Ensimmäinen tapaus Suomessa? Olli sai liha-allergian punkin puremasta

Ensimmäiset merkit tulivat vuonna 2013. Olli Raitio oli käynyt syömässä hampurilaisaterian pikaruokalassa. Illalla hänen ihonsa alkoi yhtäkkiä kutista ja mennä paukamille. Vatsaakin väänsi pahasti.

– Se oli niin horror-meininkiä, että mietin, nouseeko minulle kohta suomut vai mitä oikein tapahtuu, Olli kertoo.

Paikalla olleet tyttöystävä ja veli lähtivät viemään Ollia sairaalaan. Oireet alkoivat helpottua jo matkalla ja katosivat kokonaan, kun Ollille annettiin sairaalassa antihistamiinia ja adrenaliinia.

Olli oli saanut anafylaksian eli äkillisen yliherkkyysreaktion.

– Hoitohenkilökunta ei osannut sanoa oikein mitään sen alkuperästä. Mitään allergioita minulla ei ollut ollut koskaan.

Olli piti tapahtumaa satunnaisena oikkuna. Silloin tällöin hän tosin heräsi öisin tuttuun pahoinvoinnin tunteeseen.

– Olin aina syönyt jotakin roskaruokaa, kun niin tapahtui. Vatsakipu meni kuitenkin nopeasti ohi eikä mitään iho-oireita tullut.

Lievät oireet oli helppo sivuuttaa, mutta kahden vuoden päästä Olli sai toisen anafylaktisen reaktion. Tällä kertaa se oli paljon vakavampi.

– Olin syönyt illalla hampurilaisen samassa pikaruokaketjussa kuin aikaisemmin. Heräsin yöllä ja tunnistin ne tutut oireet: vatsaan sattui, kutitti, iho nousi paukamille. Tällä kertaa myös naamani turposi ja hengitystiet tukkeutuivat. Pihisin ja rahisin ja yskin jotain nestettä.

– Siinä tuli vähän paniikki.

Ollille soitettiin ambulanssi, joka kuljetti hänet adrenaliinitiputuksessa sairaalaan. Antihistamiinin ja adrenaliinin avulla tilanne normalisoitui jälleen nopeasti.

Punkin puremia monesti mökillä

Koska anafylaktinen reaktio tuli jo toistamiseen, Olli meni allergiatesteihin.

– Ainoa, mitä niissä havaittiin, oli lievä gelatiiniallergia.

Gelatiini tunnetaan myös liivatteena. Se on proteiinipitoinen ruoka-aine, jota valmistetaan yleensä sian ja naudan luista, jänteistä ja suolista.

Sen enempää asiaan ei puututtu – ei ennen kuin Ollin lääkäri muutaman kuukauden päästä vaihtui.

– Vasta hän osasi jotenkin yhdistellä pisteitä toisiinsa.

Ensimmäinen ”piste” oli gelatiini, eläinperäinen aine, jolle Olli oli allerginen. Toinen piste oli Ruotsissa: Tukholman tienoilla oli tullut ilmi kymmenittäin tapauksia, joissa ihminen oli sairastunut liha-allergiaan punkin pureman jälkeen. Kolmas piste oli Ollin oma kertomus.

– Olin maininnut jo aikaisemmalle lääkärille, että minulla on ollut tosi paljon punkin puremia. Meillä on mökki Snappertunassa Raaseporissa, ja siellä on joka vuosi niin paljon punkkeja, että yhdessä vaiheessa jopa epäilin reaktioitani omituiseksi oireeksi diagnosoimattomasta borrelioosista, Olli selittää.

– Lääkäri sanoi, että minulla on todennäköisesti liha-allergia, jonka on laukaissut punkin purema.

Diagnoosi varmistettiin verikokeilla. Ollin veressä oli kuin olikin vasta-ainetta niin sanotulle alfa-galille. Se on hiilihydraatti, jota löytyy joidenkin puutiaisten suolistosta niiden syömien veriaterioiden jäljiltä. Tätä samaa alfa-galia on myös gelatiinissa.

Ensimmäinen tapaus Suomessa?

Ollin tarina on osa suurempaa tapahtumaketjua, jonka voidaan katsoa alkaneen Australiasta 1980-luvulla. Tuolloin Sydneyssa alettiin huomata potilaita, jotka olivat sairastuneet yllättäen hengenvaaralliseen liha-allergiaan.

