Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen kritisoi ankarasti lastensuojelua Suomessa ja nostaa esiin useita ongelmia – muun muassa sen, että osa sijoitetuista lapsista ei edes tiedä, kuka heidän sosiaalityöntekijänsä on.
– Lisäksi vain puolella on mielikuva siitä, että olisi ollut mukana asiakassuunnitelman teossa. Se on kuitenkin neuvottelu, jossa päätetään kaikesta lapsen elämässä, alkaen kotioloista ja päättyen harrastuksiin, Pekkarinen sanoo STT:lle.
Lapsiasiavaltuutetun kertomat epäkohdat perustuvat vuoden 2019 kouluterveyskyselyyn. Kyselyssä selvitettiin toista kertaa sijaishuollossa olevien lasten hyvinvointia ja saatiin ensimmäistä kertaa muutosta kuvaavia vertailutietoja.
Viidennes kyselyyn vastanneista sijoitetuista lapsista ei tiennyt omaa sosiaalityöntekijäänsä.
Keskeisessä roolissa lastensuojelun valvonnassa on tähän asti ollut sijoitetun lapsen kotikunta, joka on nimennyt lapselle sosiaalityöntekijän. Vuodenvaihteessa tehtävä siirtyi hyvinvointialueille. On siis ollut ensisijaisesti lapsen sijoittaneen kunnan tehtävänä valvoa lastensuojelulain toteutumista ja sitä, että lapsi saa sijoituksen aikana tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet.
Lapsen kotikunnan lisäksi vastuu on kuulunut laitoksen sijaintikunnalle, joka on valvonut omalla alueellaan toimivia lastensuojelulaitoksia. Myös tämä tehtävä kuuluu nyt hyvinvointialueelle.
Helsingin Sanomat julkaisi joulukuun alussa jutun, jossa useat SOS-Lapsikylän hallinnoimissa sijoituspaikoissa asuneet, nyt aikuiset lapset kertoivat nimillään ja kasvoillaan lapsuudessaan kokemastaan väkivallasta ja muusta kaltoinkohtelusta. Lapsuuden kokemukset vaikuttavat heidän elämässään edelleen aikuisena. Lapsuudessaan SOS-Lapsikylän sijoituskodeissa asuneet henkilöt kertoivat muun muassa siitä, miten tilanteeseen ei puututtu, vaikka perheiden ulkopuolisten aikuisten täytyi nähdä, mitä on meneillään.
Nälässä pitämistä, rangaistuksia ilman syytä
Sijaishuollossa olevien lasten kaltoinkohtelua tapahtuu Suomessa.
Kouluterveyskyselyyn vastanneista sijoitetuista lapsista joka kolmas oli kokenut lainvastaisia rangaistustoimia. Laitoksissa joka toinen oli kokenut joukkorangaistuksia ja melkein joka toinen rangaistuksia, joiden syytä ei tiedä.
Viidennes yläkouluikäisistä oli kokenut ruualla rankaisemista eli jätetty ilman ruokaa tai saanut pahaa tai huonolaatuista ruokaa.
On myös väkivallan kokemuksia sekä sijoitusperheiden vanhempien että laitosten työntekijöiden taholta.
– Ne ovat harvinaisia, mutta niitä tapahtuu, lapsiasiavaltuutettu kuvaa.
– Ammattilaisetkin syyllistyvät lasten pahoinpitelyyn. Tämä on täysin sietämätöntä. Kyse on lapsista, joita yhteiskunta haluaa suojella kaltoinkohtelulta.
Vuoden 2019 kouluterveyskyselyyn vastasi noin kaksi kolmasosaa 4.–5. luokkalaisista sijoitetuista lapsista ja puolet 8.–9. luokkalaisista sijoitetuista lapsista, joita oli vuonna 2019 noin 2 800.
Kaikkiaan Suomessa oli vuoden 2019 aikana noin 18 900 lasta ja nuorta sijoitettuna kodin ulkopuolelle.
Sittemmin määrä on laskenut, sillä vuoden 2021 aikana kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna kaikkiaan noin 17 700 lasta ja nuorta. Heistä oli vuoden aikana huostaanotettuna 63 prosenttia eli 11 210 lasta.
Lapsiasiavaltuutetun mukaan kouluterveyskyselyn tutkimustuloksia tukevat Suomessa tehdyt laadulliset tutkimukset, eduskunnan oikeusasiamiehen ja kokemusasiantuntijoiden havainnot.
