Suomessa toimivien paahtimoyritysten vastuullisuuslinjauksissa ja käytännöissä on rajuja eroja, kertoo Finnwatchin tutkija. Finnwatchin raportissa parhaiten pärjäsivät Arvid Nordquist ja Kesko, joiden kaikki kahvilaadut ovat jo nyt vastuullisuussertifioituja. Meiralta ja Tuko Logisticsilta vastuullisuustavoitteet puuttuvat raportin mukaan täysin.
Myös Gustav Paulig, Löfbergs Lila ja SOK ovat asettaneet itselleen kunnianhimoisia tavoitteita sertifioituun raaka-aineeseen siirtymisestä.
Lidl Suomi on Kultalahden mukaan puolestaan asettanut itselleen vain puolivillaisia tavoitteita.
– Suomen markkinoilla toimivista suurista teollisista paahtimoista Arvid Nordquist käyttää jo nyt sataprosenttisesti vastuullisuussertifointijärjestelmien valvonnan piiriin kuuluvilla tiloilla tuotettua raakakahvia. Gustav Pauligin tavoitteena on, että vuoden 2018 loppuun mennessä sen käyttämästä raakakahvista sata prosenttia tulisi joko sertifioiduista tai verifioiduista lähteistä, kertoo kahvin alkuperään perehtynyt tutkija Anu Kultalahti.
Kahvipaahtimoiden tavoitteissa on suuria eroja.
Suurista teollisista paahtimoista Meira on tässä suhteessa hännänhuippu.
– Meiran hankkimasta raakakahvista vain hieman yli prosentti on sertifioitua. Meira ei myöskään ole asettanut selkeitä tavoitteita sertifiointiasteen lisäämiseksi, jatkaa Kultalahti.
Tutkituilla tiloilla vakavia ongelmia
Finnwatch teki kenttätutkimuskierroksen yhdeksällä eri kahvin viljelytilalla tai plantaasilla Brasiliassa, Hondurasissa ja Intiassa. Kyseiset tilat ovat toimittaneet kahvia Meiralle, Gustav Pauligille, Arvid Nordquistille tai Löfbergs Lilalle.
– Tiloilta löytyi esimerkiksi elämiseen riittämättömiä palkkoja, lapsityövoiman hyväksikäyttöä, syrjintää ja valtavia rekrytointimaksuja. Tutkituista tiloista kaikilta löytyi vakavia ongelmia.
Raakakahvista maksettu hinta ei Finnwatchin mukaan riitä kattamaan vastuullisen kahvintuotannon kustannuksia.
Kuvassa Reilun kaupan kahvia ja Reilun kaupan merkki, joka on myös uusittu ja korvaa vanhan norsumerkin.
– Yksi merkittävimmistä lapsityövoiman hyväksikäyttöön, elämiseen riittämättömiin palkkoihin ja muihin työelämän oikeuksien rikkomuksiin kahvitiloilla johtavista tekijöistä on raakakahvista maailmanmarkkinoilla maksettava alhainen hinta. Suurin osa kahvista viljellään pientiloilla, joiden on usein vaikea itsensäkin ansaita riittävä toimeentulo, mikä mahdollistaisi investoinnit esimerkiksi parempiin työoloihin ja työntekijöille maksettavat korkeammat palkat, Kultalahti kommentoi.
Sertifioimaton kahvi on ihmisoikeusriski
Suomessa toimivat suuret teolliset paahtimot ovat kaikki linjanneet, että ne eivät hyväksy pakkotyövoimaa.
– Kahvin viljelyssä esiintyy pakkotyövoimaa. Ostaessaan kahvia, mitä ei ole sertifioitu, paahtimot ottavat tietoisen riskin siitä, että osa niiden käyttämästä kahvista on saatettu tuottaa polkemalla ihmisoikeuksia. Esimerkiksi Meiran mukaan toimittajien suuren määrän takia kahvilastien alkuperää on käytännössä mahdotonta jäljittää viljelytilalle tai plantaasille asti. Pauligin omien arvioiden mukaan 60 prosentissa hankinnoista se ei tiedä, mistä sen ostama raakakahvi tulee, tutkija Kultalahti sanoo.
Pauligin kahvia hyllyssä.
Finnwatch sai Pauligilta tiedon, että yhtiö pystyy jäljittämään kahvin alkuperän tiloille asti 40-prosenttisesti. Tästä Paulig on petrannut.
Pienpaahtimotkaan eivät saa puhtaita papereita Kultalahden käsittelyssä.
– Osa pienpaahtimoista käyttää suorakauppaa, jota markkinoidaan kuluttajille eettisenä vaihtoehtona siitäkin huolimatta, että suorakauppaan ei kuulu minkäänlaista riippumatonta työolosuhteiden valvontaa. Näin ollen suorakaupan väitetty vastuullisuus perustuu puhtaasti luottamukseen ja pitkälti vahvistamattomiin oletuksiin.
Finnwatch: Suomalaisten suosikkeja ei ole sertifioitu
Finnwatch on myös arvioinut eri sertifiointijärjestelmien laatua – painotuksena elämiseen riittävä palkka ja järjestäytymisvapaus.
