Vierailukielto-ohjeesta ei ilmene, että se ei ole sitova.
Sosiaali- ja terveysministeriön virheellinen ohjeistus ympärivuorokautisen hoidon yksiköiden vierailukiellosta on johtanut siihen, että vierailut on kielletty tai niitä on rajoitettu lainvastaisesti, katsoo apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin päätöksessään.
Apulaisoikeusasiamies arvioi ratkaisussaan ensisijaisesti vanhustenhuollon palveluyksikössä tehtyjen rajoitusten lainmukaisuutta.
Sakslin selvitti sosiaali- ja terveysministeriöltä, Valviralta sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, millä tavoin ne ovat turvanneet vanhusten oikeuksien ja palvelujen toteutumisen koronaepidemian aikana.
Oikeusasiamies on saanut useita kanteluita ja yhteydenottoja vanhusten oikeuksien rajoittamisesta koronaviruspandemian aikana, erityisesti vanhusten oikeudesta tavata lähimmäisiään.
"Luovat kuvan sitovaksi tarkoitetusta ohjeistuksesta"
Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo lausunnossaan, että oikeudelliselta luonteeltaan vierailukiellot eivät ole sitovia siten, että pelkästään niihin perustuen voitaisiin estää sisäänpääsy yksikköön.
Apulaisoikeusasiamies yhtyy tähän näkemykseen, mutta ministeriön ohjeistuksesta ei hänen mukaansa ilmene, että kyse ei ole sitovasta ohjeesta.
– Sosiaali- ja terveysministeriö on ainakin ohjeissaan ilmoittanut kunnille, että tartuntatautilain nojalla voidaan asettaa vierailukieltoja, joista voidaan sallia vain joitain poikkeuksia, apulaisoikeusasiamies kirjoittaa päätöksessään.
Ministeriö on antanut ohjeen 20. maaliskuuta ja korjannut sitä 16. huhtikuuta.
Apulaisoikeusasiamiehen mielestä ohjeistuksessa käytetyt ilmaukset, erityisesti viittaus tartuntatautilakiin ja kehotus kieltää vierailukiellolla kaikki muut kuin välttämättömät vierailut, luovat kuvan sitovaksi tarkoitetusta ohjeistuksesta.
Tartuntatautilaissa ei ole erikseen säädetty oikeudesta henkilön perusoikeuksien rajoittamiseen muutoin kuin karanteeni- ja eristämistilanteissa, eikä tartuntatautilain nojalla voi antaa sitovia vierailukieltoja asumisyksiköihin.
Apulaisoikeusasiamies lisäksi kertoo, että saamiensa tietojen mukaan hoitoyksiköissä mahdollisuus ulkoiluun on vähentynyt huomattavasti rajoitusten takia, koska ulkoilemiseen tarvittavaa apua ei ole ollut saatavilla.
Ministeriö muutti ohjeistustaan myöhemmin
Apulaisoikeusasiamiehen mukaan ohjeen velvoittava sisältö jättää kunnille tai yksittäisille asumispalveluyksiköille vain vähän harkintavaltaa. Ohjeesta ei myöskään ilmene, ettei sitä olisi tarkoitettu velvoittavaksi tartuntatautilain nojalla ja ettei ohjetta olisi tullut sellaisenaan noudattaa.
Ministeriö on myöhemmin muuttanut tiedottamistaan siten, että siinä on pyritty korostamaan vanhuksia koskevien rajoitusten vapaaehtoisuutta.
Maaliskuussa annetussa ohjeistuksessa sanottiin muun muassa, että vierailukiellolla tulee kieltää kaikki muut kuin välttämättömät vierailut sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä eli sairaaloissa, hoitolaitoksissa ja asumispalveluyksiköissä.
– Tapauskohtaisesti arvioiden voidaan sallia kriittisesti sairaiden ja lasten tai saattohoidossa olevien oireettomien läheisten vierailu, sekä puolison tai tukihenkilön vierailu synnytysosastolla, ohjeistuksessa sanottiin.
Apulaisoikeusasiamies pitää ministeriön toimintaa ongelmallisena lainalaisuusperiaatteen noudattamisen kannalta. Lainalaisuusperiaatteen mukaan kaiken julkisen vallan käytön on perustuttava lakiin.
"Vaihtoehtoisia keinoja olisi tullut arvioida"
Apulaisoikeusasiamies kirjoittaa, että koronavirusepidemian aikana saatujen kokemusten mukaan kontaktien vähentämisellä on ollut merkittävä vaikutus sairastavuuden ja sitä kautta kuolleisuuden vähentämisessä.
– Lähes puolet menehtyneistä koronavirusinfektiota sairastaneista on ollut sosiaalihuollon ympärivuorokautisten yksiköiden asukkaita. On todennäköistä, että vierailuja vähentämällä on vältetty joukkokuolemien toteutumista erityisesti vanhustenhuollon yksiköissä, hän katsoo.
Apulaisoikeusasiamiehen mukaan voidaan siis arvioida, että ainakin osittainen rajoittaminen olisi vastaavassa tilanteessa jatkossakin välttämätöntä elämän suojelemiseksi.
Vierailukieltoja asetettaessa olisi hänen mukaansa tullut kuitenkin arvioida välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta sekä vaihtoehtoisia keinoja viruksen leviämisen estämiseksi.
Apulaisoikeusasiamies arvioi erikseen toimenpiteitä, joita on tehty kotona asuvien yli 70-vuotiaiden henkilöiden suojelemiseksi koronainfektiolta ja sitä, ovatko suositukset olleet syrjiviä.