MTV tapasi laitoskierteeseen joutuneen nuoren, joka kertoo, mitä lastensuojelulle pitäisi tehdä (15.6.2022)
2:14
Kuka valvoo lapsen asiaa?
Lastensuojelun valvonta on monimutkainen rakennelma, mikä on lapsen oikeuksien ja oikeusturvan kannalta ongelmallista. Toimijoita on monta ja kaikilla vähän erilaiset valtuudet.
Lastensuojelua valvovat hyvinvointialueiden lisäksi aluehallintovirastot sekä sosiaali- ja terveysalaa valvova viranomainen Valvira. Näiden lisäksi ylimpinä laillisuusvalvojina toimivat eduskunnan oikeusasiamies sekä valtioneuvoston oikeuskansleri.
Lastensuojelua koskevat kantelut käsitellään pääosin aluehallintovirastoissa. Valvira käsittelee lastensuojelua koskevan kantelun silloin, kun se koskee kahden tai useamman aluehallintoviraston alueella olevaa asiaa. Esimerkiksi lapsen sijaishuoltopaikka saattaa olla kaukana kotoa siten, että kotikunta ja sijoituskunta ovat eri aluehallintovirastojen alueilla.
– Järjestelmä on pirstaleinen, ja voi loppua voimat kesken, kun yrittää ajaa omaa asiaansa. Ei jaksa alkaa taistella koneistoa vastaan, lapsiasiavaltuutettu kuvaa.
Helsingin Sanomien jutusta käy ilmi, että haastatellut yrittivät hakea apua sekä lapsena että aikuisena. Avunpyynnöt kilpistyivät ristiriitaisiin ohjeisiin ja epäselvyyksiin sekä siihen, että lapsia ei otettu vakavasti. Jutun mukaan heidän annettiin myös ymmärtää mahdollisten rikosten vanhenneen jo ennen todellista vanhenemisaikaa.
HS:n haastattelemat sisarukset sanovat miettineensä koko ikänsä, miksi heidän kohteluunsa ei puututtu ajoissa ja miksi kukaan ei ole joutunut siitä vastuuseen. He kokevat, että SOS-Lapsikylä vältteli vastuuta ja yritti siivota tapaukset maton alle.
Entä kuka lapsen asiaa voi ajaa?
Lastensuojelusta voivat kannella lapsi itse, lasten vanhemmat tai muut huoltajat tai kasvattajat.
Valviran neuvontasivulla kerrotaan myös, että viranomaisen, siihen palvelusuhteessa olevan tai muun julkista hallintotehtävää hoitavan lainvastaisesta menettelystä tai velvollisuuden täyttämättä jättämisestä voi jokainen tehdä kantelun sosiaalihuoltoa valvovalle viranomaiselle.
Valviran ylitarkastajan Taija Jokimaa-Frustin mukaan sijoitettujen lasten kaltoinkohtelu on harvinaista, mutta sitä tapahtuu. Jokimaa-Frusti vastaa muun muassa lastensuojeluun liittyvien kantelujen käsittelystä sekä muusta lastensuojeluun liittyvästä valvonnasta ja ohjauksesta.
– Ikävä kyllä niitä tulee välillä vastaan, Jokimaa-Frusti sanoo.
Hänen mukaansa tapahtumiin saattavat usein vaikuttaa sijaisvanhemman elämän ongelmat.
– Taustalla saattaa olla sijaisvanhemman sairautta tai muuta omaan elämään ja elämänhallintaan liittyvää problematiikkaa.
Lapsiasiavaltuutettu kuvaa järjestelmää sirpaleiseksi, ja sirpaleista on myös tiedonkeruu esimerkiksi kantelujen suhteen. Esimerkiksi Helsingin Sanomien SOS-Lapsikylä -jutun julkaisun jälkeen tehtiin yksi kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle, mutta se jätettiin tutkimatta, koska se ei ollut riittävän yksilöity.
Valviran Jokimaa-Frusti sanoo, että yhtä tilastoa lastensuojelulaitoksia koskevista kanteluista ei ole.
– Olisi hyvä, jos kaiken tiedon saisi yhdestä paikasta. Tietoja kerätään tällä hetkellä virastokohtaisesti, hän sanoo.
SOS-Lapsikylä ei juuri kommentoi
SOS-Lapsikylä on kansainvälinen lastensuojelujärjestö, joka on toiminut Suomessa vuodesta 1962. Suomessa siihen kuuluvat SOS-Lapsikyläsäätiö, joka vastaa lapsikylätoiminnasta, sekä SOS-Lapsikylä ry, joka toimii kansalaisjärjestönä ja tukee säätiön toimintaa.
