Asiantuntija MTV:lle: Lapsia sijoitetaan liian usein laitokseen perhehoidon sijasta ja se on sekä laitonta että todella kallista

"Laitoshoidon palvelut on kilpailutettu, mutta perhehoitoa ei ole"

Pohjois-Pohjanmaalla sosiaalialan yritystä pyörittävä Laine kertoo, että alueen laitokset ovat koko ajan täynnä. Sen sijaan palveluntuottajien perheissä on hyvinkin tilaa. Tilanne on erikoinen.

– Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue on lopettanut perhehoidon ostot käytännössä kokonaan, ja käyttää vain omia perheitään. Jatkuvasti kuitenkin kuulee nuorista, jotka on sijoitettu laitoksiin, vaikka heidän haasteensa pystyttäisiin ratkomaan perhehoidossakin. 

– Täällä on erikoisuutena se, että laitoshoidon palvelut on kilpailutettu, mutta perhehoitoa ei ole. Tämän myötä laitokseen sijoittaminen on tällä hetkellä sosiaalityöntekijälle helpompaa, sillä ostoperhesijoitukset vaativat hankintalain mukaisen kilpailutuksen kolmelta eri palveluntuottajalta ja asian viemisen asiakasohjausryhmän päätettäväksi. 

– Sosiaalityöntekijä ei siis voi tällä hetkellä omalla päätöksellään sijoittaa lasta ostoperhehoitoon, kertoo Pohjois-Pohjanmaan alueella lastensuojelupalveluita tarjoavan yrityksen toimitusjohtaja Senni Laine.

Lue myös: Lastensuojeluun olisi vuodenvaihteessa nyhjäistävä tyhjästä lisää sosiaalityöntekijöitä – edessä vain kolme huonoa vaihtoehtoa

Lastensuojelun henkilöstökriisi syvenee: Lakia noudattaa enää alle neljäsosa alueista

Lastensuojelun uusin data julkaistiin MTV:n sote-studiossa. Haastattelu on katsottavissa artikkelin alun videolta. 

Nuoria laitetaan laitokseen varmuuden vuoksi

Laine myöntää, että laitoshoitoakin tarvitaan. Jos nuori oireilee aggressiivisesti, käyttää huumeita tai on vakavasti itsetuhoinen, hänen paikkansa ei ole sijaisperheessä.

– Toisaalta vaikkapa alkoholin käyttö on usein oire jostain muusta, eli se voi jäädä pois, jos se muu saadaan hoidettua. Tällä hetkellä käy kuitenkin liian usein niin, että sosiaalityöntekijä miettii, että laitetaan nuori varmuuden vuoksi laitokseen, ettei sitten myöhemmin tarvitse tehdä sijaishoitopaikan muutosta, jos myöhemmin ilmenee tarvetta rajoittamiseen. 

– Myös nuoriin erikoistuneiden sijaisperheiden puute aiheuttaa laitossijoituksia etenkin Etelä-Suomessa.

Nuoria päätyy siis laitoksiin ”varmuuden vuoksi”, vaikka lain mukaan perhehoito pitäisi olla ensisijainen vaihtoehto.

– Kun nuori pitää sijoittaa, mietitään että ”voi olla”, että nuori tarvitsee rajoitustoimenpiteitä, jos hän on ollut rajaton puhelimen käytössä kotona tai koulunkäynnissä on ollut hankaluuksia. Näin toimitaan, vaikka varsin usein sijaisperheiden hyvin rakennettu ja johdonmukainen arki riittää näiden ilmiöiden kitkemiseen. 

"Laitoshuoltoa tulee järjestää vain silloin, jos lapsen sijaishuoltoa ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla perhehoidossa tai muualla"

Toimintamalli on tullut todella kalliiksi, sen lisäksi, että se on laitonta. 

– Lain mukaan laitoshuoltoa tulee järjestää vain silloin, jos lapsen sijaishuoltoa ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla perhehoidossa tai muualla.

Laine kertoo, että perhehoito on tutkimusten mukaan sijaishuollon muodoista vaikuttavin, sillä se perustuu tiiviisiin ihmissuhteisiin ja yksilölliseen hoitoon.

– Perhe on pienempi ja intiimimpi yksikkö ja lapsen sijaisvanhemmat ovat ”töissä” koko ajan. 

Sen sijaan laitoksissa työntekijät vaihtuvat vuoroissa, ja usein työntekijöiden sääntöjen ja käytäntöjen välillä on eroja, joita nuoret yrittävät etsiä. 

– Sijaisperheissä sääntöjen ei tarvitse olla niin kiveen hakattuja, mikä taas helpottaa esimerkiksi nepsylapsia. Laitoksessa on myös enemmän muita nuoria, ja on valitettavan tavallista, että nuoret etsivät viiteryhmää itselleen toisista nuorista, eivät aikuisista. 

