Ranskanbulldoggeille rodun suosio on tullut kalliiksi. Lyttykuonoisten rotujen vaivana on BOAS, oireyhtymä, jossa eläin kärsii hengitystieongelmista. Eläinlääkäri Suvi Heinola jakoi silmiä avaavan kuvan leikkauksesta, jossa koirien viivanohuet sieraimet avataan ja pehmeää kitalakea lyhennetään.
Jos pidät koirista, pidät luultavasti ranskanbulldoggeista. Ihastuttava, avoin ja ihmisystävällinen luonne jättää harvat kylmäksi, ja siksi ranskanbulldoggi onkin pitkään ollut maailman suosituimpia koirarotuja.
Ranskanbulldoggeille suosio tosin on tullut kalliiksi.
– Sehän tässä on juuri se dilemma, että nämä ovat ihania koiria ja aivan mahtavia seurakoiria. Ulkonäköjalostus on kuitenkin johtanut rodun merkittäviin terveysongelmiin, mistä olemme huolissamme, mutta keskusteluissa tämä huoli usein ymmärretään niin, että eläinlääkärit vastustavat näitä rotuja. Ihmiset ottavat sen hyvin henkilökohtaisesti, minkä kyllä ymmärrän, eläinlääkäri Suvi Heinola sanoo.
Lelu suussa nukkuvaa tai tauotta röhisevää ranskanbulldoggia pidettiin pitkään pelkästään söpönä ja suloisena. Nykyisin moni omistajakin ymmärtää, mitä possumaiseksi kuvatun rohinan taustalla on.
Leikkauksessa viivanohuet sieraimet avataan
"Tämäkin koira näytti iloiselta ja hyvinvoivalta hereillä. Ei sen elämä suoranaisesti kärsimykseltä näyttänyt. Silti, se joutui käymään tämän leikkauksen läpi, jotta se saisi elää parempaa elämää ja hengittää normaalimmin."
Näin Heinola kirjoitti koiran hengitystiekirurgiasta sosiaaliseen mediaan. Mukana oli kuva, jossa ranskanbulldoggi makaa heräämössä.
Leikkauksessa Heinolan Facebook-julkaisussa esiintyvän ranskanbulldoggin viivanohuet sieraimet avattiin. Nielusta lyhennettiin pehmeää kitalakea, joka on "muodotonta, venyvää, epämääräistä kudosta". Sitä koira röhisee hengittäessään nieluunsa, eikä henki silloin kulje kunnolla.
Kuva Suvin Facebook-julkaisusta.
"Kymmenen vuotta sitten leikkauksiin suhtauduttiin hyvinkin negatiivisesti"
Koirien hengitystieleikkauksia tehdään pelkästään Heinolan työpaikalla Almavetissä kymmeniä vuodessa. Monet eläinlääkärit tekevät leikkauksia, joita omistajat osaavat jo pyytää. Kaikkia lyhytkalloisia koirarotuja voi leikata, samoin esimerkiksi chihuahuoita, joilla kuono-osa on pieni ja siksi hengittäminen voi olla vaikeaa.
Suomessa koirien hengitystiekirurgia on kuitenkin varsin uusi asia.
– Kymmenen vuotta sitten leikkauksiin suhtauduttiin hyvinkin negatiivisesti. Saattoi olla niin, että itse suosittelin leikkausta, leikkausaika varattiin, sitten omistaja soitti kasvattajalle asiasta ja tämä totesikin, ettei leikkausta tarvita, koska rohina kuuluu ranskanbulldoggin tai mopsin normaalielämään, Heinola muistelee.
Nykyisin omistajat kuitenkin ovat eri tavalla valistuneita.
Henki ei kulje normaalisti, jos suu on kiinni
Kun koira rohisee, kuorsaa, pulauttelee limaa eikä jaksa juosta, vaivana saattaa olla Brachycephalic Obstructive Airway Syndrome, lyhyemmin BOAS.
Suomeksi brakykefaalinen oireyhtymä tarkoittaa, että lyhytkuonoiseksi jalostettu eläin kärsii hengitystieongelmista, koska sen ylähengitystiet ovat ahtaat. Silloin koira ei saa hengitettyä kunnolla ja henki ei kulje normaalisti esimerkiksi silloin, kun suu on kiinni.
