Mannerheimin lastensuojeluliitto kampanjoi syksyllä lasten mediakasvatuksen puolesta. Yksi teemaan liittyvä kysymys on tekoäly.
Mediakasvatuksen asiantuntija Rauna Rahja Mannerheimin Lastensuojeluliitosta kertoo Huomenta Suomen haastattelussa, että lapset ja nuoret törmäävät tekoälyyn monissa eri tilanteissa käyttäessään mediaa – oli kyse sitten sosiaalisen median kanavavista, erilaisista digitaalisista ohjelmista tai palveluista.
– Oikeastaan voidaan kysyä, että missä se ei enää tule vastaan, kun lapset ja nuoret liikkuvat.
Rahjan mukaan sosiaalisessa mediassa erilaiset suosittelumekanismismit ovat yksi näkyvimpiä asioita, mitä konepellin päälle näkyy digitaalisessa kehityksessä.
Tietojenkäsittelytieteen professori Teemu Roos Helsingin yliopistosta kertoo, että sosiaalisen median suositusten seuraamisen riskinä voi olla esimerkiksi väärän tiedon ja salaliittomateriaalin leviäminen.
– Tämä on ihan tunnettu ongelma, että jos vain seuraa niitä (sosiaalisen median ehdottamia) suosituksia, niin saattaa päätyä tosi omituisiin paikkoihin. Sellaisiin paikkoihin, jotka saattavat ehkä tuntua kiehtovilta lapsesta, mutta niissä on ehkä sellaista sisältöä, joita lapset eivät välttämättä koekaan miellyttäviksi.
Medialukutaidon tärkeys korostuu entisestään
Rahja toteaa, että medialukutaidon täkeys vain korostuu entisestään tekoälyn myötä
– Se tietysti tuo uudenlaisia kysymyksiä ja haasteita kouluille, kodeille, vanhemmille sekä lasten ja nuorten kasvattajille, että miten pysytään tässä kehityksessä mukana.
Rahja kommentoi, että on tärkeää tiedostaa, minkälainen toimintalogiikka sosiaalisen median algoritmien takana on. Roos huomauttaa, että esimerkiksi television tapauksessa tarjottava materiaali on valittu eri logiikoilla ja vastuullisemmin, kuin vaikkapa YouTubessa.
– Siinä (YouTubessa) kukaan ei ole miettinyt, että onko nyt järkevää, että ihmiset laitetaan tälle polulle, kun he vaan jatkavat sitä katselua.
Roos toteaa, että YouTuben tarjoama sisältö koukuttaa katsojia. Roosin mukaan sosiaalisen median algoritmeja ei ole koodattu niin, että ihmiset haluttaisiin ohjata väärän tiedon poluille. Ihmisten oma käyttäytyminen johtaa siihen.
– Ihmiset itse luontaisesti päätyvät siihen, että jos siellä on jotain tosi hätkähdyttävää, yllättävää, niin he ehkä klikkaavat sitä. Ja me kaikki tiedämme, että jos jokin on todella yllättävää, niin se on todennäköisesti liian yllättävää ollakseen totta, Roos toteaa
Rahja huomauttaa, että esimerkiksi deepfake-videoiden tapauksessa on nykyään vaikea hahmottaa, mikä on totta ja mikä on kenties tekoälyn avulla tuotettua.
– Mediakasvatuksen näkökulmasta tärkeä kysymys on tällä hetkellä se, että miten lapset oppivat itse käyttämään eettisesti tekoälyä ja hyödyntämään sitä omaksi ilokseen ja hyödykseen, eikä niin, että siitä tulee kiusaamisen uusi väline, jolla voi olla aika helppokin luoda erilaisia manipulaatioita ja deepfake-sisältöä esimerkiksi muista vertaisistaan.
Rahja toteaa, että puhe diginaativeista ei pidä paikkaansa.
– Diginatiivi on tutkitusti tällainen satuhahmo. Meillä ei ole sellaisia automaattisesti taitavia sukupolvia, jotka vain syntymällä tähän tiettyyn digitaaliseen aikaan olisivat automaattisesti taitavia mediassa tai osaavia tässä ympäristössä.
Rahja toteaakin, että medianlukutaito ja digitaalinen osaaminen ei kehity ilman aikuisten apua.