Curt Lindström valmensi Suomen jääkiekkomaajoukkueen historialliseen maailmanmestaruuteen Globenissa vuonna 1995. Suomalaisten mieliin painuneesta spektaakkelista tulee huomenna täyteen 20 vuotta.
7. toukokuuta 1995 oli äitienpäivä, joka sai Suomen kansan sekaisin. 4-1-voitto jääkiekon MM-finaalissa Ruotsista saa tunteet pintaan edelleen. Niin myös Curt Lindströmillä.
– Se vuosi muutti elämääni paljon, niin kuin se teki monelle pelaajalle ja muullekin ihmiselle. Kun voittaa ison turnauksen, tapahtuu paljon positiivisia asioita, Lindström sanoi MTV Sportin haastattelussa.
– Se muutti talouspuolta, mutta fantastisinta oli tietysti voittaa kulta. Kohtaan edelleen ihmisiä, jotka tulevat onnittelemaan vuodesta -95. Voi sanoa, että jääkiekko on nykyään uskonto Suomessa ja kaikki lähti mestaruudesta.
"Autoin ymmärtämään"
Jääkiekkoliiton nykyinen puheenjohtaja Kalervo Kummola pyysi "Currea" Suomen päävalmentajaksi Saksassa vuonna 1993. Hän on kiitollinen Kummolalle, joka teki selväksi, että valmentaja saa kaiken mahdollisen avun työnsä eteen. Niin myös kävi. Lindström painottaa, että hänen edeltäjänsä, kuten Pentti Matikainen, olivat tehneet loistavaa työtä, jota hän sai jatkaa.
Suomi saavutti Lindströmin alaisuudessa vuonna 1994 Lillehammerin olympialaisista pronssia ja saman kevään MM-kisoista hopeaa.
– Olen puhunut monen pelaajan kanssa ja he olivat samaa mieltä kuin minä, että pelasimme Lillehammerissa parasta kiekkoa, mitä Suomi oli koskaan pelannut. Hävisimme vain yhden erän 24:stä, viimeisen erän Kanadalle välierässä. Siitä turnauksesta lähtien aina Globeniin 1995 olin positiivinen. Ensimmäistä kertaa, koko joukkue puhui, että voimme voittaa, Lindström muistelee.
Juuri se oli mestaruuden kannalta käänteentekevää: aiemmin ei ollut tarvittavaa itseluottamusta.
– Tärkein asia oli se, että autoin pelaajat ymmärtämään, että he voivat voittaa. He alkoivat luottaa itseensä ja itseluottamus alkoi nousta. Nyt sitä on, ja suomalaiset uskovat voittoon joka vuosi, Lindström tiivistää.
Ymmärtämiseen johti keskustelut, Lindström kävi paljon pelaajien kanssa kahdenkeskisiä juttutuokioita.
– Asenteesta tuli ammattimaisempi. Kaikki mitä tehtiin, tehtiin hyvin, mutta kaiken voi tehdä aina lite bättre, Curre toistaa kuuluisaksi tulleen sanaparin.
Illalla olemme maailmanmestereita
Suomi voitti välierässä Tshekin 3-0 ja tuolloin Curre tiesi, että kulta on todellakin otettavissa. Hän ja apuvalmentaja Hannu Aravirta valvoivat finaalia edeltäneenä yönä. Curre kirjoitti kuuluisaksi noussutta kirjettään spontaanisti sydämestään ja Ara auttoi suomentamaan sen. Kun joukkue tuli aamiaiselle, jokaisella oli päävalmentajan kirje edessä.
– Kirjeen viimeiset sanat olivat: jos jokainen tekee kaiken mitä pystyy sataprosenttisesti, on malttavainen ja pelaa kurinalaisesti taktiikan mukaan, me olemme illalla maailmanmestareita, Lindström muistelee lehdessäkin julkaistua kirjettään.
Hän näki aamulla pelaajistaan, että kaikki ymmärsivät voiton olevan oikeasti mahdollista. Suomi oli jo voittanut Ruotsin alkusarjassa 6-3, mutta finaaliin laadittiin puolustavampi taktiikka.
– Tuntui, että pelaajat eivät olleet hermostuneita. He olivat nälkäisiä, he halusivat olla ensimmäisiä suomalaisia maailmanmestareita.
Ajassa 08.07 Ville Peltonen teki 1-0. Ajassa 37.39 Peltonen teki 2-0 ja ajassa 39.56 hän teki jo kolmannen maalinsa. Kello oli ajassa 42.52, kun Timo Jutila tälläsi lukemiksi 4-0 eikä siitä sillasta Ruotsi enää noussut. Suomi sekosi.
Torilla sisäistä itkua
Vuoden 1995 MM-joukkueesta on sanottu lähes kaikki mahdollinen. Kultavalmentaja ei keksi mitään, mitä ei olisi jo sanottu.
– Mitään salaisuuksia ei ollut. Mitään ikävää ei sattunut ja meillä oli vain hauskaa yhdessä.
Viime marraskuussa joukkue kokoontui muisteloihin ja pelasi Karjala-turnauksen välipäivänä upean ottelun Ruotsin pelaajista koottua ryhmää vastaan. Se oli valmentajalle tärkeä tapahtuma. Hän koetti keskustella kaikkien kanssa edes hetkisen kahdenkesken ja tunteet nousivat pintaan.
Herkät tunteet ottivat vallan myös 20 vuotta sitten, kun juhlitut kultasankarit saapuivat kotimaahan. Kymmeniä tuhansia ihmisiä katseli joukkueen paraatia ja Helsingin Kauppatorille ahtautui 100 000 ihmistä juhlimaan historiallista saavutusta.
– Minä, kuten monet pelaajat, itkin sisälläni onnesta, Lindström herkistelee.
– Ihmisiä oli niin paljon jo kulkueessa. Se oli mahtavaa, me juhlimme koko kesän. Oli paljon tapaamisia, juhlia, levytimme Den Glider In -kappaleen Kirkan kanssa.. Se oli ihan uskomatonta, Curre sanoo.