BOASia testataan kävelytestillä. Kävelytestissä koira kävelee tai ravaa 1000 metrin tai 12 minuutin matkan taluttimessa. Sen sydämen syke, ruumiinlämpö ja yleistila arvioidaan ennen testiä ja sen jälkeen.
Testin tulokset jaetaan luokkiin 0–3. "Nollaluokan" koiralla ei lyhyestä kuonosta huolimatta ole ongelmia: se ei rohise levossa eikä rasituksen jälkeen. Luokassa 3 ongelmat ovat jo vakavia, ja luokka 2 on Heinolan mukaan tavallisin leikkauspotilas.
Suvi suorittaa leikkausta.
Kaikkia rohisevia koiria ei tarvitse leikata. Leikkaustarve riippuu siitä, aiheuttaako tila ongelmia.
– Nämä eivät ole missään nimessä kosmeettisia leikkauksia. Se, että koira rohisee tai kuorsaa, ei ole peruste tehdä leikkausta. Rohinan ja kuorsauksen tulee selkeästi vaikuttaa koiran hyvinvointiin, Heinola kuvailee.
Pahimmillaan koira voi pyörtyä
Kun koiran kuono on jalostettu olemattomiin, rasituksen sietokyky alenee. Hengittäminen vaikeutuu ja hengityksen rohina pahenee, jos eläin rasittuu fyysisesti tai kiihtyy henkisesti tai sen on kuuma.
Pahimmillaan koira voi pyörtyä rasituksessa. Silloin hälytyskellojen pitäisi soida: jos omaa pentua ei voi päästää koirapuistossa telmimään, koska siltä voi mennä taju, jokin on vialla.
– Mielestäni tämä on ehdottomasti leikkausindikaatio. Silloin täytyy tehdä jotakin. Ei ole ok, että eläin riehaantuessaan menettää tajuntansa. Puhutaan jo aika vakavasta hapenpuutteesta, jos se johtaa tajunnanmenetykseen. Myös silloin, jos eläin ei pysty nukkumaan normaalisti, tulisi harkita leikkausta, Heinola sanoo.
BOASista kärsivät koirat nielevät paljon ilmaa hengityksen yhteydessä. Siksi ne voivat yökkiä säännöllisesti ja pulautella limaa ja vaahtoa. Joskus koira myös nukkuu lelu suussaan, koska se on ainoa tapa saada henkeä unen aikana.
– Jos koira pyrkii aina nukkumaan lelu suussaan, se on yleensä merkki siitä, että jotakin ongelmia on. Toki voi olla koirayksilö, joka haluaa vain pitää leluaan lähellä, mutta kyllä tämä yleensä on oikeasti merkki siitä, että hengittäminen on vaikeaa, Heinola kuvailee.
Charlie-bostoninterrieri heräämässä hengitystieleikkauksesta.
Normaalisti koiran ylähengitysäänet ovat täysin äänettömät. Hengittämistä ei siis voi kuulla, ja se on hyvä asia.
– Pieni tuhina tai korostunut ääni voi olla luettavissa normaaliksi, mutta voimakas rohina ei. Silloin pitää miettiä, mitä voitaisiin tehdä, että tilanne paranisi, Heinola sanoo.
"Omistajat kuvaavat, että koira muuttuu tosi paljon"
Muutos lytättyyn kuonoon on ollut nopea ja jyrkkä. Vain muutaman vuosikymmenen takaisissa kuvissa nykyisin lyttykuonoisilla roduilla on vielä nenä.
– Bostoninterrieri on tästä hyvä esimerkki. Muistan sen lapsuudestani aivan eri näköisenä, se ei ollut bulldoggimainen, vaan lyhytkuonoinen koira. Rotumääritelmäkin sanoo "neliömäinen kuono-osa". Jos katsot lyttykuonoisia bostoninterrierejä, joiden kuono on hyvin lyhyt, ei niissä ole mitään neliömäistä, Heinola kuvailee.
Moni rotumääritelmä mainitsee määritteeksi myös avoimet sieraimet, joita brakykefalisilta koirilta leikataan auki.
