Mitä Erdoğanin röyhkeän pelin taustalta löytyy? Venäjä rakentaa uutta kaasuasetta Turkin ja EU:n rajalle

Turkin omalaatuinen suhde Venäjään aiheuttaa tällä hetkellä Euroopalle ja maan läntisille Nato-kumppaneille lähinnä pinnan kiristymisiä, mutta akuutti turvallisuusuhka se ei ole.

Asia voi olla tulevaisuudessa toisin, jos Turkin strategisen omaehtoisuuden tavoittelu ja Venäjälle tehdyt palvelukset menevät liian pitkälle lännen kannalta.

Viime viikolla Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan vahvisti sopineensa kollegansa Vladimir Putinin kanssa, että Turkista tulee eräänlainen kansainvälinen solmukohta venäläisen maakaasun viennille. Tekeillä on ainakin kaasunjakelukeskus Itä-Traakiaan, joka sijaitsee Euroopan puolella jakaen rajan Kreikan ja Bulgarian kanssa.

Venäläistä kaasua tulee Turkkiin kahta Mustanmeren pohjassa kulkevaa putkea pitkin. Vuonna 2005 avattu Blue Stream vie kaasua suorinta reittiä Turkin tarpeisiin, kun taas osa Traakiaan päätyvän TurkStreamin tarjonnasta jatkaa matkaansa Venäjän ystäville Serbiaan ja Unkariin.

Putin on hiljattain ylistänyt Turkin luotettavuutta venäläisen viennin kauttakulkumaana. Huomio pitänee paikkansa myös kaasun osalta, sillä muut toimintakuntoiset putket Eurooppaan kulkevat halki Puolan ja Ukrainan, joiden välit Venäjään ovat jääkylmät. Euroopan akuutti energiatarve pitää silti kauppaa yllä.

Energia-aseen piippu kohti etelää

Lähes koko Eurooppa on tietoisesti katkaisemassa riippuvuuttaan venäläisestä fossiilienergiasta, joten jakelukeskushanke voi vaikuttaa oudolta. Mihin sillä pyritään ja miksi Turkki on niin innokkaasti mukana?

Venäläisen kaasun uskollisten asiakkaiden markkinat ovat Euroopassa jäämässä pieniksi. Moskovassa nähtävästi lasketaan, että siperialaisen kysyntä kääntyy ennen pitkää nousuun ja se kelpuutetaan varsinkin Etelä-Euroopassa. Siellä asenteet Venäjää kohtaan ovat Pohjois- ja Itä-Eurooppaa myönteisempiä.

Pohjoisen Nord Stream -putkien teatraalinen loppu vahvistaa viestiä kohdemarkkinoiden muutoksesta.

Erdoğanin mukaan jakelukeskushanketta ryhdytään toteuttamaan viipymättä. Eikä siinä kaikki: keskustelujen yhteydessä on väläytelty TurkStreamin kapasiteetin kasvattamista. Tavoitteena olisi ohjata pohjoisessa myymättä jäänyt kaasu uusille eteläeurooppalaisille asiakkaille.

Kuin tarjottimella eteen kannettu kaasu alkaa houkuttaa yhä useampaa maata, jos energian hinnat pysyvät vuosia korkealla. Asetelma olisi Venäjälle otollinen, sillä se voisi lisätä energiatulojaan sekä synnyttää kitkaa Euroopan maiden välille ja mahdollisesti jopa estää mantereen irtautumisen venäläiskaasusta.

Energia-aseen käyttö jatkuisi.

Turkki on itsekin koukussa

Avuliaisuudellaan Venäjää kohtaan Turkki koettelee lännen sietokyvyn rajoja. Putki-idean toteutuminen saisi maan näyttämään jopa Venäjän liittolaiselta.

Valitun linjan yksi selitys on se, että Erdoğan haluaa hankkia Turkille poliittisia vipuvarsia jokaisessa ilmansuunnassa.

On kuitenkin syytä pohtia, millaisin sanankääntein Putin on esittänyt toiveensa kaasuasiassa. Turkki on itse pahassa energiakoukussa: se tuo Venäjältä jopa 45 prosenttia käyttämästään maakaasusta, 17 prosenttia öljystä ja 40 prosenttia bensiinistä.