Ahdistusta, ulkopuolisuuden tunnetta ja paineita tulevaisuudesta. Nuorten ongelmat ja haasteet ovat pysyneet samankaltaisina läpi vuosikymmenten ja tuen tarve on kasvussa.
17-vuotias Milja Eskelinen kärsi pitkään ulkopuolisuuden tunteesta ja yksinäisyydestä. Pahimpina hetkinä hän ei nähnyt valoa tunnelin päässä.
– Olin todella eksynyt, eikä elämälläni ollut minkäänlaista suuntaa.
Apu löytyi kuitenkin paikallisesta Walkers-nuorisokahvilasta, jonka aikuisilta sai tukea vaikeissa hetkissä.
– Kuulin sattumalta Walkers-nuorisotoiminnasta ja päädyin käymään kahvilalla. Siellä minut otettiin avosylin vastaan ja tuntui, että minulla oli merkitystä. Tätä kautta olen saanut paljon uusia ystäviä ja löytänyt turvallisia aikuisia elämääni.
Eskelisen mielestä ongelmia voisi olla vähemmän, jos nuoria kohdattaisiin sellaisina kuin he ovat.
– Aikuisten tulisi ottaa enemmän kontaktia nuoriin, jotta meille tulisi sellainen olo, että meistä välitetään oikeasti.
Nyt hän uskaltaa olla toiveikas tulevaa kohtaan.
– Minulla on opiskelupaikka Walkersin aikuisten tuen avulla ja näen tulevaisuuteni valoisana. Minusta on tulossa vahva nuori aikuinen.
Nuorten kohtaaminen ensiarvoisen tärkeää
Oulun Walkersin toimintavastaava Perttu Kemppainen on ollut mukana Walkers-nuorisotyössä jo 14 vuotta, jonka aikana hän on ehtinyt kohdata paljon apua kaipaavia nuoria. Asema Lapset ry:n Walkers-toiminta on aktiivista nuorisotyötä, joka perustuu nuorten tukemiseen ja kohtaamiseen matalalla kynnyksellä.
Järjestö juhlii tänä viikonloppuna jo 30-vuotista taivaltaan. Ensimmäinen Walkers-yökahvila, eli nuorten kohtaamispaikka, avautui Helsinkiin vuonna 1994.
Kemppainen sanoo nuorten kamppailevan tavallisten asioiden kanssa, mitkä eivät ole suuresti muuttaneet muotoaan vuosien varrella.
– Meillä on paljon hyvinvoivia nuoria, mutta sitten on niitä, joiden tukena meidän aikuisten tulisi olla. Ikuiset ongelmat liittyvät paineisiin kuulua joukkoon ja löytää ympärilleen turvallisia ihmisiä kenelle voi avautua. Ilman turvaverkkoa ajautuu helpommin väärille poluille ja vääriin porukoihin.
– Koen, että korona-aika ja sosiaalinen media ovat ainoita muutoksia nuorten arjessa, minkä takia nuoret ovat yhä yksinäisempiä, eikä heillä ole enää yhtä paljon sosiaalisia kohtaamisia.
Kemppainen päätyi alalle, koska olisi itse kaivannut apua omassa nuoruudessaan.
– Tämä on minulle kutsumusammatti. Kasvoin pahasti alkoholisoituneen isäni kanssa, mikä vaikutti omaan nuoruuteeni vahvasti. Ajauduin huonoihin porukoihin ja päädyin myös käyttämään päihteitä. Noina hetkinä olisin todella kaivannut turvallista aikuista, johon olisi voinut tukeutua, hän kertoo.
– Raitistuin 21-vuotiaana, kun huomasin monien kavereiden joko menehtyneen tai päätyneen telkien taakse. En halunnut enää itse kulkea tuota samaa polkua.
Hän toivoisi päättäjien ymmärtävän, että ennaltaehkäisevään työhön tulisi panostaa.
– Erityisesti päihdekuntoutukseen pääsemisen tulisi olla helpompaa. Nyt terapiaan ei pääse, jos on jonkinlaisia päihdeongelmia, mikä tekee pohjalta ponnistamisen erityisen vaikeaksi.
– Ennaltaehkäisevä työ tulee aina kaikille osapuolille halvemmaksi ja lopputulos on kestävämpää.