Asiantuntijat vaativat huumehaittoihin puuttumista – "Jos meillä olisi joku toinen sairaus, johon kuolisi viisi ihmistä viikossa..."

THL:n asiantuntija Inari Viskari kommentoi MTV Uutisten julkaisemaa huumekulttuurin muutosta käsittelevää artikkelia viestipalvelu X:ssä näin: 

"Jos meillä olisi joku toinen sairaus, johon kuolisi viisi ihmistä viikossa, niin olen varma, että tilanteen korjaamiseksi tehtäisiin kaikki mahdollinen." 

Lääkäri Meri Larivaara on samoilla linjoilla. 

– Mitään muuta sairausryhmää kuin riippuvuuksia ei voi hoitaa Suomessa näin huonosti. 

Larivaara on pitkään toiminut mielenterveyden edistämisen parissa. Hän on erittäin huolissaan siitä, kuinka aliresursoituja päihdepalvelut ovat.  

– Etenkin pitkien laitoskuntoutusten saatavuus on heikentynyt 20 vuodessa. Tunnen huolta, että tilanne vain heikkenee sote-säästöpaineiden myötä. 

– Hoidamme päihdepotilaita luvattoman huonosti Suomessa kokonaisuudessaan. Päihdepotilaiden puolestapuhujia on liian vähän, ja stigma vaikuttaa siihen, että päättäjät eivät yleensä motivoidu kantamaan huolta tästä ryhmästä. 

Lue myös: Nuorten myrkytyskuolemista hyytävä havainto: Valtaosalle määrätty yhä voimakkaampia lääkkeitä

Päättäjien ryhtiliikkeen lisäksi asiantuntija kaipaa skarppausta potilaiden kanssa tekemisissä olevilta ammattilaisilta. Larivaara kertoo, että päihdepotilaat kokevat huonoa kohtelua erilaisissa palveluissa, mukaan lukien päihdepalvelut. 

– On todella huolestuttavaa, miten ammattilaisetkin toisinaan suhtautuvat potilaisiinsa. 

Päihdelääkäri Kaarlo Simojoen mukaan yhteiskunnassa ei olla edes herätty siihen, kuinka valtava ongelma huumemarkkina tällä hetkellä on. 

– Nyt pitäisi tunnustaa tilanne, heittää ennakkoasenteet ja stigma roskakoppaan ja yhdessä miettiä jopa radikaaleja ratkaisuja. Keskeisestä olisi siirtyä oikeudellisesta näkökulmasta hoidolliseen, toteaa Mehiläisen päihdelääkärinä työskentelevä Simojoki. 

Nopeaa ja laadukasta hoitoa 

Päihdehoitoon pitäisi päästä nopeasti.   

– Kolmen kuukauden odotus on liian pitkä päihdeasioissa. Hoitotakuunlain mukaan arvion tulee tehdä terveydenhuollon ammattihenkilö, esimerkiksi sairaanhoitaja, mutta voisiko päihdeasioissa arvion tehdä myös asiaan perehtynyt sosiaalialan ammattilainen. Tarvittaessa terveydenhuoltoa konsultoiden somatiikassa. 

– Ylipäätänsä päihdehoidon rahoitus on kovin vähäinen tarpeeseen nähden. 

Erikoistuneet päihdepalvelut pitäisi asettaa arvoonsa. Nyt toimitaan Simojoen mukaan päinvastoin. 

– Nyt hyvinvointialueet voivat vapaasti päättää miten järjestävät päihdehoitonsa ja huoli on, että erikoistuneet päihdepalvelut häviävät, jolloin ne liukenevat kaikkeen muuhun. Saako silloin enää laadukasta hoitoa tai apua? 

– Kun lastensuojelulakia uudistettiin, työryhmä esitti päihdeosaamisen ja hoidon vahvistamista. Ovatko nämä toteutuneet, kysyy päihdelääkäri.  

Päihde- ja mielenterveystrategiasta puuttuu Simojoen arvion mukaan kunnianhimo. 

