Lopettaminen käy lähes jokaisen tupakoitsijan mielessä aika ajoin. Eläkkeellä oleva kokemusasiantuntija ja savuttomuuskoutsi Irene Kuru tuntee vieroittautumisen karvauden, mutta myös onnistuneen lopettamisen tuoman vapauden.
Syksyn alku on oivallinen hetki miettiä omaa terveyttään. Tupakoitsijalle lopettamiseen saattaa löytyä uutta motivaatiota arkeen paluun ohessa.
Lopettamisen motivaation kaivaminen esiin oli myös kokemusasiantuntijan ja savuttomuuskoutsin työstä eläkkeelle jääneelle Irene Kurulle, 65, tärkein ensiaskel, kun hän päätti viimeisen kerran lopettaa tupakoinnin. Takana oli useita epäonnistuneita päätöksiä lopettaa.
– Halusin vapaaksi riippuvuudestani. Tupakointi oli niin orjuuttavaa. Mielessäni oli aina, missä ja milloin voin seuraavaksi polttaa ja onhan taskussani tarpeeksi tupakkaa, etteivät ne lopu kesken, Irene kuvailee.
Viimeinen sysäys lopettamiseen oli sairastuminen astmaan
Irene aloitti tupakoinnin jo teini-ikäisenä. Aluksi tupakoinnin taustalla oli tarve näyttää muille, että uskaltaa polttaa. Pian tupakoinnista muodostui riippuvuus, jonka kanssa Irene kamppaili yhteensä yli 35 vuoden ajan.
Ajatus lopettamisesta kulki jatkuvasti Irenen mukana vuosien aikana – joskus voimakkaampana, joskus enemmän taka-alalla. Kahden lapsensa odotusaikoina Irene onnistui vähentämään tupakointia huomattavasti, mutta ei silloinkaan lopettamaan.
Paras yritys lopettaa johti useamman vuoden tupakoimattomuuteen. Savuttomuus kuitenkin päättyi uuteen parisuhteeseen tupakoitsijan kanssa.
– Kun minusta tuli mummi, halusin taas lopettaa tupakoinnin ja onnistuinkin olemaan savuttomana useamman vuoden. Sitten uusi parisuhde sai minut sortumaan uudestaan.
Irene uskoo, että oma halu ja motivaatio lopettaa ovat tärkeimmät seikat onnistuneeseen lopettamiseen. Irenelle lopullinen sysäys kohti viimeistä lopettamisyritystä oli tajuaminen, kuinka paljon rahaa tupakointiin menee. Lisäksi hänellä todettiin astma, mikä sai pohtimaan oman terveyden merkitystä vakavissaan.
– Silloin tajusin, etteivät tupakointi ja astma sovi missään nimessä yhteen.
Myös tupakoinnin ulkoiset seikat alkoivat tuolloin vaivaamaan Ireneä. Hän kuvailee havahtuneensa siihen, että tupakointi näyttikin naurettavalta tavalta, josta hän halusi vapaaksi. Lukemattomien lopettamisyritysten jälkeen hänelle oli samaan aikaan kasvanut voimakas tahto päästä tupakasta eroon.
– Aloitin tuolloin uuden parisuhteen henkilön kanssa, joka myös tupakoi. Ehdotin hänelle heti seurustelun alussa, että yritetään lopettaa tupakointi yhdessä, toinen toistamme tukien. Niin teimme ja se onnistui. Pääsimme molemmat tuosta orjuuttavasta tavasta eroon. Olen siitä edelleen valtavan ylpeä.
Vuosi oli 2004. Nyt Irenellä on takanaan 16 savutonta vuotta.
Tupakoinnin lopettaminen toi vapauden
Vasta lopettamisen myötä Irene havahtui siihen, mikä vapauden tunne lopettamisesta seurasi. Näin vuosia myöhemmin Irene kuvailee tupakoinnin lopettamisen olleen hänelle ennen kaikkea vahvasti psyykkinen prosessi. Hän oli väsynyt riippuvuuteensa, joka hallitsi arkea monin tavoin.
– Aloin kärsiä voimakkaasti siitä, että jokin minusta ulkopuolinen asia hallitsi minua, enkä itse pystynyt vaikuttamaan siihen. Inhosin sitä tunnetta, että olen koukussa röökiin ja että minun on pakko polttaa ja hankkia tupakkaa.
Onnistuneen lopettamisen jälkeen koitti vapaus.
