri rooli miehen elämässä. Mies kävi töissä, mutta viikonloppuisin, vapaa-aikana ja lomilla alkoholi oli aina mukana kuviossa.
– Ei ollut tekemistä, mihin juominen ei olisi liittynyt. Aina kun ystäviäkin tavattiin, se oli aina alkoholin merkeissä.
Mies ei juurikaan juonut kotona, mutta halusi aina lähteä baariin tai kavereiden luo saunomaan. Pian juomisesta ja menoista alkoi tulla riitaa.
– Silloin aloin miettiä, miksi hän juo niin paljon. Ilo katosi elämästä, väsymys ja uupumus alkoivat hiipiä, Sanna kertoo.
Sanna kertoo eristäytyneensä tuossa vaiheessa jopa ystävistään, ettei kukaan heistä olisi nähnyt että Sannan elämä oli alkanut mennä huonoille urille. Hän alkoi salailla asioita.
– Ettei toiset huomaisi, että meillä on kotona tällainen ongelma, ja että mies juo kaikki viikonloput ja vapaat.
Sanna tunsi häpeää ja vihaa. Viha syntyi siitä, ettei omaa elämää – ja varsinkaan toisen – pystynyt hallitsemaan. Huoli ja pelko täyttivät elämän.
Alkoholiin tuli inho
Sanna oli itse ollut aiemmin alkoholin kohtuukäyttäjä, mutta huomasi oman juomisensa suhteen myötä lisääntyneen. Huolestuneena Sanna vähensi alkoholinkäyttöään.
Sanna tietää, että usein alkoholistin puoliso lähtee aluksi mukaan ”juomiselämään”. Jossain vaiheessa käytös saattaa kuitenkin muuttua täysin päinvastaiseksi.
– Itselle tulee jarru ja yrittää hallita toisenkin juomista. Tulee inho alkoholia kohtaan ja oma juominen saattaa jopa kokonaan loppua.
Sanna kertoo kokeneensa vaiheen, ettei halunnut itse enää ottaa ollenkaan. Hän luuli sen vaikuttavan myös miehen juomiseen.
Yksinäisen osa
Sannan miehen alkoholinkäyttö keskittyi viikonloppuihin.
– Oli tyypillistä, että hän nukkui iltapäivään kahteen–kolmeen, joskus jopa kuuteen asti, jos oli mennyt oikein myöhään. Sitten hän nousi, kävi suihkussa, ja alkuillasta taas lähti jonnekin.
Yleisin veruke miehellä oli lähteä ostamaan tupakkaa. Hän tuli vasta aamuyöstä kotiin.
Koska Sanna ei halunnut lähteä mukaan, hän istui monet viikonloput yksin kotona lapsensa ollessa isänsä luona. Sannan ei tehnyt mieli nähdä ystäviäkään ahdistuksensa vuoksi ja koki olonsa usein hyvin yksinäiseksi.
– Miehelläni ei ollut mitään kiinnostusta sellaiseen yhteiseen tekemiseen, mitä pariskunnat yleensä tekevät.
Mies ei käyttäytynyt väkivaltaisesti, mutta hänellä oli ikävä tapa yöllä baarista kotiin tullessaan herättää Sanna. Mies saattoi käyttäytyä ilkeästi ja Sannan nukkuminenkin alkoi kärsiä.
Tekosyitä juomiselle
Mies perusteli juomistaan pitkään rankalla työllä ja konkurssin pelolla. Parin tavatessa mies oli yrittäjä ja firma alkoi olla alamäessä.
Kun konkurssi sitten lopulta tuli, masentui mies entisestään ja joi enemmän.
– Mies ei kuitenkaan nähnyt siinä mitään ristiriitaa, vaikka kyllähän runsas alkoholinkäyttö itsessään jo lisää masentuneisuutta, Sanna miettii.
Muutaman kerran mies myönsi alkoholiongelmansa. Hän vakuutteli vähentävänsä, mutta lupaukset eivät kestäneet.