Kuitenkin vasta vuonna 2009 yhdysvaltalaistutkijat löysivät ensimmäistä kertaa yhteyden punkin pureman ja liha-allergian väliltä. Silloin Yhdysvalloissakin oli jo ilmennyt tapauksia, joissa ihmiset saivat allergisia, jopa anafylaktisia, reaktioita punaisen lihan syömisen jälkeen. Teoriana oli, että puutiaiset laukaisevat allergian sellaista lihaa kohtaan, joka sisältää alfa-gal-hiilihydraattia.

Teoria sai vahvistuksen vuonna 2013, kun ruotsalaisen Karoliinisen instituutin immunologian professori Marianne van Hagen johtama tutkimusryhmä löysi alfa-galia puutiaisten mahasuolikanavasta. Tieteellisessä Allergy-lehdessä julkaistut tulokset tukivat entisestään yhteyttä punkin puremien ja liha-allergioiden välillä. Löydöstä pidettiin läpimurtona, joka sai merkittävää kansainvälistä huomiota.

– Lääkäri sanoi, että olen ensimmäinen ainakaan hänen tietoonsa tullut tällainen tapaus Suomessa, Olli sanoo.

”Jotkut luulevat, että vitsailen”

Olli myöntää, että diagnoosi hämmästytti häntä.

– Mutta kun mietin sitä, niin kyllä se jotenkin kävi järkeen.

Olli uskoo allergian juontavan jo vuoteen 2012, jolloin hän löysi mökillä punkin kiinnittyneenä napansa alle.

– Se sama puremakohta on kohonnut molemmilla kerroilla, kun olen saanut anafylaktisen reaktion. En tietenkään voi olla yhteydestä satavarma, mutta onhan se omituista, että se tulee silloin aina uudelleen näkyviin. Muulloin siinä ei näy mitään.

Jos Olli itse oli allergiasta ihmeissään, niin epäuskoista on ollut muidenkin suhtautuminen.

– Kun kerron tästä, jotkut luulevat, että vitsailen. Kaikki eivät edes usko tarinaani. Mutta siinähän eivät usko.

Nykyään Olli syö allergian takia punaista lihaa paljon vähemmän ja varovaisemmin kuin ennen.

– En ole täysin absolutisti sen suhteen, mutta oikeastaan syön lihaa vain, jos sitä jossakin kylässä tarjotaan. Perheen kanssa aterioidessa syömme yleensä kalaa tai kanaa.

Kala ja kana sopivat punaisen lihan allergiasta kärsivän lautaselle, koska alfa-galia esiintyy vain nisäkkäillä. Käytännössä potilaat reagoivat naudan, sian, lampaan ja riistaeläinten lihalle.

Van Hage ja allergologian erikoislääkäri Maria Starkhammar, joka toimii ylilääkärinä Pohjoismaiden suurimmassa sairaalassa Södersjukhusetissa ja vastaa van Hagen johtaman tutkimusprojektin kliinisestä puolesta, ovat osoittaneet, että alfa-galia on myös prosessoidussa lihassa. Esimerkiksi lihan paistaminen ei siis poista sitä. Reaktioita voi tulla jopa maitotuotteista ja gelatiinista.

Diagnosointi haasteellista

Herää kysymys: kun Olli kuitenkin ennen diagnoosiaan ehti syödä lihaa melko tavalliseen tapaan muutaman vuoden ajan, miksi anafylaktinen reaktio tuli vain kahdesti? Sitä saattavat selittää testit, joita tehtiin vastaavalla hampurilaisella kuin jolle Olli reagoi pahasti.

– Minua pyydettiin viemään HUS:n laboratorioon kaikki samanlaisen hampurilaisen osat eriteltyinä minigrip-pusseissa. Selvisi, että reagointiin vaikuttaa esimerkiksi lihan raakuus ja rasvaisuus sekä se, onko liha naudasta vai porsaasta. Mutta minulle kaikkein pahimmat oireet aiheutti itse asiassa juusto – alfa-galiahan on kaikessa nisäkäsperäisessä ruoassa, ei vain lihassa, Olli kertoo.