SOS-Lapsikylän toimitusjohtaja on Mikaela Westergård, ja SOS-Lapsikyläsäätiön hallituksen puheenjohtajana toimii Piia-Noora Kauppi.
STT tavoitteli Kauppia haastatteluun kommentoimaan Helsingin Sanomien juttua. Kaupille esitetyt kysymykset ohjattiin toimitusjohtaja Westergårdille.
STT kysyi Kaupilta myös, miten hän arvioi SOS-Lapsikyläsäätiön hallituksen onnistuneen omassa valvontatehtävässään HS:n jutun perusteella. Kauppi vastaa STT:n kysymykseen sähköpostilla:
– En voi ottaa kantaa Helsingin Sanomien jutussa esiin nostettuihin tapauksiin salassapitovelvollisuuden vuoksi, Kauppi sanoo.
– Olen tullut SOS-Lapsikyläsäätiön hallitukseen ja sen puheenjohtajaksi vuoden 2020 alusta alkaen ja nykyinen toimitusjohtaja vuonna 2019. En siten voi myöskään lähteä arvioimaan SOS-Lapsikylän aiemman johdon valintoja tai toimintaa, Kauppi sanoo sähköpostissaan STT:lle.
Piia-Noora Kauppi oli vuoden 2022 loppuun saakka Finanssiala ry:n toimitusjohtaja, ja hän on entinen kokoomuksen europarlamentaarikko. Hän on myös muun muassa metsäyhtiö UPM:n hallituksen jäsen.
Myös toimitusjohtaja Westergård jätti vastaamatta suurimpaan osaan kysymyksistä.
– Osa kysymyksistäsi on sellaisia, joihin en voi salassapitovelvollisuuden vuoksi vastata, Westergård sanoi sähköpostitse.
STT pyysi myös kommentoimaan HS:n haastateltavien kertomusta siitä, että tapauksia jäi tutkimatta, koska heille annettiin SOS-Lapsikylästä väärää tietoa epäiltyjen rikosten vanhentumisesta.
Westergård toteaa sähköpostissaan, ettei voi salassapitovelvollisuuden vuoksi ottaa kantaa yksittäisiin tapauksiin, mutta yleisellä tasolla SOS-Lapsikylän kanta on, että lastensuojelun rikokset eivät saisi vanhentua.
Opettajat kritisoivat koulujen ja lastensuojelun välistä tiedonkulkua (16.2.2021)
2:15
Valtuutettu pettynyt keskustelun sävyyn
Westergård kertoo, että enää Suomessa ei ole perinteisiä lapsikyliä, joissa perhehoitajat asuvat usean perheen kylämäisessä yhteisössä. Sijaisperheet asuvat nykyään omissa asunnoissaan integroituna osaksi muuta yhteiskuntaa ja asuinympäristöä. SOS-Lapsikylällä on tällä hetkellä noin 100 sijaisperhettä eri puolilla Suomea.
Perhehoitajat eivät ole työsuhteessa SOS-Lapsikylään, vaan toimeksiantosuhteessa lapsen sijoittavaan kuntaan tai kuntayhtymään. Westergård kertoo, että kaikki SOS-Lapsikylän kautta toimivat perhehoitajat saavat virallisen perhehoitajavalmennuksen ja heidän soveltuvuuttaan tehtävään arvioidaan osana valmennusta. Kaikilta lasten kanssa työskenteleviltä tarkistetaan rikosrekisteriotteet.
Lapsiasiavaltuutettu Pekkarinen toivoo, että ensi hallituskaudella aloitettaisiin lastensuojelulain uudistaminen. Samalla hänen mukaansa pitäisi paitsi katsoa koko järjestelmä uudelleen, myös pohtia ihmiskäsitystä.
Hän sanoo olevansa pettynyt sävyyn, jolla lastensuojelun asiakkaista Suomessa puhutaan.
– Kyllä, he hatkaavat. He syyllistyvät rikoksiin ja voivat olla väkivaltaisia. Mutta mitä me voimme heiltä edellyttää, kun jo kasvuympäristö on ollut hyvin turvaton. Totta kai jokainen on vastuussa omasta käytöksestään. Silti sijoitetuilta lapsilta edellytetään aivan yli-inhimillisiä voimia.