Kuvissa ranskanbulldoggi vuoden 1917 valokuvassa ja nykyisessä arkistokuvassa.
Eikä leikkauskaan kaikkia ongelmia ratkaise. Esimerkiksi englanninbulldoggeilla suuri osa näennäisestä laiskuudesta selittyy paitsi hengitysvaikeuksilla, myös luuston kunnolla. Hengitystieleikkaus voi kuitenkin parantaa koiran hengittämistä oleellisesti. Samalla paranee elämänlaatu.
– Omistajat kuvaavat, että koira muuttuu tosi paljon. Leikatut koirat alkavat haistella enemmän kuin ennen, ja ne myös aidosti haistavat. Ne nukkuvat paremmin, pulauttelu loppuu. Osa kertoo, että on outoa, kun ei tiedä, missä koira on, kun hengitystä ei enää kuule, Heinola kuvaa.
"Pitäisi olla niin, että huonosti hengittävä bulldoggi on ehdoton poikkeus"
Oman, rakkaan koiran terveysongelmat menevät ihon alle. Moni koiranomistaja loukkaantuukin keskustelusta, varsinkin, jos oman perheen koirat ovat "aina olleet terveitä". Heinola muistuttaa, että yhden ihmisen kokemus on kokonaisen rodun kohdalla vielä kapea.
– Yksittäinen omistaja näkee elämänsä aikana ehkä 5–10 tietyn rodun edustajaa. Se on aika pieni otos rodusta. Jos on hyvä tuuri, kaikki perheen koirat voivat olla terveitä ja pitkäikäisiä. Usein omistaja näkee koirassaan hyvät puolet. Eikä ihminen välttämättä osaa epäillä tai diagnosoida BOAS-oireyhtymää, Heinola sanoo.
Hän itse ajattelee, ettei oman koiran terveys riitä. Ihanan, omalta tuntuvan koirarodun löytänyt varmasti toivoisi, että myös oman koiran sisarukset, vanhemmat ja mahdolliset pennut olisivat terveitä.
– Hengitysteiden tilanteen pitäisi olla rodussa niin hyvä, että sairaita pentuja ei synny. Pitäisi olla niin, että huonosti hengittävä bulldoggi on ehdoton poikkeus. Siksi olen todella huolestunut siitä, että brakykefaliset rodut ovat todella suosittuja ja toisaalta siksi, että selkeää suunnanmuutosta, jossa jalostuksessa haettaisiin hengitysteiltään terveitä koiria, ei ole näköpiirissä.
Hollannissa lainsäädäntö on jo puuttunut asiaan
Ranskanbulldoggi on johtanut suosituimpien rotujen listaa jo pitkään. Jotakin on kuitenkin alkanut tapahtua: Heinolan mukaan Englannista on jo kantautunut viestiä siitä, että suosio on kääntymässä laskuun. Ihmiset alkavat ymmärtää ongelman vakavuuden.
– Hollannissa lainsäädäntö puuttuu asiaan. Siellä jalostuksen tavoitteen tulee olla se, että kuonon pituus on 30 prosenttia kallon pituudesta. Enää ei ole sallittua jalostaa sen näköistä mopsia kuin minkä olemme tottuneet näkemään. Iso muutos on tulossa, Heinola uskoo.
Oikealla mopsin sivuprofiili, vasemmalla pitkäkuonoinen koira.
– Itse olen huolissani siitä, että jos lainsäädäntö puuttuu asiaan, mitä sitten tapahtuu? Jos puhutaan vain hengitysteiden terveydestä, uskon, että muutos olisi mahdollinen, jos jalostuksessa pään mallin ihannetta muutettaisiin suuntaan, jossa hengitystiet olisivat terveet. Meillä olisi ranskanbulldoggi, jolla kuono olisi pidempi ja se pystyisi hengittämään, Heinola kuvailee.
Sillä, mitä toivotaan ja missä järjestyksessä, on kuitenkin suuri merkitys. Tavoitteen pitäisi olla hyvin hengittävä koira, ja kuonon mallin pitäisi tulla vasta tämän jälkeen.
– Jos sen sijaan edetään niin, että haluamme koiralle tämän mallisen pään, mutta ei hengitysongelmia, se on aika mahdoton yhtälö, Heinola sanoo.