Myös ruotsalaisten tutkimukset ovat osoittaneet, että potilaille ei tule oireita välttämättä joka kerta lihan syömisen jälkeen. Syy-yhteyden löytämistä vaikeuttaa entisestään se, että oireet ilmaantuvat vasta noin kahden–seitsemän tunnin kuluttua aterioinnista.

Oireiden yhdistäminen lihaan on haasteellista sekä potilaalle että lääkärille. Diagnoosin saamisessa saattaa kestää kauan, vaikka alfa-galin vasta-aineita voidaan mitata verestä varsin yksinkertaisesti IgE-testillä.

Allergia voi parantua itsekseen

Suomalaisprofessori: Todennäköisesti diagnosoimattomiakin tapauksia on

Lääketieteen tutkija, emeritusprofessori Antti Vaheri ei ylläty kuullessaan Ollin tapauksesta.

– Näitä tapauksiahan on kuvattu muuallakin – kai Suomi menee siinä, missä muutkin. Todennäköisesti täällä on myös diagnosoimattomia tapauksia, Vaheri sanoo.

Vaherin tiedossa ei ole, että Suomessa olisi tehty aiheeseen liittyvää tutkimusta.

– Mutta totta kai se, mitä Ruotsissa on pätevästi tutkittu, pätee täälläkin. Ei kaikkea tarvitse toistaa, vaan tutkimusta seuraamalla yleinen tietoisuus kasvaa.

Voivatko punkit levittää muitakin tauteja, joista ei vielä ole tietoa?

– On se mahdollista. Mutta meillä on kaksi hyvin tärkeää punkkien levittämää tautia – borrelioosi ja puutiaisaivokuume –, joita ei pidä unohtaa. Niistä kannattaa puhua enemmän kuin jostain liha-allergiasta, väheksymättä toki tätäkään punkkien levittämää tautia, Vaheri sanoo.

Tavallisimpia punaisen lihan allergian oireita ovat juuri kutiseva nokkosihottuma ja vatsavaivat. Lähes puolet potilaista saa jopa anafylaksian, kuten Olli. Se on pahimmillaan hengenvaarallinen.

Lisätutkimuksia aiheesta tehdään edelleen ruotsalaisten, yhdysvaltalaisten ja australialaisten tutkijoiden kesken. Vuonna 2015 Ruotsissa oli tiedossa noin 200 ihmistä, joiden liha-allergian uskotaan aiheutuneen punkin puremista. Yhdysvalloissa ja Australiassa määrät ovat moninkertaiset. Luultavasti monet tapaukset eivät ole kenenkään tiedossa.

Kannattaa huomata, että enemmistöllä ruotsalaisten tutkimista potilaista on ollut useita punkin puremia: 40 prosentilla yli kymmenen puremaa, monilla jopa yli sata.

Vaikka punkkien määrä ja sitä kautta riski tulla purruksi lisääntyy, suurimmalle osalle ei silti koskaan kehity liha-allergiaa. Niillä, joilla kehittyy, on tutkimusten perusteella lähes kaikilla A- tai O-veriryhmä. B- ja AB-veriryhmien edustajien on arveltu olevan suojatumpia siksi, että alfa-gal muistuttaa rakenteeltaan paljon B-veriryhmän pintarakennetta.

Jos allergia todetaan, kannattaa kantaa mukana adrenaliinikynää ja antihistamiinia ja mennä aina vaikeampien reaktioiden sattuessa ambulanssilla sairaalaan.

Parantavaa hoitoa ei tänä päivänä tunneta, mutta on huomattu, että liha-allergia voi kadota itsekseen. On siis mahdollista, että Olli pääsee vielä eroon allergiastaan.

– Vasta-ainearvoni ovat puolittuneet viime vuodesta. Se viittaa ilmeisesti siihen, että saatan parantua tästä joskus, Olli sanoo.

Lähteet: Allergia.se, Sodersjukhuset.se, Ki.se, Tiede.fi, Hs.fi, Yle.fi

Punkki puri – pitääkö mennä lääkäriin?

Turun yliopiston infektiotautien professori Jarmo Oksi sekä borrelioosin sairastanut Reija Virtanen vierailivat Studio55.fi-ohjelmassa toukokuussa 2016. Mistä tietää, että punkin pureman takia pitää mennä lääkäriin? Miten punkki kuuluu poistaa? Katso video alta.