Huumeriippuvuuteen sairastuneet eivät saa Suomessa tarvitsemaansa hoitoa, edessä on liian monta luukkua – nämä ovat järjestelmän suurimmat kipukohdat

Huumeriippuvaisten ja etenkin aktiivisesti huumeita käyttäjien ihmisten parissa työskentelevät sanovat, että kokonaisvaltaisen avun saaminen ja sen piirissä pysyminen on tehty Suomessa hyvin hankalaksi.

Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja Mirka Vainikan mukaan yleinen viesti ympäri Suomea on se, että myös huumeriippuvaisuuteen sairastuneiden ihmisten hoitoon tarvittaisiin hoitotakuu.

Pitkään alalla työskennellyt Vainikka näkee, että huumeriippuvaisten avun saamisessa on otettu viime vuosien aikana pääkaupunkiseudulla takapakkia.

–  Aikaisemminhan vieroitushoitoon pääsi kävelemällä sisään. Nyt pitää mennä poliklinikalle, jossa tehdään hoidontarpeen arvio ja ohjataan hoitoon, Vainikka toteaa MTV Uutisten haastattelussa. 

Lyhyeen – noin viikon tai pari kestävään – vieroitushoitoon pääsee "monen luukun kautta", mutta vieroitus on harvalle pitkään huumeita käyttäneelle ihmiselle riittävä hoitomuoto yksin ja sellaisenaan. 

– Jos elämätyyli ja sairaus on kehittynyt kymmenen tai 20 vuotta, ehkä jopa pidempään, ei se mene viikossa tai kahdessa ohi. Se ei tapahdu edes vuodessa tai kahdessa, psykososiaalinen kuntoutuminen tapahtuu pitkällä aikavälillä ja kestää usein vuosia, Vanikka kertaa. 

Lue myös: Lukuisia katkaisuhoitoja, rikoksia ja asunnottomuutta – yli 20 vuotta huumehelvetissä ollut Petri, 42, kertoo tarinansa

Huumeriippuvaiset kohtaavat arjessaan karua kohtelua – "on oltu käsi murtuneena eikä ole saanut särkylääkettä päihdemerkinnän takia"

"Se on tosi vastenmielistä ja osaltaan resurssikysymys"

Yli 20 vuotta huumeita käyttäneen Petri Engblomin kokemuksen vieroitushoitoon pääseminen on nykypäivänä hankalaa. 

– Se on tosi vastenmielistä ja osaltaan resurssikysymys. Pitäisi ehdottomasti saada resursseja siihen, että pääsee katkolle. 

Engblomin oman kokemuksen ja kuulemansa mukaan kahden viikon katkaisuhoito ei vielä vie pitkälle, sillä huumeriippuvaisella on useissa tapauksessa monta osa-aluetta, jotka vaativat tukea.

– Nykyäänhän on paljon 4–6 viikon kuntoutuksia, mutta nekin ovat vain pintaraapaisuja. Olen sitä mieltä, että pitkiä yhteisöhoitomallisten kuntoutusten pitäisi olla puolen vuoden tai vuoden mittaisia, jotta saadaan isoja muutoksia aikaiseksi. 

Kuusi vuotta päihteetöntä elämää elänyt Engblom on nykyään paitsi kokemusasiantuntija, myös päihde- ja mielenterveystyöhön erikoistunut lähihoitaja. Työssään hän on nähnyt läheltä, miten hämmästyttäviä tuloksia vuoden mittaisilla kuntoutusjaksoilla saadaan aikaiseksi. 

– He eivät vain saa lopetettua päihteiden käyttöä, vaan pystyvät myös muuttamaan haitallisia toimintatapoja. Pahoihin mielenterveysongelmiinkin pystytään tarttumaan jo vuodessa ja saadaan talousasioita kuntoon. 

Ihmishenkiä pelastavaan korvaushoitoon ei tahdo päästä

Juha Sedergrenin kokemuksen mukaan myös korvaushoitoon pääseminen on Suomessa tehty todella vaikeaksi. 

– Korvaushoito on yksi parhaista keinoista, joilla ihmisiä voidaan addiktion vaikeassa vaiheessa onnistuneesti auttaa ja kiinnittää hoitojärjestelmään, hän sanoo kokemukseensa pohjaten.  

Sedergren on työskennellyt noin 20 vuotta huumeriippuvaisten parissa muun muassa terveysneuvontapisteissä. 

Tällä hetkellä hän työskentelee Tukikohta ry:ssä tukiverkkohankkeen toimintavastaavana tehden etsivää päihdetyötä ja sosiaaliohjausta Tor-verkossa ja muissa sähköisissä palveluissa. 

Vaikka korvaushoito pelastaa Sedergrenin mukaan tutkitusti ihmishenkiä, se ei sovi kaikille eikä se ole edes kaikkien saatavilla. 

– Se palvelee tällä hetkellä ihmisiä, joilla on toimintakykyä ja voimavaroja elämässä. Se tarkoittaa sitä, että niin sanotut hyvin pitkän linjan käyttäjät putoavat sen ulkopuolelle, Sedergren harmittelee. 

