Tammi uskoo, että hänet piti kaltereiden toisella puolella muun muassa turvallinen äiti ja lapsuuden varrella tavatut kivat ihmiset.
Vankilanjohtaja Kaisa Tammi kertoo tuoreessa kirjassaan Naisvankilan pomo nousustaan lähiöhelvetistä Vanajan vankilan johtajaksi sekä lapsuudestaan alkoholistiperheessä.
MTV:n Uutisaamussa keskiviikkona vieraillut Kaisa Tammi ei kuvaillut lapsuuttaan vaikeaksi.
– Vaikean määritelmä on tietysti aina henkilökohtainen asia, että mikä on vaikeaa.
Tammi kuvaili lapsuuttaan turvattomaksi.
– Kirjastakin ilmenee se, että lapsuuteni oli hetteisä. Se ei ollut sellainen perusturvallinen keskiluokkainen.
Tammen isä oli sotalapsi, ja tuoreessa kirjassaan Tammi kertoo Ruotsissa vietettyjen sotalapsivuosien jättäneen isään pahan jäljen.
– Siellä oli rikkonaisuutta, ja se valitettavasti näkyi hänen elämässään päihdeongelmana ja hankalana raivoavana käytöksenä, siten että hän oli persoonallisuudeltaan tosi raskas, Tammi sanoo Uutisaamun haastattelussa.
Isän ongelmat johtivat monenlaisiin asioihin, kuten talousongelmiin.
– Kun olin ekaluokalla koti meni alta ja elämä johdatti siihen, että äiti muutti isästä erilleen turvatakseen meidän lasten elämän.
Perhe muutti ilman isää espoolaiseen vuokrataloon.
– Sattui käymään niin, että juuri siihen vuokrataloon alkoi kertyä sosiaalisia ongelmia ja näin pienenä kaikenlaista.
Vangit kuin luokkakavereita
Tammi näkee, että lapsuuden kokemuksista on ollut hyötyä myös työssään vankilassa.
– Kyllä sen nyt näin vanhoilla päivillä voin analysoida niin, että monet taidot minkä takia viihdyn vankilassa, ja silloin nuorena kun sinne päädyin töihin, se liittyi siihen, että siinä oli jotain hyvin tuttua ja samanlaisia ongelmia, joiden äärellä olin kasvanut.
Tammi aloitti uransa vankilassa 20-vuotiaana päästessään kesävartijaksi "nokalle", eli jo lakkautettuun Helsingin lääninvankilaan. Hän on ollut vankilassa töissä yli kolme vuosikymmentä ja kertoo jaksaneensa työtään, koska hänen ei ole koskaan tarvinnut miettiä, ovatko vangit toisia ihmisiä.
– Minulle he ovat kuin luokkakavereita. He voivat olla jonkun siskoja, tuttuja tai veljiä, isejä, äitejä, eivätkä he ole ketään toisia ihmisiä.
– Meillä ei ole sellaista ihmisryhmää kuin vangit, vaan meillä on ihmisiä, jotka ovat jonkun hetken vankilassa monenlaisista syistä.
Väkivaltarikoksia tekevillä naisilla on usein takana väkivaltaisia ihmissuhteita
Rikoskierteen ja vankilaan joutumisen taustalla on tilanteita, missä ihmisen vaihtoehdot ovat kapeutuneet.
– Joskus tapahtuu ihmisen mielessä se, että omat vaihtoehdot tuntuvat kapeutuvan ja joskus ne ihan konkreettisesti kapeutuvat.
– Väkivalta kapeuttaa hirveästi ihmisen elämää.
Tammen mukaan lähes kaikilla naisvangeilla on ollut elämässään väkivaltaisia ihmissuhteita, mikä heijastuu väkivaltarikoksiin.
– Naiset, jotka tekevät paljon väkivaltaa ovat yleensä myös kokeneet paljon väkivaltaa.
– Naisten väkivaltakokemuksissa on sellainen erityispiirre, että ne ovat usein hyvin pitkiä, elämän mittaisia, ja ne tapahtuvat usein lähisuhteissa.
Naisten väkivaltarikoksiin näyttää liittyvän raskas traumatausta, Tammi sanoo.
– Se ei pois selitä naisten vastuuta tietenkään, ei kenenkään ole pakko tappaa tai pakko käydä väkivaltaiseksi.
– Mutta, emme voi sivuuttaa sitä tosiasiaa, että siellä (taustalla) on väkivaltaa.
Tammen piti kaltereiden toisella puolella muun muassa turvallinen äiti ja lapsuuden varrella tavatut kivat ihmiset.
– Tavallaan minuun kasvoi sellaista pääomaa, joka teki sen, että arvostin omaa elämää ja ylipäätään sitä, että minulla oli mahdollisuuksia.
Elämäni ei koskaan kapeutunut niin paljoa, että minulla ei olisi ollut vaihtoehtoja, Tammi jatkaa.
Yhteiskunnan jakautuminen huolettaa
Tammi on huolissaan yhteiskunnan jakautumisesta ja kuplautumisesta, jossa toiset elävät omassa kuplassaan ja toiset omassa.
– Sitten kun kuplat ei enää kommunikoi, eikä tiedä toisistaan, niin mielestäni meillä on ongelmia.
– Jos mietin itseäni siellä lähiössä, jossa kertyi ongelmia, niin samalla tavalla ajattelen ghettoutumisen riskiä.
Yhteiskunnan muututtua meillä on enemmän maahan muuttaneita ihmisiä, jotka eivät ehkä tunne kuuluvansa tänne, Tammi sanoo.
– Silloin kun alkaa tuntemaan, että minulla ei ole mahdollisuuksia, katsotaan että älä tule tänne ja voi ei, tuo on ongelma.
On pelottavaa jos ihminen tai iso yhteisö saa paljon tämän kaltaisia kokemuksia, Tammi jatkaa.
– Jos haluamme, että meillä on turvallinen yhteiskunta ja turvallinen Suomi, meidän pitää pitää huolta vähän kaikista.