Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijoidemme liikenneturvallisuusaiheisiin kysymyksiin joka viikko. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen autot@mtv.fi.
Kysymys: Mitä autoilijan pitää huomioida loskakelissä? Onko loskaliirto pahempi kuin vesiliirto?
Vastaus: Renkaiden kunto, tilannenopeus, ajolinjan valinta sekä rauhalliset ohjausliikkeet ovat avainasemassa loskaliirron torjunnassa.
Enemmän liikennöidyille loskaisille tieosuuksille syntyy ajouria ennen kuin aura-auto ehtii paikalle. Tällöin kannattaa ajaa niin, että renkaat kulkevat loskavallien väliin jäävissä, usein paljaissa ja suhteellisen leveissä, ajourissa.
Mikäli rengas hairahtaa ajouralta sivuun ja haukkaa kiinni loskaan, imaisee loska helposti koko auton kuljettajan hallinnasta. Tämän vuoksi onkin olennaista, että kuljettaja keskittyy ajaessaan olennaiseen – ajamiseen. Kädet on syytä pitää ratissa ja katse riittävän kaukana edessä. Esimerkiksi viime hetkellä tien pinnassa havaittavan routakuopan väistö hätäisellä ohjausliikkeellä saattaa loskakelillä koitua kohtalokkaaksi. Jos taas routakraaterin havaitsee ajoissa, onnistuu sen kiertäminen loivalla, ajoissa tehdyllä ajolinjan muutoksella.
Lue myös: Jännittääkö talviautoilu? Ei hätää, et ole yksin – tässä 4 vinkkiä kokemattomille kuskeille
Vähemmän liikennöidyt kaistat usein loskaisempia
Loskaisella kelillä on syytä välttää turhia ohituksia – myös moottoritiellä. Liikenteellisesti hiljaisempi ohituskaista on usein huomattavasti loskaisempi kuin oikeanpuoleinen, varsinainen ajokaista.
Kaistojen välissä on usein myös loskavalli. Mikäli kaistanvaihto on välttämätöntä, tulee loskavallin yli siirtyä tasaisella nopeudella ja mahdollisimman rauhallisella ohjausliikkeellä – siis käytännössä lähes ajatuksen voimalla.
Myös hidastus- ja ryhmityskaistat ovat usein muuta tietä loskaisempia. Tällöin nopeutta on alennettava tuntuvasti jo ennen kyseiselle kaistalle siirtymistä.
Sohjo tukkii renkaan kuvioinnin
Sohjo- tai vesiliirrossa oleva auto ei ole ohjattavissa.
Sohjoliirtoon auto lähtee huomattavasti herkemmin kuin vesiliirtoon. Uudenkaan renkaan kuviointi ei kykene poistamaan jähmeää loskaa altaan yhtä tehokkaasti kuin juoksevammassa muodossa olevaa vettä.
Mikäli auto lähtee maantienopeudessa sohjoliirtoon, tulee voimakkaita ohjausliikkeitä välttää ja auton eturenkaat pyrkiä pitämään tien suuntaisina. Jos pyörät kääntää ääriasentoon ja yhtäkkiä pito palautuukin, menettää erittäin suurella todennäköisyydellä auton hallinnan. Manuaalivaihteisessa autossa kytkimen painaminen pohjaan ja automaattivaihteisessa autossa kaasun löysääminen edesauttavat pidon palautumista.
Lue myös: Onko autossasi tämä lisävaruste? HS: Pyöräilijän ohittamisesta voi seurata vaarallinen yllätys
Kuljettajan pitää tietää, onko autossa ajonvakautusjärjestelmä vai ei
Sohjoisessa risteyksessä auto saattaa lähteä puskemaan (aliohjautua), mikäli kuljettaja ajaa liian kovaa tai käyttää kaasua huolimattomasti. Tällöin pitää tietää, onko autossa ajonvakautusjärjestelmä (ESC) vai ei.
Mikäli ajonvakautusjärjestelmä löytyy, on järkevää kääntää lisää haluttuun suuntaan. Ajonvakautusjärjestelmä pyrkii tällöin kääntämään autoa jarrujen avulla. Samalla myös auton nopeus laskee. Tärkeää on kuitenkin pitää mielessä, ettei tekniikkakaan pysty ihmeisiin: ajonvakautusjärjestelmän toiminta perustuu pitoon ja jos auton kaikki neljä rengasta ovat sohjopatjan päällä liirrossa, ei järjestelmä kykene muuttamaan auton kulkusuuntaa halutuksi ennen pidon palautumista. Kiistaton tosiasia siis on, että fysiikan lait päihittävät tekniset järjestelmät.
Mikäli autossa ei ole ajonvakautusjärjestelmää, kannattaa manuaalivaihteisessa autossa painaa kytkinpoljin pohjaan ja automaattivaihteisessa autossa nostaa kaasu ylös. Ohjausta ei saa kääntää lisää, koska ääriasentoon käännetty rengas vain sortaa pitoa entisestään.
Lue myös: Autoilija, nyt tarkkana tien päällä! Tyhmä virhe voi aiheuttaa moottorivaurion, jota vakuutuskaan ei korvaa
Myös sohjon jäätyminen tuo ongelmia
Läheskään kaikkialta ei sohjoa ehditä auraamaan pois ennen seuraavaa pakkasjaksoa. Usein varsinkin vähemmän liikennöidyille syrjäisemmille kaduille on sohjokelillä syntynyt syviä, vain hädin tuskin auton renkaan levyisiä, uria. Pakkasella ne luonnollisesti jäätyvät keskellä tietä oleviksi "ojiksi" ja ajaminen muuttuu tämän johdosta erityisen hankalaksi.
Renkaan osuessa sopivasti jäiseen uran reunaan, saattaa auton kulkusuunta muuttua äkillisesti jo kävelynopeudesta alkaen. Riittävän alhaisella tilannenopeudella ja tarkoin harkitulla ajolinjan valinnalla saa auton varmimmin pidettyä hallinnassa.
