Euroopan rajoja on piirretty uusiksi verellä ja teräksellä – sadassa vuodessa mantereen kartta on muuttunut kaleidoskoopin lailla

Ensimmäinen maailmansota, toinen maailmansota, kommunistisen Itäblokin romahdus ja Jugoslavian hajoaminen ovat repineet ja pakottaneet voimakkaimmin rajoja uusiksi.

Venäjän, Itävalta-Unkarin ja Turkin imperiumit tuhoutuivat "suuressa sodassa".

Aseiden vaiettua päivälleen sata vuotta sitten Euroopan kartalle oli ilmestynyt joukko uusia valtioita keskisessä, itä- ja koillisessa Euroopassa, niiden joukossa Suomi.

Läntisessä Euroopassa rajamuutokset olivat pieniä, kuten esimerkiksi Ranskan ja romahtaneen Saksan keisarikunnan välillä Alsace-Lorraine eli Elsass-Lothringenin alue siirtyi Ranskalle. 

Romanovien romahdus toi uusia valtioita

Venäjällä oli tapahtunut loppuvuodesta 1917 bolshevikkivallankumous. Sen ja eurooppalaisen sodan melskeissä suuriruhtinaskunta Suomi itsenäistyi.

Baltian maat Latvia, Liettua ja Viro ilmestyivät itsenäisinä kartalle. Samoin paluun teki Puola (joskaan ei nykyisin rajoin), joka oli ollut kadonnut valtiona kartalta 1795.

Romanovien imperiumin romahdettua kartalla piirrettiin joksikin aikaa myös itsenäisten Ukrainan ja Valko-Venäjän rajat, ennen kuin niistä tuli osa Neuvosto-Venäjää ja Neuvostoliittoa.

Bessarabiaksi kutsutun alueen (suurin piirtein nykyinen Moldova) nopeat käänteet kertovat osaltaan, miten suursodan jälkeisinä vuosina kartalle ilmestyi ja sieltä poistui ja poistettiin lyhytikäisiä pieniä valtioita, jotka eivät välttämättä olleet saaneet suurta, tai edes pientä kansainvälistä hyväksyntää.

Ensimmäinen maailmansota ja sen jälkeiset vuodet olivat irtiottoyritysten aikaa, missä toiset menestyivät toisia paremmin.

Balkanilla kartanpiirtäjille töitä

Osmanien valtakunnan monisatavuotinen ote Euroopassa kaikkosi lähes kokonaan kalifaatin romahdettua 1924. Turkille jäi Euroopasta vain pieni pala Bosporinsalmen länsipuolelle, missä Istanbul osin sijaitsee.

Balkanilla Turkin mullistusten lisäksi rajoja piirrettiin uusiksi Habsburgien kaksoismonarkian, Itävalta-Unkarin hajoamisen seurauksena. Rajamuutoksista puhuttaessa voisi sanoa, että mistähän aloittaisi.

Mutta lyhyesti. Bulgarian ja Romanian rajat muuttuivat. Albania oli nuori valtio. Syntyi ainakin nimensä mukaan eteläslaavit yhdistävä liittovaltio Jugoslavia. Itävalta-Unkarista jäivät erikseen Itävalta ja Unkari.

Böömistä, Määristä ja Slovakiasta syntyi Tshekkoslovakia, yksi suursotien välisen itäisen Euroopan demokraattisimpia valtioita. Saksan raja muuttui lännen lisäksi myös idässä. Italiankin muoto muuttui hieman Tirolissa.

1930-luvulla Adolf Hitler ahmaisi natsi-Saksaan Itävallan ja Tshekkoslovakian. 

Toisen maailmansodan seurauksena valtioiden karttatoimistoissa riitti jälleen töitä, niissä valtioissa, jotka olivat jäljellä Euroopan verisimmän sotimisen jäljiltä.

Harppi-Saksa tuli, Stalin nielaisi Baltian maat

Rajamuutokset olivat jälleen suurimmat itäisessä ja koillisessa Euroopassa.

Suomi menetti alueita Neuvostoliitolle. Saksasta tuli kaksi Saksaa: liittotasavalta eli Länsi-Saksa, ja Neuvostoliiton miehittämästä itäisestä Saksasta DDR eli Saksan demokraattinen tasavalta, jonka keskellä jökötti osin läntinen Berliini.

Baltian maat katosivat neuvostotasavalloiksi. Puolan rajoja muokattiin ja siirrettiin länteen, joten Saksankin itäraja siirtyi, ja Itä-Preussin nielaisi Josif Stalin. Se on nykyään Venäjään kuuluva Kaliningradin alue. Neuvostoliittokin siirtyi rajoillaan paikoin länteen päin.

Pieniä rajamuutoksia tapahtui myös muun muassa Romanian ja Unkarin välillä Transilvaniassa.

Winston Churchillin puheessaan 1945 tunnetuksi tekemä rautaesirippu laskeutui kommunistisen idän ja demokraattisen lännen väliin, ”Stettinistä Triesteen”. (Saksalle kuulunut Stettin siirtyi Puolan puolelle rajaa ja tunnetaan nimellä Szczecin.)

