Kouluväkivalta on ponnahtanut jälleen julkiseen keskusteluun Kaarinassa ilmi tulleiden tapausten vuoksi. Opetusministeri Li Andersson (vas.) sanoo, että jokainen kouluväkivaltatapaus on liikaa.
– Niin kauan kuin tuon kaltaisia tapauksia on, työtä pitää tehdä vieläkin voimallisemmin, Andersson toteaa STT:lle.
Anderssonin mukaan opetusalan ammattilaiset ovat kertoneet, että koronapandemia on näkynyt selvästi nuorten kasvaneena pahoinvointina, mikä näkyy koulujen arjessa.
Esimerkiksi hieman vanhempien oppilaiden poissaolot ovat lisääntyneet.
– Nuorten pahoinvoinnin näen laajana ongelmana. Olen itse puhunut siitä, että pitäisi asettaa hyvinvointi kaiken koulutus- ja nuorisopolitiikan keskiöön.
Hallitusohjelmassa oli kirjauksia muun muassa jokaisen lapsen ja nuoren oikeudesta koskemattomuuteen, ja Anderssonin mukaan tällä hallituskaudella on tehty paljon kiusaamisen torjumiseksi.
Eri ministeriöiden yhteistyönä on toteutettu 14-kohtaista toimenpideohjelmaa kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemiseksi.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
2:07
Opetusministeri Andersson: Koulujen inkluusio-ongelmien ratkaiseminen jää seuraavan hallituksen tehtäväksi – OAJ moittii hidastelusta.
Opetusministeri toivoo, että ensi hallituskaudella oppimisen tuen järjestelmä korjataan peruskoulussa niin, että samaan aikaan turvataan kohtuullisen ryhmäkoko ja tarvittaessa mahdollisuus pienryhmäopetukseen.
– Olen aika huolissani siitä miten tämä oppimisen tuki on tähän mennessä kunnissa toteutettu aika vahvasti säästöt edellä, ei oppilaan oikeus tai etu edellä. Enkä usko että ne ongelmat siinä järjestelmässä ovat korjattavissa mitenkään muutoin kuin resursseja lisäämällä, Andersson sanoo.
– Se että meillä on kouluissa riittävästi aikuisia, että meillä on kohtuulliset ryhmäkoot, joka turvaa sen työrauhan siellä luokassa ja opettajan mahdollisuuden keskittyä kaikkiin oppilaisiin, se on mielestäni kaiken a ja o.
Lue myös: SDP haluaa Suomeen peruskoulu-uudistuksen – Marin: "Tavoitteena vahvistaa alkuperäistä tavoitetta"
Väkivalta lisääntyi hieman korona-aikana
Kaarinassa ovat tänä syksynä puhuttaneet kahden eri koulun väkivaltatapaukset.
Piispanlähteen koulussa huomio on Helsingin Sanomien mukaan kiinnittynyt ekaluokkalaisten väkivaltaisuuteen, kun taas Kotimäen koulussa kolme tuntematonta ihmistä kävi kahden viidesluokkalaisen kimppuun koulun pihalla.
Ikäviä yksittäistapauksia nousee välillä julkisuuteen, mutta tilastojen perusteella on vaikea arvioida, onko kouluväkivalta pahentunut ongelmana.
Viime vuonna julkaistu edellinen THL:n kouluterveyskysely kertoi, että 4.- ja 5.-luokkalaisten kokema väkivalta oli hieman lisääntynyt.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
16:19
Katso myös: Kouluväkivalta oli maksaa Alviina Alametsän ja Linda-Maria Ranisen hengen
Kun vuonna 2019 reilut 12 prosenttia vastanneista lapsista oli kokenut fyysistä uhkaa vuoden aikana, oli lukema vuonna 2021 kasvanut yli 14 prosenttiin.
– On vaikea sanoa että onko kyse siitä, että eri väkivallan muotoja aletaan tunnistamaan paremmin, sanoo erityisasiantuntija Riina Länsikallio Opetushallituksesta.
Hän muistuttaa, että kiusaamisen kokemukset kouluissa ovat vähentyneet pitkällä aikavälillä tarkasteltuna.
Ongelmiin puututtava jo ennen kouluikää
Kouluväkivallan ehkäisemiseen ei ole mitään yksittäistä keinoa, koska myös sen syyt ovat moninaiset.
– Väkivalta voi liittyä aggressioherkkyyteen sekä kasvun ja kehityksen muihin haasteisiin. Lisäksi voi olla ihan puhtaasti jostain syystä johtuvaa pahaa oloa, joka purkautuu väkivaltaisena käytöksenä.
Sen vuoksi ratkaisujakin tarvitaan monenlaisia. Yksi osa on opetuksen järjestäminen ja esimerkiksi ryhmäkoot, mutta toimenpiteitä tarvitaan jo ennen kouluikää.
Sekä Andersson että Länsikallio korostavat juurisyihin puuttumista.
Jo varhaiskasvatuksessa tehdään ennaltaehkäisevää työtä, ja yksi käynnissä olevan toimenpideohjelman hankkeista on keskittynyt tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseen varhaiskasvatuksessa.