Alkoholin kotiinkuljetus pitää perua, samoin viinien kauppamyynti, sanoo Simojoki. 

– Lisäksi huumeiden dekrimininalisaatio pitäisi selvittää.  

Lähetä vinkki!

Sosiaali- ja terveyssektorin aiheisiin erikoistunut toimittaja Joonas Lepistö avaa yhteiskunnan ajankohtaisia teemoja. Asiantuntijoiden ja kansalaisten kokemusten kautta Lepistö kertoo, missä tilassa Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat.

Juttuvinkit joonas.lepisto@mtv.fi.

Lue myös: Vaarallinen "peukku" valtaa huumeiden katukauppaa – voi aiheuttaa psykoosin vain päivissä

Aika herätä 

A-klinikan ylilääkääri Margareeta Häkkinen on samaa mieltä siitä, että ongelmaan ei valitettavasti ole herätty. 

– Huumeiden kokeilu ja käyttö lisääntyvät jatkuvasti, joten ongelma pahenee koko ajan. Nyt kun hoitaa nuorten tilanteen huonosti, ongelma pahenee jatkuvasti. Nuorten huumekuolemissa ei ole kyse kokeiluista, vaan usein taustalla on pitkäaikaista päihteiden käyttöä ja monia muita ongelmia. Nämä nuoret ovat nyt hoitamatta, saavat lapsia, ongelmat jatkuvat yli sukupolvien.  

– Lyhyillä poliittisilla valtakausilla ei tätä ongelmaa ratkaista, jos nyt pitäisi antaa rahaa asiaan, jonka hyödyt realisoituvat hitaasti - ja samoin, jos jättää nyt tekemättä, niin hitaasti pahenevasta ongelmasta voi aina syyttää seuraavia hallituksia. 

Miten suunta käännetään eli mitä nyt pitäisi tehdä?  

– THL:n huumekuolemien ehkäisyn suositukset on jo tehty, niitä pitää alkaa toteuttaa laajasti. Suosituksissa ei ole mitään yksittäistä keinoa, joka kääntäisi suunnan, vaan tarvitaan useiden keinojen käyttöönottoa, Häkkinen jatkaa.  

– Päihdehoitoon pitää panostaa enemmän, hoitoon pääsyyn, hoidossa pysymiseen ja ihmisen kokonaisvaltaiseen hoitamiseen huomioiden niin psyykkiset, fyysiset kuin riippuvuusongelmatkin.  

– Pitää alkaa noudattaa Palkon suosituksia ja terveydenhuoltolakia. Nuorille pitää kehittää sellaisia hoitoja, jotka houkuttelevat nuoret tulemaan ja pysymään hoidossa.  

Häkkinen kertoo, että hoidon lisäksi suosituksissa on monia kokeilemisen arvoisia asioita, joita pitää lähteä soveltamaan Suomen oloihin. Hänen mukaansa tarvitaan kunnollisia pilottitutkimuksia siitä, miten asiat toimisivat Suomessa. 

–Meillä on asiantuntijoita, joilla olisi halu toimia, kunhan päättäjät mahdollistaisivat tämän. Pelkkä hallitusohjelman kirjaus ilman mitään konkreettista suunnitelmaa ja oikeaa tahtoa ja resursseja ei kuitenkaan riitä. 

Noudatettaisiin edes lakia 

Häkkisen mukaan vähintä, mitä nyt pitäisi tehdä, on se, että noudatetaan edes lakia. Hän viittaa terveydenhuoltolakiin ja pykälään 50. 

– Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan myös päihteiden käytöstä johtuvaa välitöntä vieroitushoidon tarvetta.  

– Nyt joutuu varsinkin huumevieroitukseen jonottamaan jopa useita viikkoja, vaikka lähettävä taho olisi arvioinut, että hoidon tarve on kiireellinen. Käsittääkseni tämä johtuu siitä, että jos hyvinvointialueiden omat palvelut ovat täynnä, vältetään säästöjen takia ostopalvelun käyttöä.  