Lue myös: Näin nettihuumekauppa toimii Suomessa viranomaisten iskujen jälkeen – myynti painui maan alle, pirstaloitui pikaviestisovelluksiin ja raaistui

Liian monen luukun taktiikka

Sekä Sedergren että Vainikka korostavat, että tällä hetkellä Suomessa ei ymmärretä riittävällä tasolla huumeita käyttävien ihmisten hoidon tarvetta. Huumeista riippuvaiset ihmiset nähdään vain riippuvuuden – ei inhimillisen hädän – kautta. 

Vainikan mukaan Suomessa ei kaikkialla ymmärretä, että on erilaisia huumeriippuvuussairauksia. Esimerkiksi opiaattiriippuvainen tarvitsee erilaista hoitoa kuin kannabikseen addiktoitunut päihderiippuvainen ihminen. 

– Ymmärrämme kyllä, että sama erikoislääkäri ei hoida rinta- ja vatsasyöpää tai että niitä ei hoideta samoilla hoitomenetelmillä, Vainikka mainitsee esimerkkinä.

Huumeriippuvaiset ovat usein monisairaita ihmisiä, jotka päihderiippuvuutensa lisäksi kärsivät esimerkiksi mielenterveydellisistä ongelmista, kuten masennuksesta, ahdistuneisuushäiriöstä tai skitsofreniasta. 

Taustalla voi olla myös fyysisiä oireita, kuten C-hepatiitti tai pahoinpitelyn ja onnettomuuksien aiheuttamat vammat.

– Tämänhän pitäisi toimia oikeasti yhden luukun -taktiikalla. Nyt sinun täytyy monisairaana ihmisenä löytää se oikea luukku, joka hoitaa sinua. Se on monella alueella tehty liian vaikeaksi, Vanikka kuvailee ongelmaa.

– Suomessa täytyy kehittää moniammatillista yhteistyötä ja sitä, miten hoidetaan ihmistä eikä yhtä tai kahta yksittäistä diagnoosia, hän jatkaa.

Vuodenvaihteessa voimaan astunut sote-uudistus on sekin tuonut omat kapulat isoihin rattaisiin. Kun terveydenhuoltopalvelut siirtyivät kunnilta hyvinvointialueiden vastuulle, epävarmuus on Vainikan mukaan lisääntynyt.

– Ihmiset miettii, mistä saan palvelut, onko ne lähellä vai pitääkö minun matkustaa johonkin aluekeskukseen, Vainikka sanoo.

Palveluissa ristiriitaisuuksia ja linjoissa suuria eroja

Sedergrenin mukaan huumeriippuvaisten mielenterveyspalveluihin liittyy ristiriitaisuutta. Virallisen linjauksen mukaan laittomia päihteitä käyttävät ihmiset pääsevät mielenterveyspalveluiden piiriin, mutta todellisuus voi olla jotain aivan muuta.

– Monessa hoitopaikassa on omia käytäntöjä ja omanlaisia linjauksia, eli jos haet huumeriippuvaisenamielenterveysongelmiin apua, sinulle saatetaan sanoa, että sinun täytyy olla puoli vuotta kuivilla tai käyttämättä päihteitä, jotta pääset palveluiden piiriin. 

– Siinä on vähän sellainen klangi ainakin minun korvaani, että päihderiippuvuuden ajatellaan olevan moraalista heikkoutta, tahdonpuutetta tai huonommuutta, kun kyseessä on aidosti sairaus, joka on kontrolloi jossain vaiheessa koko elämää ja hankaloittaa kaikkea.

Lue myös: Jaana menetti Annu-tyttärensä huumeille tämän ollessa vain 18-vuotias – "Joskus ajattelin, että pääsisipä tuo tyttö pois täältä"

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Häpeä ja pelko hidastavat tai jopa estävät hoidon

Huumeriippuvuuteen liittyy useissa tapauksissa myös vahva häpeän tunne. Sedergrenin mukaan moni päihderiippuvainen hakeutuu häpeän takia avun piiriin vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on todella haastava, jopa hengenvaarallinen. 

– Jos olen jotain tässä noin 20 vuoden päihdetyöuran aikana olen oppinut, niin sen, että mitä varhaisemmassa vaiheessa apua pystytään tarjoamaan – kunhan se ei ole holhoavaa tai syyttelevää, vaan aidosti asiakaslähtöistä – sen suuremmalla todennäköisyydellä tilanne saadaan kääntymään, Tukikohta ry:n Juha Sedergren kertaa. 

Irti Huumeista ry:n ja A-klinikkasäätiön mukaan tapa, jolla huumeriippuvaisiin suhtaudutaan, lisää häpeän tunnetta ja kynnystä hakeutua hoidon ja avun piiriin. 

A-klinikkasäätiö on julkaissut teettämänsä väestökyselyn tuloksia suomalaisten huumeasenteisiin liittyen. 

