Osaatko määritellä sopivan turvavälin erilaisilla nopeuksilla ajettaessa?
Pysähtymismatka muodostuu kuljettajan reaktiomatkasta ja jarrutusmatkasta. Jos etäisyys edellä ajavaan on reaktiomatkaa lyhyempi, on peräänajon riski erittäin suuri. Riittävää turvaväliä pitävälle kuljettajalle sen sijaan jää enemmän aikaa toimia, jolloin vastaavasta tilanteesta selvitään säikähdyksellä.
Ajettaessa aivan edellä ajavan puskurissa roikkuen nähdään käytännössä vain edellä ajavan perä. Liikennemerkit, mahdollinen kevyt liikenne ja muut edessä olevat tapahtumat havaitaan tällöin aivan liian myöhään.
Maantiellä, liian lähellä ajettaessa, ollaan lisäksi koko ajan edellä ajavan tien pinnasta nostattamassa vesi- ja kurasateessa. Tällöin lasinpesunestettä kuluu paljon sekä maalipinta, tuulilasi ja pyyhkijänsulat kärsivät tarpeettomasti.
Edellä ajavan takapuskurissa roikkuva jää muiden tienkäyttäjien silmissä helposti katveeseen. Turvavälin pitäminen siis paitsi helpottaa omaa havainnointia – myös parantaa muiden mahdollisuuksia havaita.
Turvaväliä pitämällä on mahdollista myös parantaa liikenteen sujuvuutta. Jos pääväylällä ajetaan puskuri puskurissa, on liittymästä tulevan vilkkaassa liikenteessä lähes mahdotonta liittyä mukaan liikennevirtaan turvallisesti. Jos haluaa auttaa liittymästä tulevaa, onkin kaikkein riskittömin tapa pitää hyvää turvaväliä edellä ajavaan. Tällöin liittyjän on kiihdytyskaistalla helpompi sovittaa nopeutensa ja siirtyä turvallisesti mukaan liikennevirtaan. Liittyjän ei kuitenkaan milloinkaan pidä automaattisesti olettaa, että hänelle annetaan tilaa, vaan tarkkailla tilannetta huolellisesti. Väistämisvelvollisuus on aina liittyjällä.