Laine: Perheessä kasvava nuori saa kokea arjen ihan eri tavalla

Laine kertoo, että jos kotona on saanut vääristyneen mallin perhe-elämästä, niin laitos ei anna sen parempaa mallia esimerkiksi parisuhteesta. 

– Perheessä kasvanut nuori näkee ihan eri tavalla sen, miten perheenjäseniä kohdellaan kaikissa tilanteissa ja miten sijaisvanhempien parisuhteessa toimitaan. Myös sen, miten perheen arki pyörii: miten käydään kaupassa, käytetään rahaa, käydään lomalla. Tällaiseen arkiseen elämään ei laitoksessa pääse käsiksi. Minusta sellaisen mallin näkeminen on ensiarvoisen tärkeää, kun ajatellaan että nuori alkaa muutaman vuoden päästä itsenäistyä, muuttaa omilleen ja perustaa omaa perhettä. 

Laine kertoo kokemuksiaan nuorten suusta.

– Monelta sijaisperheessä kasvaneelta nuorelta olen kuullut, että sijaisvanhempien parisuhteen seuraaminen on vaikuttanut paljon heidän ajatuksiinsa tulevasta puolisosta.  On vaikkapa päättänyt valita samanlaisen kiltin miehen kuin sijaisperheen isä on, vaikka ennen perheeseen muuttoa arvot ja ajatukset olivat aivan toisenlaiset.

"Vuodessa säästö olisi vähintään 36000 euroa per lapsi"

Laine kertoo, että nykyinen ilmiö tulee kalliiksi ja erityisen tärkeää aiheesta on puhua taloussäästöjen aikana.

– Hintaero perhehoidon ja laitoshoidon välillä on suuri. Ostopalveluperhehoito toimeksiantosuhteisissa perheissä on alle 200 euroa per vuorokausi, hyvinvointialueiden omissa perheissä vieläkin vähemmän. Perustason laitosten hinnat alkavat 300 eurosta ylöspäin eli jo kuukaudessa saataisiin aikaan vähintään 3000 euron säästö. Vuodessa säästö olisi vähintään 36000 euroa per lapsi. 

– Erityistason laitosten hinnat ovat vielä kovemmat, joten säästön määrä vain kasvaa. 

Vuosittainen tarkastus laitoslasten mahdollisuudesta siirtyä perhehoitoon

Laine ehdottaa, että lapsien, jotka ovat laitoksissa, tilanne tarkastettaisiin vuosittain, jossa kartoitettaisiin se, onko laitoshoidon edellytykset yhä voimassa.

– Etenkin pienissä kunnissa suosittiin laitoksiin sijoittamista, kun omia sijaisperheitä ei ollut. Joskus myös nuoren haasteet ovat jääneet taakse laitoksessa, ja tilanne on nyt vakaa. Silloin pitäisi miettiä perhehoitoon siirtämistä, ja mahdollisesti kotiuttamista sen kautta. Meillä on hyviä kokemuksia nuoren siirtymisestä jopa erityistason laitoksesta perhehoidon kautta kotiin. 

Ja sitten vielä kehuja perhehoitoa kehittäville hyvinvointialueille.

– Nuorten perhehoito vaatii usein vahvempaa tukea sijaisperheille, eli työntekijöitä tai järjestelyjä sijaisperheen jaksamisen tueksi. Jotkut hyvinvointialueet, ainakin Pirkanmaa ja Kymenlaakso, ovat luoneet malleja hyvinvointialueen sijaisperheiden tueksi. Myös Länsi-Uudellamaalla haetaan säästöjä perhehoitoa lisäämällä.

Toimeksiantosuhteinen perhehoito

Toimeksiantosuhteisella perhehoidolla tarkoitetaan oman kodin ulkopuolista hoitoa tarvitsevan henkilön hoitamista yksityisessä perheessä perheenjäsenenä. Lasten ja nuorten lisäksi perhehoidossa voi olla myös aikuisia kehitysvammaisia, mielenterveyskuntoutujia tai ikäihmisiä.

Perhehoitaja tekee toimeksiantosopimuksen hyvinvointialueen kanssa.  Se on virallinen asiakirja, jolla hyvinvointialue siirtää julkisen hallintotehtävän eli esimerkiksi sijoitettavan lapsen hoidon ja kasvatuksen perhehoitajalle.

Perhehoitaja saa työstään palkkiota ja kulukorvausta, jolla katetaan hoidettavan elämiseen liittyvät kulut. Lastensuojelun perhehoidossa palkkion määrä on usein sidoksissa lapsen hoidettavuuteen. Laine kertoo, että palkkion määrä vaihtelee 1100-1800 euron välillä kuukaudessa.