Huomenta Suomessa keskusteltiin kotisynnytyksistä sellaisen omakohtaisesti kokeneen Anna-Riitta Kässin sekä Naistenklinikan osastonylilääkäri Mika Nuutilan kanssa.
Anna-Riitta Kässillä on kaksi poikaa, joista nuoremman hän synnytti kotona. Ensimmäisessä synnytyksessä ei varsinaisesti tapahtunut mitään pahaa, mutta tietyt asiat sairaalaan siirtymisessä, sairaalaympäristössä ja tapahtumissa jäivät mietityttämään ja kallistivat välissä doulaksikin opiskelleen Anna-Riitan valitsemaan kotisynnytyksen.
– Kuinka herkästi se toimenpiteiden kavalkadi lähtee siellä liikkumaan. Kun yhdellä tavalla puututaan, niin mitä tapahtuu seuraavaksi, Anna-Riitta kuvaili lähetyksessä.
– Ensinnäkin meidän tuli lähdettyä sinne liian aikaisin. Lähdettiin niin, että synnytys oli vasta alkutekijöissään, kun olisi pitänyt jäädä kotiin nukkumaan. Väsyin, ei tapahtunut edistystä ja kätilöt vaihtuivat jatkuvasti työvuorojen takia. Sitten jossain vaiheessa ruvetaan vauhdittamaan, laitetaan oksitosiinia, puhkaistaan kalvoja ja kaikkea tällaista.
Hetken näytti siltä, että synnytyksessä jouduttaisiin käyttämään imukuppia.
– Siitä tuli sellainen apinanraivo, että tähän vauvaan ette sillä koske. Ja sitten hän syntyi. Myöhemmin olen nähnyt, että ei siinä kovin kaukana ollut vaikka epäonnistunut imukuppiyritys, josta mennään sektioon, Anna-Riitta sanoi.
Naistenklinikan osastonylilääkäri Mika Nuutila muistuttaa, että hoitohenkilökunnan tavoitteena on aina turvallinen synnytys.
– Sairaalassakin nähdään läheltä piti -tilanteita lähes päivittäin, ja silloin ollaan onnellisia, että ollaan paikassa, jossa apu on lähellä. Kyllähän esimerkiksi juuri tällaiset päästävät operaatiot – keisarileikkaus, imukuppi – tehdään sen takia, että halutaan, että vauva syntyy hyväkuntoisena. Ja jos ajatellaan esimerkiksi pysähtynyttä synnytystä tai verenvuotoja, niin kyllä niiden hallinta kotona on tietenkin aika paljon hankalampaa, Nuutila sanoo.
Virallisesti kotisynnytyksiä ei suositella. Jos sellaiseen kaikesta huolimatta päädytään, tulisi äidin olla terve uudelleensynnyttäjä ja edellisen synnytyksen olla sujunut normaalisti. Nuutila arvioi, että tässä mielessä Anna-Riitta oli ehkä optimaalinen kotisynnyttäjä.
– Mutta korostan, että oli sitten kuinka terve tahansa tai kaikki muu elämässä mennyt hyvin, niin synnytyksessä voi tapahtua ihan mitä vaan, Nuutila lisäsi.
Kotisynnytyksen hyötyjä Nuutila pitää subjektiivisina: sen valitsevat perheet siis itse kokevat kotona synnyttämisen mukavampana ja ehkä perheyhteyttä vahvistavana.
– Joissakin kotisynnytyksissä on jopa lapset mukana, mikä tuntuu minusta henkilökohtaisesti aika vieraalta, mutta jokainenhan tekee valintansa. Lääkärinä minä ajattelen kuitenkin koko ajan sitä toista puolta eli niitä riskejä, joita kotisynnytykseen liittyy. Olen kuitenkin aika paljon synnytyksiä hoitanut ja nähnyt, mitä voi tapahtua, myös sairaalassa.
– Kannattaa muistaa, että osassa kotisynnytyksiä joudutaan siirtymään sairaalaan hätätilanteessa, ja silloin ei voida olla kovin kaukana sairaalasta, Nuutila muistuttaa.