– Vieroitukseen tulevilta potilailta olen useasti kuullut, että heille on sanottu, ettei vieroitukseen pääse, koska kaikkialla on täyttä, vaikka samaan aikaan ostopalveluissa vieroitushoidossa olisi hyvin tilaa. 

Helsingin yliopiston päihdetutkija Mikko Salasuon mukaan keinot ovat jo olemassa. Nyt ne pitäisi ottaa käyttöön. 

– Minusta THL ja Onnettomuustutkintakeskus ovat antaneet selkeitä ja vaikuttavia suosituksia. Niiden toteutus on nyt politiikkojen ja virkamiesten käsissä.  

– Mitään yksittäistä hopealuotia ei kuitenkaan ole olemassa, sillä nuorten huumekuolemat ovat osa niin kompleksista ongelmakokonaisuutta.   

Lähetä vinkki!

Sosiaali- ja terveyssektorin aiheisiin erikoistunut toimittaja Joonas Lepistö avaa yhteiskunnan ajankohtaisia teemoja. Asiantuntijoiden ja kansalaisten kokemusten kautta Lepistö kertoo, missä tilassa Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat.

Juttuvinkit joonas.lepisto@mtv.fi.

Kunnianhimoa 

THL:n johtava asiantuntija Tuukka Tammi kertoo, että avain muutokseen löytyy siitä, että huumekuolemat nähdään tapaturmina.  

– Tarvitsemme kunnianhimoisen, hyvin resursoidun ja pitkäaikaisen tapaturmakampanjan, jossa otetaan täysimääräisen kokeiluun ja käyttöön nuo THL:n esittämät keinot ja keksitään joukko uusia.  

Tärkeintä Tammen mukaan on pitkäjänteisyys ja työn moninkertainen tehostaminen monella suunnalla.  

– Riskiviestinnässä tarvitaan tarkasti kohdennettua ja konkreettista tietoa erityisesti aineyhdistelmien ja käyttötapojen vaaroista, ja suunnattuna riskiryhmille kuten esimerkiksi lastensuojelulaitoksissa asuville nuorille.  

Päihdehoito vaatii vahvistamista, toteaa asiantuntija. 

-Ja erityisesti nuorten hoitoa on kehitettävä yhteistyössä mielenterveyspalvelujen kanssa. Myös alaikäisten korvaushoidon kehittäminen on tärkeää.  

– Suurimmissa kaupungeissa kannattaa kokeilla valvottuja käyttötiloja kaikkein marginalisoituneimmille käyttäjille.  

Tammi toteaa, että huumekuolemien määrä vuodessa on isompi kuin tieliikenne- tai hukkumiskuolemien. Myös Tammi peräänkuuluttaa kunnianhimoa. 

– Toisin kuin huumekuolemien suhteen, tieliikenne- ja hukkumiskuolemista tiedetään ja uskotaan, että suurin osa niistä voidaan estää. Niinpä niiden kanssa tehdään kunnianhimoista työtä, asetetaan nollavisioita ja innovoidaan yhä parempia keinoja sen saavuttamiseksi. Samanlaista kunnianhimoa tarvitaan huumekuolemien estämiseksi.

"Kykenemätön valtiovalta"

Ratkaisu on siis laaja toimenpidevalikoima, joka keskittyy hyvin valittuihin riskiryhmiin ja haittojen vähentämiseen. 

– Ja ainakin aluksi nimenomaan suurimmissa kaupungeissa, joissa huumeiden käyttö on yleisintä, Tammi sanoo.

Hän ihmettelee esimerkiksi sitä, miksi käyttöhuoneita ei edes kokeilla.

– On kummallista ja huumepolitiikan valuvika, että kun Suomen pääkaupunki valtuustonsa enemmistöllä pyytää hallitukselta lupaa kokeilla käyttötiloja helpottaakseen kaupungissa koettavia huumehaittoja, niin asia jäätyy valtiovallan kykenemättömyyteen uskoa, että tämä asiantuntijoiden huolella valmistelema ja kaupunkipoliitikkojen kannattama aloite olisi perusteltu ja edes lupa kokeilla myönnettäisiin. 

