Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen painii suurten ihmiskuntakysymysten parissa arkipäivät Brysselissä. Viikonlopuiksi hän palaa kotiinsa Hämeenlinnaan, missä hän asuu elämänkumppaninsa sekä 94-vuotiaan äitinsä kanssa.
Pietikäinen on äitinsä omaishoitaja. Äidillä on pitkälle edennyt muistisairaus.
Yhteisasuminen omien vanhempien kanssa on tuntunut alusta saakka luontevalta valinnalta. Suuri omakotitalo hankittiin jo ennen äidin sairastumista. Samassa kodissa Pietikäinen myös saattohoiti muutamia vuosia sitten kuolleen isänsä.
Pietikäinen ei ole varma, tunnistaako äiti häntä enää tyttärekseen. Oikeastaan sillä ei ole väliä, osuvatko äidin mielessä sukupuun kaikki haarat kohdalleen. Tärkeintä on, että äiti vielä on täällä ja että hän tunnistaa läheiseksi ja merkitykselliseksi ihmiseksi, johon turvata.
Oma vanheneminen pelottaa 60 vuotta täyttävää Pietikäistä. Ei siksi, että hänestä olisi jotenkin kurjaa olla vanha. Päinvastoin, henkiset vuosirenkaathan antavat tietoa ja itsevarmuutta.
Pietikäinen on huolissaan vanhustenhuollon ongelmista. Siihen tarvitaan paljon nykyistä enemmän käsiä ja rahaa.
– Mitä enemmän ihminen tarvitsee apua, sitä enemmän hän tarvitsee kunnioitusta ja työkaluja säilyttää itsekunnioitus.
Hämeenlinnassa elämä hidastuu ja maailma kutistuu posken sipaisuun. Niissä hetkissä Pietikäinen pystyy palaamaan pikkutytöksi ja löytämään äitinsä, hänen läsnä olevan lämpönsä. Kotona tajuaa, miten pienet asiat ovat niitä isoja asioita.
– Kuten, että saa jätskin ulkona keinussa ja ottaa kengät pois jalasta, kun aurinko lämmittää varpaita. Kun tässä koheltaa Kiinan ja EU:n suhteiden ja ilmastonmuutoksen väliä, niin ei aina edes tiedä, että onko kengät jalassa.
Lepertely ei pysäytä ilmastonmuutosta
Poliitikkona taitetut kilometrit ovat tehneet Pietikäisestä kärsimättömän. Hän uskoo yhä vähemmän vapaaehtoisuuteen. Pelkkä puhe ei riitä, vaan politiikassa täytyy löytää keinoja tarttua eriarvoisuuteen, syrjintään ja ympäristökysymyksiin.
– Kun niitä on katsellut koko ikänsä, niin on alkanut tajuta, että ei nämä kyllä millään lepertelyllä vaan hoidu.
Hän ajattelee, että vaikka ihmiset voivat tehdä elämässään paljon ekologisia valintoja, ei ole oikein kaataa ilmastonmuutoksen hoitamista Pihtiputaan mummon tai kalliolaisen hipsterin niskaan.
Suurten muutosten aikaansaaminen on politiikan tehtävä. Sirpa Pietikäinen ei esimerkiksi ole ollut innostunut lentämisen kustannusten nostamisesta, sillä se ei suoranaisesti vähennä päästöjä.
– Heti kun saataisiin nopeat ratayhteydet Suomeen ja koko Eurooppaan, niin silloin voitaisiin lopettaa alle kahden tunnin lennot. Sillä olisi isompi vaikutus lentämisen päästöihin.
Haaveena tutkia apinoita Borneossa
Kiinnostus ympäristöön syttyi Pietikäisessä varhain. Pohjanmaalta kotoisin oleva terveydenhoitajaäiti ja Viipurista Etelä-Karjalan Parikkalaan muuttanut taiteilijaisä veivät tyttärensä metsään jo ennen kuin tämä oppi kävelemään.
Teini-ikäisenä Pietikäinen hurahti etologiaan ja erityisesti kädellisten käyttäytymisen tutkimiseen.
Etologia on biologian tieteenhaara, joka tutkii eläinten käyttäytymistä luonnollisissa olosuhteissa.
Pietikäisestä piti tulla biologi, ja haaveena oli lähteä Borneoon tutkimaan orankeja.
Unelma hautautui sen ajatuksen alle, että ekonomi, merkonomi tai muuten vain reipas tyttö saa aina töitä. Niinpä hän lähtikin opiskelemaan kauppatieteitä.
– Olen koko ikäni yrittänyt laittaa yhteen ekologiaa ja ekonomiaa, koska ne eivät voi toimia eri logiikalla.
Sirpa PietikäinenSyntynyt 19.4.1959 Parikkalassa Perheeseen kuuluvat elämänkumppani, äiti ja kissa Asuu Hämeenlinnassa Kauppatieteiden maisteri Uran pääkohdat: 1983–2003 kokoomuksen kansanedustaja, 1991–1995 ympäristöministeri, Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 2008 lähtien, kansalaisjärjestöaktiivi Tunnustukset: kansalaisjärjestötoiminnasta eri tunnustuksia, meppipalkinto eläinten hyvinvoinnin eteen tehdystä työstä sekä meppipalkinto seksuaalivähemmistöjen eteen tehdystä työstä Viettää merkkipäiväänsä perheen parissa Harrastukset: vaeltaminen ja lukeminen |