Opettajan koulutuksen aiemmin saanut Cassie oletti selviävänsä lastensa etäopiskelusta upeasti. Toisin kävi.
Cassie Hamer oli lastensa kanssa samassa tilanteessa kuin monet muutkin: lasten piti koronaviruksen vuoksi jäädä opiskelemaan kotiin. Cassie oletti olevansa valmis.
– Aloitin ensimmäisen etäoppimispäivän toiveikkaana, positiivisena ja ison palkintotaulukon kanssa, Cassie kuvailee Honey9-sivustolla.
– Olin nähnyt Facebookissa kuvia lasteni kavereista, jotka tekevät hiljaa ja uutterasti töitä keittiönpöydän ääressä. "Kyllä", ajattelin, "tuollaisia meistäkin tulee".
"Olin valmis poistumaan paikalta..."
Cassiella on kirjailijan ammattinsa lisäksi menneinä vuosina hankittu opettajan koulutus. Hän olikin varma, että etäoppiminen sujuisi hienosti.
– Jos joku selviäisi etäoppimishommista, se olisin minä. Paitsi, että en selvinnyt. Viiden minuutin kuluttua siitä, kun olimme avanneet loputtomat tiedostot ja ohjeet, joita kolmen tyttäreni koulu tarjosi, olin valmis poistumaan paikalta, Cassie kuvailee.
Kotikoulu ei sujunut ongelmitta. Kuvituskuva.
"Vaikutti siltä, että ainoa vaihtoehtoni oli istua katuojaan ja itkeä"
Perheellä oli vain kaksi tietokonetta, mutta kolme lasta. Ilman konetta jäänyt nuorimmainen saikin raivokohtauksen. Kun Cassie sitten antoi lapselleen ohjeita kirjaesseen kirjoittamiseen, vastaus oli "mutta ei sitä tehdä niin koulussa".
– Viisi vaille yksitoista, melkein kaksi tuntia koulun aloittamisen jälkeen, olin onnistunut ajamaan heidät johonkin työntekoa vastaavaan tilaan. "Välitunti!" lapset huusivat ja hyppäsivät pois niiden tehtävien äärestä, joita olivat tehneet yhtenäisesti viisi minuuttia. Hengitin syvään, sisään, ulos, Cassie kuvailee.
Cassie pani lapsensa juoksemaan korttelin ympäri. Yksi lapsista kaatui, toinen suri sitä, että oli "kisan viimeinen". Cassie ymmärsi, että "koulupäivä" heijasteli tulevien viikkojen todellisuutta.
– Vaikutti siltä, että ainoa vaihtoehtoni olisi istua katuojaan ja itkeä. Ainakin sen voisimme kaikki tehdä yhdessä.
Tilanne toi mieleen muistoja menneestä
Yllättäen Cassie muisti ensimmäisen lapsensa syntymän. Kun kätilö poistui huoneesta synnytyksen jälkeen, Cassie koki kauhun hetken: pitäisikö hänen ja aviomiehen todella nyt osata toimia lapsen kanssa? Lastensa opiskelua seuratessaan Cassie koki samankaltaisia tunteita.
– Maailma on kiepahtanut ylösalaisin. Minulla on hyvin vähän ymmärrystä siitä, mitä minun pitäisi tehdä, varsinkin etäopiskelun suhteen, Cassie sanoo.
Opettajan koulutuksen aiemmin saanut Cassie oletti selviävänsä lastensa etäopiskelusta upeasti. Kuvituskuva.
Cassie on lukenut ammattilaisten neuvoja, joiden mukaan hänen täytyisi "rentoutua" ja hyväksyä se, ettei hän ole opettaja. Samalla lasten tehtävät kasaantuvat.
– Minulla kesti kahden lapsen saamisen verran ymmärtää, että paras tapa päästä yli rankasta vaiheesta vastasyntyneen kanssa on tehdä sitä, mikä toimii. Nukuin kolmannen lapseni vieressä. Sitä ei suositeltu, mutta se auttoi meitä molempia. Onnellinen vauva, onnellinen äiti. Nyt näen, että sama lähestymistapa auttaa minut tämän etäopiskelupainajaisen läpi, Cassie kuvailee.
"Entä, jos vain annat lapsellesi sen, mitä uskot hänen tarvitsevan?"
Cassie jakoi tunteensa WhatsAppissa muille äideille, joista tuntui samalta kuin hänestä. Hän toivoisikin, että vanhemmat lakkaavat syyllistämästä itseään ja kuuntelevat sen sijaan vaistojaan.
– Minä uskon sinuun. Kukaan ei tunne lastasi kuten sinä. Entä, jos vain annat lapsellesi sen, mitä uskot hänen tarvitsevan? Cassie kannustaa.
Naisen mukaan etätehtävien tiukan tekemisen sijaan perheen kannattaisi toimia tavalla, joka sopii heille.
– Varmasti pääasiallinen tehtävämme tulevina vaikeina viikkoina ja kuukausina on selvitä kaikesta henkinen ja fyysinen hyvinvointimme edelleen vahingoittumattomina. Nämä ovat tuntemattomia vesiä kaikille. Myös vanhemmille.
LUE MYÖS: Jo kotikoulun toinen päivä hajotti tämän israelilaisäidin – "mahdoton" etäopetus saa tylytystä: "Nyt lapsemme saavat tietää, kuinka tyhmiä olemme"
Lue lisää lifestyle-aiheista!
Lähde: Honey.nine.com.au