Elinkautisvanki Janne Ranisen elämästä on kulunut kiven sisässä liki parikymmentä vuotta. Nykyistä tuomiotaan hän on istunut 13 vuotta. Sinä aikana on syntynyt tytär ja kirja. Nyt Raninen puhuu syrjäytymisestään ja haluaa puolustaa vankien lapsia.
Säätytalon seminaari on kerännyt paikalle joukon syrjäytymistä pohtivaa yleisöä. Joukossa on aiheen tuntijoita sekä Ruotsista että Suomesta. Ministeri Anne Berner avaa tapahtuman.
Mukana joukossa on SVL:n entinen johtaja Esa Holappa. Eturivissä istuu myös Janne Raninen, väkivaltarikollinen, elinkautisvanki ja Voikukka ry:n puheenjohtaja ja yksi perustajajäsenistä. Voikukka ajaa vankien lasten asiaa.
Syrjäytymisen monia syitä pohdittiin seminaarissa Säätytalolla.
– Nimi tulee siitä, että kuten voikukka kasvaa läpi asfaltin ja betonin. Voikukkalapset, joilla on vaikeuksia ja haasteita elämässä, voivat kasvaa silti terveiksi aikuisiksi.
– Suoritan itsekin parhaillaan elinkautista vankeusrangaistusta ja musta on tullu isä vankeuden aikana. Siinä sitten huomasin, kuinka paljon lapset kärsivät meidän vanhempien tyhmyyksistä, meidän jotka olemme vankilassa. Nähtiin, että asiat ei oikein toimi vankilassa eikä siviilissäkään.
Vankien lasten tueksi perustettiin siis yhdistys, Voikukkalapset ry.
– Tytär oli 5-6 vuotias saadessaan tietää, että isä on vankilassa. Hän siis syntyi vankeusrangaistuksen aikana. Ja se on eri asia kuin jos isä tai äiti on kotona ja sitten isä tai äiti viedään lapsen elämästä. Se aiheuttaa enemmän traumoja kuin tässä tilanteessa.
Toisen polven maahanmuuttaja
Raninen puhuu hieman kankeaa suomea. Synnyinmaa on Ruotsi ja asuinpaikka ollut Tukholman lähiössä. Sinne juontavat myös muistot siitä, kun 10-vuotias tunsi itsensä ulkopuoliseksi.
Kyseessä ei Ranisen kohdalla ollut ylisukupolvinen rikollisuus, sillä vanhemmat kantoivat kortensa "kansankotiin" kunnon maahanmuuttajien ja ruotsalaisten tavoin.
Vain Janne turkkilaisten, irakilaisten ja silloisten jugoslavialaisten ystäviensä kanssa oli kokonaan ilman kotimaata. Identiteetti löytyi jengistä ja rikollisuudesta.
Ranisen taustalla on kaksi henkirikosta. Omien sanojensa mukaan "rikollisten välienselvittelyä". Media kertoo viimeisimmän tapauksen olevan "Vuosaaren palkkamurha", mistä Raninen tuomittiin muutamien muiden kanssa elinkautiseen. Murhan motiivina oli ryöstöön liittyvien tietojen kertominen poliisille.
Janne Raninen ja naisystävä Linda-Maria Roine suunnittelevat yhteistä kotia.
Syrjäytymiseen puuttumista ei voi lykätä
Toisen polven maahanmuuttajien syrjäytyminen ei ole maailmalla uutta, Ranisen mukaan kaikki on nähty ennenkin.
– Se mitä on tapahtunut lähiöissä Ruotsissa, on tapahtunut aikoinaan jo Ranskassa ja Englannissa ja Yhdysvalloissa eli se valuu tänne päin.
– Suomi ei ole mikään erillinen saari.
Raninen veikkaa, että sopeutumattomuueden laskua maksetaan noin 10-15 vuyoden kuluttua.
– Jos me ei oteta oppia tuosta ihan lännestä, Ruotsista, sitten täällä ollaan samoissa ongelmissa.
Konsti voi olla aika yksinkertainen. Nuorten osallistaminen ehkäisee unelmoimasta Isis:in paratiiseista tai jengien turvasta,
– Ei se auta, että 18-vuotiaana ryhdytään toimeen, vaan se on viimeistään siinä 12, 13- vuotiaana. Silloin pitää jo laittaa ne resurssit.
– He eivät tunne olevansa suomalaisia, eivätkä he tunne olevansa muunmaalaisia. En tuntenu olevani ruotsalainen, sitten en tuntenut olevani suomalainen ja sen jälkeen hain identiteetin rikollisuudesta. Musta tuli rikollinen. Se oli sitten se mun identiteetti.
Vapaus mielessä
Pian Raninen aikoo lähettää hovioikeuteen vapauttamishakemuksen ja toivoo, ettei vapautumiseen menisi enää pitkää aikaa.
Restonomi-opinnot Haaga-Heliassa edistyvät ja haaveissa on rakentaa kotia avovaimon kanssa.
Ja tietysti olla läsnäoleva isä ja jatkaa työtä vankien lasten eteen.