Rautaesiripun romahdus muutti taas rajoja

Kun rautaesirippu repesi ja kiskaistiin alas 1980-luvun lopulla, karttoja piirrettiin taas uusiksi. Tällä kertaa lähes ilman verenvuodatusta muualla kuin Balkanilla.

Latvian, Liettuan ja Viron liput vedettiin jälleen salkoihin itsenäisyyden merkeissä 1991. Valko-Venäjä ja Ukraina ilmestyivät taas kartalle, myös Armenia, Georgia ja Moldova.

Samoin entiset sosialistiset tasavallat kauempana idässä itsenäistyivät, jos niin kutsutut -stanit ja Kirgisia halutaan laskea maantieteelliseen Eurooppaan. Venäjä sai Neuvostoliiton hajoamisen myötä uudet rajat.

Dopatun yleisurheilun ja omien kansalaisten vakoilun suurvalta Harppi-Saksa DDR katosi osaksi saksan liittotasavaltaa 1990. Entinen kommunistivaltio Tshekkoslovakia jakautui rauhanomaisesti Tshekiksi ja Slovakiaksi.

Balkanilla veriset itsenäistymiset

Slovakian sinipunavalkoinen lippu muistuttaa hieman Slovenian lippua vaakunan vuoristomaisemineen. Slovenia itsenäistyi 1991, ja sen voi sanoa olleen onnekas Jugoslavian hajoamissodissa.

Sosialistinen Jugoslavia hajosi brutaalisti kansallismielisyys polttoaineenaan. Itsenäiset Kroatia, Serbia ja Bosnia-Hertsegovina piirrettiin kartalle 1990-luvun alkuvuosien julmuuksien saattelemana.

Myös itsenäistyneet Makedonia ja Montenegro olivat kuuluneet eteläslaavien liittovaltioon, Montenegron irtautuessa valtioliitosta Serbian kanssa 2006. Makedonia ja Kreikka ovat puolestaan ottaneet mittaan toisistaan verbaalisesti ja historiallisin haastein Makedonia-nimen käytöstä.

Kaikki eivät tunnusta Kosovoa

Keskelle läntistä Balkania ilmestyi myös Kosovo. Se julistautui itsenäiseksi Serbiasta 2008, mutta ei ole saanut asemalleen yksimielistä hyväksymistä. Itsenäisyyttä vastustavat muun muassa Serbia, Venäjä, Kreikka ja Espanja.

Balkanin muutosten jälkeen Euroopassa vedettiin henkeä. Josko nyt paikalliset karttakeskukset saisivat vetää henkeä.

Ainakin toistaiseksi virallisesti, vaikka Venäjä liitti Ukrainaan kuuluvan Krimin itseensä hyökättyään ja vallattuaan niemimaan 2014. Liitosta ei ole Euroopassa yleisesti hyväksytty, kuten ei ole myöskään Kremlin junailemat separatistiset alueet. Venäjä on vallannut alueita myös Georgiassa.

Kaukasuksella Armenia ja Azerbaidzhan kiistelevät yhä Vuoristo-Karabahista. Tämä Azerbaidzhanin sisällä sijaitseva alue julistautui itsenäiseksi 1991, mutta tunnustusta se ei ole saanut.

Historia kertoo, että Euroopan kartasta on otettu lukemattomia rajamuunneltuja painoksia.

Rajamuutoksia EU:n sisällä?

Kuluneen vuosisadan aikana Euroopan rajoja on siirrelty erityisesti idässä, kaakossa ja koillisessa. Länsi on päässyt tässä mielessä vähällä, mutta EU:ssakin on liikkeitä uusien valtioiden muodostamiseksi.

Kataloniassa lähes puolet asukkaista haluaisi itsenäistyä Espanjasta. Skotlannissa itsenäisyysajattelu on myös vahvaa, ja tuleva brexit eli Britannian irtautuminen EU:sta voi vahvistaa tätä tunnetta. Miten käy Pohjois-Irlannin, kysytään myös.

Espanja on vaatinut jo pitkään eteläkärjessään olevaa, Britannialle kuuluvaa, Gibraltaria itselleen. Ranskan Korsikalla on itsenäisyystahtoa. Belgian hajoamisesta Flanderiin ja Valloniaan puhutaan. Pohjois-Italiassa on myös ollut itsenäisyysliikehdintää.

Yllä esitetty ei kata joka ikistä rajamuutosta vanhalla mantereella.

Pankissa asioidessa saa kuulla, että menneisyys ei ole tae tulevaisuudesta. En kuitenkaan löisi omaisuuttani vetoa siitä, että Euroopan kartta säilyy tämänhetkisellään hamaan tulevaisuuteen.

Jos (ja kun) rajoja taas muutetaan – toiset tapahtumasta iloiten, toiset happamin mielin – on parasta toivoa, että kaikki tapahtuu ilman ensimmäistäkään ammuttua laukausta ja yleisesti hyväksyttynä.