Kun Ferrari vaihtoi Sebastian Vettelin Carlos Sainziin, talli teki samalla päätöksen lähteä F1-kauteen 2021 nuorimmalla kuljettajakaksikollaan vuosikymmeniin. C Moren asiantuntijan Toni Vilanderin mukaan F1-sarjassa on käsillä kaikkineenkin merkittävä murros.
Oli kyse sitten brändiin liittyvistä markkinointisyistä tai mistä hyvänsä, Ferrarilla on F1-sarjan lähihistoriassa totuttu näkemään menestyneitä, tasonsa jo osoittaneita tähtikuljettajia – usein maailmanmestareita.
Itse asiassa ellei Charles Leclerc – tai Sainz – voita tänä vuonna maailmanmestaruutta, kausi 2021 on viimeiseen 25 vuoteen vasta toinen kerta, kun kumpikaan Ferrari-kuljettajista ei ole maailmanmestari. Edellisen kerran vastaava tilanne nähtiin 2007, kun tallia edustivat Kimi Räikkönen ja Felipe Massa.
Ikänsä puolesta Leclerc, ensi kaudella 23, ja Sainz, ensi kaudella 26, ovat nuorin Ferrari-kaksikko sitten vuoden 1968, kun tallissa ajoivat Jacky Ickx, 23, ja Chris Amon, 24.
– Hyvin poikkeuksellinen tilanne on. Tämä oli yllättävä ratkaisu, Vilander sanoo.
Vaikka Ferrarin strategia on siis kiistatta muuttunut, Vilander näkee Sainzin pestaamisen ennemminkin merkkinä laajemmasta muutoksesta.
F1-kuljettajien keski-ikä on laskenut viimeisten 30 vuoden aikana 30 ikävuoden tietämiltä lähemmäs 25:tä. Toisaalta ajettujen F1-osakilpailujen määrällä mitattuna kuljettajat ovat nyt kokeneempia kuin koskaan.
– Kyllä se on ilman muuta nuorten kuljettajien esiinmarssi. He ovat teknisesti ja fyysisesti hyvin valmiita. Heillä on jo nuoresta iästä lähtien valmentajat: ollaan salilla, ja koko ajan hoidetaan kuntopuolta. On myös valmius ajaa kilpa-autoa. Se on hyvin poikkeuksellista.
– Max Verstappen on näyttänyt, miten kova taistelija ja lahjakkuus hän on. Jos katsotaan hänen uraansa kartingista F1:een, se kaikki tapahtui todella nopeasti.
Paksujen palkkapussien aika on ohi?
Ferrarin nuorennusleikaus 32-vuotiaasta Vettelistä seitsemän vuotta nuorempaan Sainziin tarkoittaa tallille myös merkittäviä taloudellisia säästöjä. Nuoren espanjalaisen palkka ei ole lähelläkään sitä, mitä nelinkertaisella maailmanmestarilla.
Toisaalta myös Leclerc, joka löi Vettelin jo viime kaudella, tienaa huomattavasti saksalaista vähemmän.
Vilander pohtiikin, onko jättiläismäisten palkkojen aikakausi F1:ssä ohi, kun kuljettajat ovat urapolun alkuvaiheen ammattimaistumisen johdosta yhä valmiimpia yhä nuorempina.
– 30–40 miljoonan euron miehen tilalle otetaankin muutaman miljoonan euron kuljettaja, joka on ehkä vielä nälkäisempi ja joka haluaa näyttää, kun ei ole vielä niin paljon saavutuksia. Laji on tietyssä murrosvaiheessa.
– Tuleeko se palkkarakenne ikinä enää nousemaan näin rajuksi Vettelin jälkeen ja sitten, kun on Lewis Hamiltonin aika joskus jättää F1? Isojakin talleja pystytään ruokkimaan kokemattomammilla mutta hyvin lahjakkailla kuljettajilla.
Kumpi on ykkönen?
Kun Ferrarilla ajaa ensi vuonna kaksi halpaa, nuorta ja nälkäistä kuljettajaa, suuri kysymys tässä vaiheessa kuuluu, miten Leclercin ja Sainzin yhteistyö lähtee rullaamaan.
Yleinen käsitys on, että Ferrarin vuoteen 2024 asti kiinnittämä Leclerc on selkeä ykkönen, kaksivuotisella sopimuksella McLarenilta siirtyvä Sainz yhtä selkeä kakkonen.
Vilander viittaa näille näkemyksille kintaalla.
– En lähtisi käyttämään tällaisia termejä, koska kuljettajan pitää ansaita paikka tallissa ja näyttää vauhti. Tässä asetelmassa oltiin median puolelta jo viime kauden alussa, eli Leclercin piti vain peesailla Vetteliä, auttaa MM-taistelussa ja tuoda hyviä pisteitä tallille. Mutta niin nopeasti näkyi se Leclercin vauhti, että talli ei pystynyt enää pidättelemään sitä.
– Vastaava tilanne on myös Leclercin ja Sainzin kanssa, kun 2021 ajetaan. Kuljettajan pitää itse ansaita se paikka. Jos Sainz on nopeampi kuin Leclerc, ei silloin ole mitään kakkoskuskin roolia. Kannukset on ansaittava itse.