– Sitä tunnetta, kun on päässyt niskan päälle riippuvuudesta, joka on hallinnut, orjuuttanut ja saanut tuntemaan toisen luokan kansalaiseksi, seurasi vapautumisen tunne. Tunsin hurjaa ylpeyttä ja tyytyväisyyttä itseäni kohtaan.
Myös fyysiset muutokset omassa kehossa lopettamisen jälkeen näkyivät nopeasti. Hengitys alkoi taas kulkea ja liikkuminen oli helpompaa. Sen myötä myös kunto alkoi kohentua.
– Hajuaistini parani ja tunkkainen, tympeä olo haihtui olemuksestani. Tuli raikkaampi olo. Oli myös itsevarmempi olo, kun tiesi, ettei enää haise. Kun olin jonkun aikaa ollut polttamatta, oli järkyttävää huomata, miten pahalle tupakoivat ihmiset haisevat, eivätkä he itse huomaa sitä ollenkaan. Joskus minun on edelleen pakko mennä kauemmaksi haisevan ihmisen läheisyydestä.
”Tupakoinnin lopettaminen vaatii aikaa”
Kokemusasiantuntijana Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä työskennellyt Irene tuntee myötätuntoa tupakoitsijoita kohtaan. Hän ymmärtää, miten helposti riippuvuus syntyy.
– Kun nyt tiedän, että on mahdollista päästä tupakoinnista eroon, puhun siitä aina sopivassa tilanteessa, mutta varoen, etten saarnaa tai mollaa ihmisiä sen takia. Rohkaisen ajattelemaan lopettamista ja lupaan tukea ja apua, jos sitä halutaan.
Irenen kokemuksella jokaiselle tupakoitsijalle toimivat erilaiset keinot lopettamiseen. Esimerkiksi konkreettinen suunnitelma lopettamisen askeleille, palkitsemisohjelma itselle ja varasuunnitelma retkahtamisen varalle voivat auttaa alkuun. Irene peräänkuuluttaa positiivista ajattelua ja lempeää suhtautumista itseensä.
– Repsahduksien jälkeen ei kannata suhtautua liian ankarasti tapahtuneeseen, vaan ymmärtää se, että riippuvuus on niin voimakas, että se voi ottaa uudestaan vallan. Riippuvuus on sairauden kaltainen tila. Silloin pitää vaan nollata tilanne ja aloittaa uudestaan, hän muistuttaa.
Tupakoinnin lopettamiseen löytyy paljon apukeinoja kuten vertaistukea, erilaisia tupakanvieroitusvalmisteita ja oppaita. Irene kannustaa hyödyntämään kaiken saatavilla olevan avun löytääkseen juuri itselle sopivat keinot.
Lataa maksuton opas tupakoinnin lopettamiseksi. |
Joillekin apua lopettamiseen tuo se, että tupakoinnille etsii korvikkeen tekemisen kautta.
– Väkevä pastilli tai veden juominen aina tupakanhimon tullessa voi auttaa. Tai sitten jokin käsillä tekeminen kuten käsityöt. On hyvä tiedostaa, että tupakanhimo ei kestä kerrallaan kovin pitkää aikaa. Kun jaksaa odottaa muutaman minuutin, tunne helpottaa.
Irene onnistui lopettamaan, kun sai tukea niin ikään tupakoinnin lopettamispäätökseen päätyneeltä puolisoltaan. Vertaistuki onkin monelle todella tärkeää.
– Joku pysyy päätöksessään sillä, että kertoo siitä mahdollisimman usealle tai lyö vetoa. Toiselle sopii paremmin pitää päätös salassa ja palkita itseään jokaisesta edistymisestään. Samalla tavalla joku onnistuu helpommin, kun hävittää lopettaessaan kaikki tupakointivälineet, kun taas toisen on säilytettävä ne, jotta ei tule pakkotilannetta, että niitä täytyisi lähteä hankkimaan.
Tupakoinnin lopettaminen harvoin käy kertalaakista. Vaikka tupakkaa ei enää lopettamispäätöksen jälkeen sytyttäisikään uudestaan, ajatus tupakoinnista saattaa vaania mielen perukoilla vielä pitkään.
– Tupakoinnin lopettaminen vaatii aikaa. Jokainen, joka haluaa lopettaa, löytää itselleen oikean tavan ja ajankohdan. Jos aika ei vielä ole oikea, niin ehkä vähän ajan kuluttua tai ensi vuonna. Positiivinen ajattelu on tärkeää. Uskon, että riittävän vahvan motivaation avulla onnistutaan tupakoinnin lopettamisessa. Siksi aivan aluksi pitää tehdä itselle selväksi, miksi haluaa lopettaa.
Mikä Acetium?
|