– Sertifiointijärjestelmien vertailun voitti ylivoimaisesti Reilu kauppa. Suomessa toimivista paahtimoyrityksistä monet suosivat sertifiointijärjestelmiä, jotka pärjäsivät verrattain huonosti Finnwatchin vertailussa, kommentoi Kultalahti.
– Suomen kansan suosikkikahvilaaduista, Juhla Mokka ja Kulta Katriina, kumpikaan ei ole vastuullisuussertifioitu.
Pirkan, Pauligin ja Meiran kahvipaketteja kaupassa.
Reilun kaupan osuus vain 2 prosenttia
Reilun kaupan kahvin osuus koko Suomen kahvimarkkinasta on vain kahden prosentin luokkaa. Syy alhaiseen prosenttiin on yksinkertainen.
– Useimmat suomalaiset haluavat ostaa kahvinsa mahdollisimman halvalla. Kaupat ja paahtimot ovat myös valmiita ottamaan itselleen pienempää katetta ja myymään kahvia tarjouksessa sisäänheittotuotteena – nämä kahvit eivät juuri koskaan ole Reilun kaupan kahveja, kertoo Reilun kaupan yhdistyksen tiedottaja Sanna Räsänen.
Paahtimot rauhallisina
Paahtimot eivät kritiikistä kiihdy.
– Suomalainen kahvinystävä voi luottaa siihen, että Meiran tuottama kahvi on sosiaaliset vastuullisuusvaatimukset täyttävää. Mikäli havaitsemme tai saamme tietoomme, että toimijat toimitusketjussamme eivät kykene asiallisesti täyttämään vaatimuksiamme, eivätkä ne keskustelujemme jälkeen kykene korjaamaan tilannetta sovitun aikarajan puitteissa, katkaisemme hankintayhteistyön, kommentoi Meiran toimitusjohtaja Raimo Sinisalo.
Meiran mukaan yhtiö lisää sertifioitujen kahvien määrää. Maksettavia palkkoja toimitusjohtaja kommentoi näin:
– Brasiliassa Meiran käyttämän hankintayhtiön tytäryhtiö maksaa omistamansa kahviviljelmien työntekijöille peruspalkkaa noin 13 prosenttia yli maassa määritellyn minimipalkan, ja 300 vakituisesta työntekijästä 40 prosenttia on naisia ja 60 prosenttia miehiä. Satokaudella työntekijät saavat lisäkorvauksia, mikä voi jopa kolminkertaistaa palkan. Meiran lähteissä ei todettu rekrytointimaksuja, Sinisalo jatkaa.
Raportti johtaa tilatarkastuksiin
Toimitusjohtaja kertoo, että Hondurasin osalta Meiralta on Finnwatchin raportin julkaisemisen jälkeen keskusteltu aiheesta erikseen Cofiroastersin paikallisen tytäryhtiön kanssa, joka "tekee kaikkensa varmistaakseen, että kahvitilat vastaavat vaatimuksia".
– Tämän lisäksi Meiran työntekijä osallistuu Hondurasin tilojen auditointiin helmikuussa 2017; perusteellisen auditoinnin voi tehdä parhaiten satokauden aikaan.
Sinisalo huomauttaa, että sertifioinnin edellyttäminen ei ole ainoa tapa valvoa vastuullisuutta tai ostoketjun laatua.
– Meira tekee jatkuvasti vahvaa sisäistä vastuullisuustyötä myös sertifiointien ohella. Mahdolliset epäkohdat pyritään saamaan esiin heti, jolloin niihin myös tartutaan välittömästi.
Meira näkee, että yhteistyö on paras keino parantaa paikallisia olosuhteita.
– Jos tiloilta esimerkiksi vietäisiin yhtäkkiä mahdollisuus myydä tuotteitaan, heikkenisivät paikalliset olot entisestään.
Paulig: Yhteistyö epäeettisten kanssa lopetettu
Paulig on reagoinut Finnwatchin löydöksiin.
– Tilat, joissa puutteita löydettiin, menettivät sertifikaattinsa eivätkä enää toimita kahvia Pauligille, kommentoi Pauligin hankintajohtaja Katariina Aho.
Aho korostaa, että eettisesti arveluttava ei heille käy.
– Meillä on vuosikymmenien mittaiset suhteet toimittajiimme ja jokainen heistä on allekirjoittanut Paulig-konsernin hankinnan eettiset toimintaohjeet.
"Sertifikaatit eivät ole aukottomia"
– Pystymme tällä hetkellä jäljittämään ostamastamme kahvista kaiken myyjille asti, 90 % osuuskuntiin sekä reilu puolet tiloille asti. Yli 70 prosenttia maailman kahvista tulee pientiloilta ja siksi jäljitettävyys päätyy hyvin usein osuuskuntiin, Aho kertoo.
Paulig haluaa tehdä muutakin kuin sertifioida.
– Koska sertifikaatit eivät ole aukottomia ja koska vastuullisuutta voidaan varmentaa usein eri keinoin, investoimme ohjelmiin, joiden avulla viljely-yhteisöiden taloudellista osaamista parannetaan. Ohjelmien avulla viljelijöille taataan riittävä toimentulo. Uskomme, että tällainen yhteistyö on paras tapa edistää vastuullisuutta.
Juttua muokattu 9.1.2017 Tarkennettu tietoja Pauligin kahvien jäljitettävyydestä.