Pettymyksen tunteet olivat Sannasta pahinta. Ensin tuli aina toivo, sitten taas romahdus.
– Se on hirveän kuluttavaa, tyyneyttä ja rauhaa ei ole elämässä lainkaan. On koko ajan jännitystilassa.
Miehen sosiaalinen elämä ei juomisesta järkkynyt, sillä ystävienkin vapaa-aika kului alkoholin parissa. Mies tutustui helposti uusiin ihmisiin ja kuvioissa oli myös toisia naisia.
– Hänellä oli tapana ottaa puhelinnumeroita ylös, ja pitää selkäni takana peliä muiden naisten kanssa.
Laskut paukkuivat ulosottoon
Juominen vaikutti väistämättä myös perheen raha-asioihin. Jatkuva baareissa käyminen, takseilla ajelu ja ulkona syöminen alkoi tuntua. Konkurssin jälkeen pienetkin laskut paukkuivat ulosottoon.
– Mies ei halunnut panostaa esimerkiksi ruokaan, vaan söi mielellään edullista ruokaa kuten HK:n Sinistä. Hän ei halunnut yhtään ajatella sitä, kuinka paljon rahaa menee alkoholiin ja baareihin. Mutta sellaista riippuvaisen elämä on, että siihen sitä rahaa kyllä riittää, mutta muuhun ei.
"Haluanko olla alkoholistin omaishoitaja?"
Sannalla oli koko ajan huono omatunto siitä, millaisissa olosuhteissa hänen lapsensa joutui elämään. Mies saattoi olla yhtä ilkeä lapselle kuin oli Sannalle. Lapsen vuoksi Sanna yrittikin irrottautua suhteesta useita kertoja. Kerran he jo muuttivat pois, mutta mies sai ylipuhuttua Sannan takaisin.
Sanna kertoo ulkoisten asioiden tuoneen valheellista toivoa suhteeseen.
– Aina siinä oli jotenkin toivo olemassa, että jos saadaan isompi asunto tai jos joku ulkoinen asia olisi eri tavalla, se ikään kuin vaikuttaisi juomiseen. Mutta eihän se niin ollut.
Sanna uskoo, että hänen ex-miehensä kärsi muistakin henkisistä ongelmista kuin alkoholismista. Mies oli kova valehtelemaan.
– Hän myös keksi juttuja, esimerkiksi sellaisen, että lapsi on hävittänyt ulko-oven avaimen. Lopulta selvisi, että hän olikin itse sen piilottanut. Olen ajatellut jälkeenpäin, että se oli provosointia, että hän saisi riidan aikaiseksi ja pääsee juomaan.
Viiden avioliittovuoden jälkeen tunne erosta vahvistui. Sanna alkoi ajatella tulevaisuutta.
– Mietin, haluanko olla sitten joskus alkoholistin omaishoitajana?
Sannalla on myös aikuinen tytär edellisestä liitosta, ja hän alkoi pohtia, haluaisiko tuoda tulevaisuudessa mahdollisia lapsenlapsia mummolaan, jossa oli kamala ilmapiiri – ja mitä hän itse tahtoi elämältä?
Päätös erosta oli lopulta helppo
Kesällä Sanna meni alkoholistien omaisten vertaistukiryhmän luennolle. Siellä Sanna sai alkoholismista faktatietoa ja ymmärsi sen olevan paheneva sairaus.
– Se oli viimeinen niitti. Tajusin, ettei mies koskaan tule raitistumaan, ja vaikka tulisikin, siitä huolimatta siinä ihmisessä oli sellaisia piirteitä, etten hänen kanssaan olisi halunnut elää.
Sanna ymmärsi myös itse sairastuneensa, muttei halunnut enää voida huonommin.
– Ymmärsin, että suhteessamme oli enemmän kyse läheisriippuvuudesta kuin rakkaudesta. Odotin koko ajan muutosta ja mielessäni oli haavekuva suhteesta, mutta todellisuudessa se ei ollut sitä lainkaan.
– Mietin, että elän mieluummin yksin kuin tällaisessa liitossa.