Asennemuutos

Salasuon mukaan yleinen ja usein politiikassa näkyvä käsitys huumeiden ongelmakäytöstä rakentuu vanhentuneeseen kuvaan itseään piikittävästä, huumemaailmassa sekoilevasta ja huumekämpässä asuvasta nuoresta aikuisesta.   

– Paljon lähempänä oltaisiin, jos käsitys vaihtuisi esimerkiksi vakavasti ahdistuneeseen ja sosiaalisista ongelmista kärsivään nuoreen tai nuoreen aikuiseen, joka yrittää hoitaa pahaa oloaan katukaupasta hankituilla lääkkeillä. 

Toimenpiteet 

Työryhmä suosittelee seuraavia toimenpiteitä huumekuolemien ehkäisemiseksi:  

• Koska opioidikorvaushoito on tutkitusti tehokas hoitomuoto ja yksi tärkeimmistä menetelmistä huumekuolemien ehkäisemisessä, on erittäin tärkeää varmistaa, että kaikki opioideja ongelmallisesti käyttävät ihmiset saadaan matalalla kynnyksellä opioidikorvaushoitoarvioon. Opioidikorvaushoidon aloitus tulee tapahtua viiveettä hoitotarpeen toteamisen jälkeen ja hoidon jatkuvuus tulee turvata.  

• Asiantuntijaryhmä suosittelee valvottujen käyttötilojen kokeilua mahdollistavan määräaikaisen erillislain lain säätämistä.  

• Terveysneuvontapalveluihin pääsy tulee tehdä mahdollisimman helpoksi kaikkialla Suomessa ja palveluita tulee olla kattavasti ja joustavasti saatavilla huomioiden huumeita käyttävien ihmisten määrä ja tarpeet eri alueilla.  

• Työryhmä suosittelee, että naloksonin saatavuutta helpotettaisiin sekä opioideja käyttäville, että opioideja käyttäviä ihmisiä kohtaaville sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisille. Lisäksi suositellaan kotiin vietävän naloksonin ja siihen liittyvän ensiapukoulutuksen pilotointia Suomessa.  

• Päihdepalveluita käyttävien asiakkaiden ja viranomaisten keskinäistä luottamusta tulee vahvistaa, jotta avun hälyttämisen kynnystä saadaan laskettua.  

• Asiantuntijaryhmä pitää tärkeänä tietoa lisäävän viestinnän kohdentamista eri kohderyhmille, joita ovat huumeita ongelmallisesti käyttävät, huumeita kokeilevat tai satunnaisesti käyttävät ihmiset, nuoret henkilöt sekä koko väestö.  

• Asiantuntijaryhmä suosittelee poliisin kanssa tehtävän yhteistyön vahvistamista kaikilla sektoreilla. Tavoitteena on vahvistaa huumeita käyttävien ihmisten inhimillistä kohtaamista, hoitoonohjausta sekä lisätä huumeita käyttävien ihmisten luottamusta viranomaisia kohtaan.  

• Edellä mainittujen menetelmien lisäksi päihdeongelmiin, päihteitä käyttäviin ihmisiin ja päihdepalveluihin liittyvien virheellisten ja kielteisten käsitysten vähentämiseksi on jatkettava aktiivista työtä. Päihteidenkäyttäjiin kohdistuvien kielteisten asenteiden ja ennakkoluulojen vähentäminen on tärkeää, niin päihdepalveluissa kuin koko yhteiskunnassa.  

Kaikkea edellä mainittuja menetelmiä suunniteltaessa ja kehittäessä tulee kuulla palvelua käyttäviä asiakkaita, jotta toiminta ja palvelut tavoittaisivat mahdollisimman suuren osan huumeita käyttävistä ihmisistä.