– Tutkijat sanovat että näiden asioiden kanssa pitää tehdä töitä jo tosi varhaisessa vaiheessa. Kun ollaan yläkouluiässä, ne ongelmat ovat jo aika paljon pahempia. Siksi on haluttu myös varhaiskasvatukseen panostaa, Andersson sanoo.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
1:46
Koulun aloittaneet oppilaat kertovat ystävien tärkeydestä: ”Jos ei oo kavereita, niin välkällä voi olla tosi vaikeaa löytää jotain, jonka kanssa voi leikkiä”
Hänen mukaansa tulee paljon halvemmaksikin havaita ongelmat ajoissa ja antaa lapsille tukea kuin korjata ja selvitellä ongelmia jälkikäteen.
Länsikallio mainitsee, että jos aggressiiviseen käytökseen ei puututa varhaislapsuudessa, piilee siinä riski myöhäisemmän elämän ongelmiin.
Poliisin mukanaolo voi auttaa
Yksi keskeinen piirre on koulujen yhteistyö kotien ja myös muiden viranomaisten kanssa.
– Koulun lisäksi tämä on laajempi asia, liittyen opiskeluhuolto- ja lasten ja nuorten sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kun koulussa havaitaan, että lapsi tarvitsee apua, tulee lähteä eteenpäin lapsen tarvitsema apu, hoito ja tuki. Jos kotona tarvitaan apua, niin tulisi varmistaa että apu menee kotiin asti, Länsikallio sanoo.
Kouluväkivaltaa ei ole kirjattu erikseen rikoslakiin, eikä Andersson näkisi siitä erityistä hyötyä, koska väkivalta on joka tapauksessa kriminalisoitu.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
3:31
Katso myös: Vantaalla yhdellä koulupsykologilla on vastuullaan yli 1700 oppilasta.
Mutta vaikka nuoremmat lapset eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa, Andersson näkee yhteistyön poliisin kanssa tärkeänä vakavammissa tapauksissa.
– Itse uskon siihen, että jos on ollut vakavampi tapaus ja poliisi otetaan mukaan siihen selvittämiseen, vaikka lapset ja nuoret eivät ole vielä rikosoikeudellisessa vastuussa, se alleviivaa heille tekojen vakavuuden, kun he näkevät että virkavalta on paikalla. Poliisikin voi sanoa, että jos olisit vähän vanhempi, se mitä olet tehnyt saattaisi täyttää rikoksen tunnusmerkit.
Lue myös: USU: suurten luokkien määrä on vähentynyt alakouluissa – suurimassa osassa luokista on alle 20 oppilasta
Oleellista myös on, että tapaukset selvitetään aina loppuun asti. Andersson muistuttaa, että kaikissa kouluissa täytyy olla kiusaamisen vastaiset toimintasuunnitelmat, jotta tapausten selvittely ei jää puolitiehen.
– Jokaisella oppilaalla ja henkilökuntaan kuuluvalla pitää olla tieto siitä, kehen omassa koulussa ollaan yhteydessä ja miten ne prosessit jatkuvat sen jälkeen.
Paljon tehtävää edelleen
Länsikallio korostaa, että lapsilla on lainkin mukaan yksiselitteisesti oikeus turvalliseen oppimisympäristöön koulupäivän aikana.
– Jos tapahtuu väkivaltatilanne, siihen pitää ilman muuta puuttua ja selvittää se niin hyvin, että estetään vastaavien tilanteiden toistuminen lasten välillä. Tarvittaessa voidaan esimerkiksi organisoida koulupäivä toisin, ja käyttää myös laissa säädettyjä kurinpito- ja turvaamistoimia, Länsikallio sanoo.
– Meillä on edelleen paljon kehitettävää lasten ja nuorten kokeman väkivallan ja kiusaamisen ehkäisemisessä, niihin puuttumisessa sekä huolehtimisessa siinä, että tilanteet myös loppuvat.
Opetushallitus julkaisee tammikuun lopussa kiusaamisen, häirinnän, syrjinnän ja väkivallan ehkäisyyn keskittyvän verkkosivuston ja uusia materiaaleja.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
8:15
Katso myös: Näin koulukiusaaminen vaikuttaa lapsen kehitykseen.
Länsikallio toteaa, että työssä on saatu tällä hallituskaudella hyvä alku, jota pitäisi ehdottomasti jatkaa.
Andersson nostaa esiin tällä hallituskaudella tehtyjä lakimuutoksia, kuten opettajien ja rehtorin kasvaneet toimivaltuudet tilanteissa joissa oppilas pitää poistaa koulun alueelta kokonaan.
Kokeilussa on ollut myös sitouttavan kouluyhteistyön malli, joka on nyt vakiinnutettu. Siinä kouluihin on palkattu opetus- tai sosiaalialan ammattilaisia joilla ei ole opettamiseen sidottua työaikaa.
Ministeri pitää arvokkaana sitä, että kouluväkivallasta ja -kiusaamisesta käydään julkista keskustelua.
– Pystytään ehkä semmoisella keskusteluilmapiirin muutoksella puuttumaan sellaisiin asenteisiin, että tämä jotenkin kuuluu lasten maailmaan tai että kiusaamista nyt aina on ollut ja tulee aina olemaan. Että päästään pois sellaisista ajatusmalleista ja kohti sellaisia joissa aidosti tehdään siitä koko kouluyhteisön asia, että puututaan joka kerta.