Lue lisää: Suomalaisilla ristiriitainen suhtautuminen huumeita käyttäviin ihmisiin

Kyselyyn vastanneista peräti 52 prosenttia pitää oikeana, että huumeiden käyttö leimaa ihmisen rikolliseksi. Puolestaan 44 prosenttia kyselyyn vastanneista puhuu mieluimmin narkomaanista kuin huumeita käyttävästä henkilöstä. 

– Narkomaaniksi ja rikolliseksi nimittäminen luo stigmaa, joka nostaa ihmisen kynnystä hakea tukea ja hoitoa, toteaa A-klinikkasäätiön virkaa tekevä toimitusjohtaja Hanna Paikkala.

Yli 20 vuoden omakohtaisen kokemuksen pohjalta Engblom toivookin, että jokainen ihminen – myös huumeista riippuvainen – saisi osakseen inhimillistä kohtelua. 

– Jokainen huumeriippuvainenkin on ihminen, jolla on oma tarina taustallaan. Hän on jonkun lapsi ja läheinen, ennen huumeista riippuvainen Engblom puolestaan sanoo stigmaan liittyen. 

– Toivoisin, että ihmiset muistaisivat, että ei ole toivottomia tapauksia, että aina on mahdollisuus lopettaa huumeiden käyttö ja saada elämästä kiinni. 

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Rekisterimerkinnät aiheuttavat pelkoa

Pelko voikin olla avun piiriin hakeutumisen hidasteena tai esteenä. Pelko siitä, miten huumeongelmiin suhtaudutaan tai merkinnöistä, jotka huumeiden käyttö ja niiden aiheuttamat lieveilmiöt aiheuttavat.

Kun huumeriippuvainen ottaa yhteyttä päihdepalveluihin tai terveyskeskukseen, Tukikohta ry:n Juha Sedergrenin mukaan järjestelmään jää rekisterimerkintä, joka voi jatkossa vaikuttaa hoidonsaamiseen.

Merkinnän saaneelle ei esimerkiksi välttämättä määrätä vahvoja kipulääkkeitä. 

Jos taas huumeidenkäyttäjä jää kiinni huumausaineiden hallussapidosta, yksi kannabiksen kokeilukertakin voi johtaa rikosmerkintään, joka puolestaan voi vaikeuttaa vuosienkin päästä esimerkiksi adoptioprosessia.   

– Tämä on todella huolestuttavaa. Se voi aiheuttaa huomattavaa syrjäytymistä nuorelle ihmiselle, joka leimautuu varhaisessa vaiheessa huumerikolliseksi, vaikka yhden kannabisjointin takia. Minusta se ei ole oikein kohtuullista, Sedergren toteaa. 

Sedergrenin mukaan Suomessa tulisikin olla päihderiippuvaisille ihmisille anonyymi alusta, josta kysyä neuvoa vaikeisiin tilanteisiin ja tarvittaessa hakeutua avun ja myöhemmin hoidon piiriin. 

– Ainakin ne asiakkaat, joiden kanssa itse juttelen, pelkäävät rekisterimerkintöjä ja kaikenlaisia viranomaiskontakteja. Ymmärrän sen täysin, kun kyse on laittomista päihteistä, hän jatkaa. 

Juttu jatkuu infolaatikon jälkeen.

THL: Huumeiden käyttö olisi syytä dekriminalisoida

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) niin ikään haluaisi dekriminalisoida huumeiden käytön. Tutkija Tuukka Tammi sanoo Huomenta Suomen haastattelussa, että huumeiden käytön poisto rikoslaista olisi hyväksi sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmälle, jotta huumeriippuvaisten auttaminen helpottuisi.

Myös huumeista irti päässyt Engblom on samaa mieltä; huumeiden käytöstä ei saisi rangaista. 

– En minä ainakaan ole jättänyt annostakaan huumetta ottamatta sen takia, että se on kiellettyä tai laitonta, hän sanoo. 

Engblom ehdottaakin, että ne resurssit, joita käyttörikoksien valvontaan ja ylläpitämiseen käytetään, suunnattaisiin päihde- ja mielenterveystyöhön tai huumeriippuvaisten kuntoutukseen.

– Uskon, että lopputulos olisi parempi. Tämä nykyinen systeemi ei tunnu toimivan, joten voitaisiin kokeilla välillä jotain muuta, Engblom sanoo MTV Uutiset Liven haastattelussa. 

A-klinikkasäätiö niin ikään on dekriminalisoinnin kannalla. 

– Kenenkään addiktio ei parane tuomioilla. Huumausaineiden käytön rangaistavuus onkin tärkeää poistaa, jotta entistä useampi huumeiden käyttäjä saa ajoissa tukea, A-klinikkasäätiön Paikkala sanoo.

Lue myös: STM:n selvitys: Huumeiden käytöstä ja hallussapidosta käyttöhuoneissa olisi parasta säätää oma lakinsa

Lue myös: THL tutki: Buprenorfiini ja amfetamiini ovat yleisimmät suonensisäisesti käytetyt huumeet Helsingissä