Syksyllä Sanna toimitti miehelle eropaperin. Mies vitkutteli eroa, mutta lopulta taipui ja alkoi etsiä itselleen asuntoa.
– Haikeuttakin oli mukana, sillä avioliitossa oli ollut myös hyvät hetkensä – ei sitä voi poissulkea. Ero oli kuitenkin helppo, sillä olin niin vahvasti päätökseni tehnyt.
Iloa ja naurua jälleen elämässä
Nyt Sannan ja alkoholistimiehen erosta on kulunut reilu vuosi. Elämä on muuttunut helpommaksi ja Sannasta tuntuu, että hänellä ja lapsella on tilaa hengittää.
– Ilo ja nauru on palannut elämään ja energiaa riittää. Alkoholistin kanssa eläminen on hyvin energiaa vievää, sillä elämä kiertyy juomisen ympärille, vaikket itse joisi.
Myös Sannan lapsen käytös on muuttunut. Aiemmin lapsi ei halunnut tuoda kavereita kotiin, mutta nyt ystäviä on käynyt. Aikuinen tytär ja sukulaisetkin kyläilevät.
Yksinhuoltajana talouden pyörittäminen tekee Sannalle tiukkaa, mutta hänen mielestään se on pieni hinta siitä, että saa elää rauhallista elämää. 
Vertaistuesta suuri apu – "Voi toipua haavoista, joita alkoholismi on aiheuttanut"
Sannan selviämiseen on vaikuttanut vertaistuki, jonka avulla hän on pystynyt käymään kokemuksensa pohjamutia myöten läpi. Alkoholismi oli osa Sannan elämää jo lapsuudessa juovan isän vuoksi. Sanna onkin työstänyt myös lapsuudenaikaisia traumojaan.
Sanna suosittelee vertaistukiryhmiä kaikille alkoholistien omaisille. Ryhmissä voi luottamuksellisesti puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
– Siellä ei tarvitse salata mitään, itkut itketään ulos ja naurut nauretaan ulos – voi olla ihan oma itsensä. Voi toipua haavoista, joita alkoholismi on aiheuttanut.
Sanna uskoo ajautuneensa elämässään huonoihin suhteisiin lapsuutensa vuoksi. Hän on nähnyt miehissä samaa tuttuutta ja siten valheellista turvaa, kuin mitä näki lapsuudenkodissaan.
Parisuhteissa hän on kärsinyt läheisriippuvuudesta ja kokenut itsensä uhrina. Lopulta Sanna oivalsi, millaista hänen oma käyttäytymisensä oli. Mikään ulkoinen tekijä ei tulisi muuttamaan asioita, vaan hänen täytyi ottaa vastuu omasta elämästään.
– Jos tulee ryhmiin, muuttaa asennettaan ja hellittää kontrolloinnista, niin jo pelkästään sekin voi johtaa puolison raitistumiseen. Mutta siitä huolimatta alkoholismi on sairaus, joka ei parane, siitä voi vain toipua. Jotkin alkoholistiset piirteet läheisessä saattaa raitistumisesta huolimatta säilyä.
Kuvituskuva.
Uusi onni
Sanna on jo tavannut uuden miehen, jota tapailee. Mies ei juo, muttei ole täysin absolutistikaan. Sannalla ei ole ollut kiirettä hypätä uuteen suhteeseen, mutta uusi mies on osoittautunut erilaiseksi kuin aiemmat. Se, että joku haluaa viettää normaalia elämää ja tehdä asioita yhdessä, on Sannalle uutta.
– Ehkä olen myös itse toipunut sen verran paljon, että pystyn olemaan tasaisessa suhteessa, Sanna pohtii.
*Haastateltavan nimi on muutettu
Liika on liikaa – miten eroon alkoholista?
Tästä keskusteltiin Studio55.fissä helmikuussa 2016 A-klinikkasäätiön johtavan ylilääkärin Kaarlo Simojoen sekä päihdetyön kokemusasiantuntija Hannu Ylösen kanssa.
25:18
