Suomen julkisen talouden lisäsopeutuksen tarpeesta esitetyt miljardiluvut ovat paisuneet nopeasti. Hallitus ja valtiovarainministeriö (VM) ovat antaneet karuja arvioita siitä, kuinka paljon uusia vaikeita talouspäätöksiä nyt tarvitaan.
Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) kertoi viime viikonloppuna MTV:lle, että lisäsopeutuksen tarve on jopa kolme miljardia euroa tällä vaalikaudella. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) sanoi tiistaina Ylellä, että lisäsopeutusta täytyy tehdä noin 1,5 miljardilla eurolla ensi vuodelle ja kaikkiaan kolme miljardia vuoden 2027 tasolla.
Kyse on niin isosta paketista, että hallitus ei käytännössä selviä siitä ilman veronkorotuksia. Tämän myös Orpo on vahvistanut julkisuudessa.
1:42
Valtiovarainministeri Purran mukaan lisäsopeutustarve on jopa 3 miljardia euroa tällä vaalikaudella.
Lue myös: Näin Petteri Orpo arvioi lisäsopeutuksen tarvetta – myös veronkorotukset pöydällä
Veroille merkittävä rooli
Pellervon taloustutkimuksen (PTT) toimitusjohtaja Markus Lahtinen pitää lisäsopeutuksen kolmen miljardin euron mittaluokkaa liian suurena. Lahtisen mukaan lisätoimia tarvitaan, mutta hänen mielestään sopiva määrä voisi olla noin 1,5 miljardia euroa.
– Nämä kolmen miljardin arviot ovat mielestäni kyllä tähän tilanteeseen liian isoja, Lahtinen sanoo STT:lle.
Tutkimuslaitos Laboren johtaja Mika Maliranta sanoo, että jo aiemmat sopeutuspäätökset ovat kasvattaneet riskiä Suomen talouden taantuman pitenemisestä ja syvenemisestä.
– Nyt jos tuon mittaluokan päätöksiä ollaan tekemässä siihen päälle, nämä riskit kasvavat hyvinkin merkittävästi. Näitä kyllä olisi paikallaan miettiä ennen kuin päätetään tuosta kolmesta miljardista, Maliranta kommentoi STT:lle.
Lue myös: Ministeriöstä kerrotaan MTV:lle vieläkin hurjempia lukuja valtion kirstusta – lisäsopeutusten tarve pahimmillaan 5 miljardia
Edessä näyttäisi joka tapauksessa olevan iso lisäsopeutus. Silloin on Malirannan mukaan tärkeää, että käytössä olisivat kaikki kolme keinoa eli menoleikkaukset, veronkorotukset ja rakenteelliset toimet.
– Miten näiden kolmen välillä painotetaan, se on poliittinen ratkaisu, Maliranta sanoo.
Lahtinen katsoo, että lisätoimissa myös veronkorotuksilla pitää olla merkittävä rooli. Hänen mielestään sosiaaliturvaan ei voi enää tehdä isoja leikkauksia. Myöskään tulevan kasvun eväistä eli koulutuksesta ja tutkimuksesta ei Lahtisen mukaan pidä leikata.
Lue myös: Eeva Lehtimäen kommentti: Purran kovat otteet purevat – vielä ei ole turvasanan aika
Nouseeko ruoan alv?
PTT:n Lahtinen nostaa esiin muutamia keinoja, joilla voisi hakea lisäeuroja valtion budjetin tilkkeeksi. Esimerkiksi tupakan ja alkoholin verotusta voisi hänen mielestään korottaa enemmän kuin tähän mennessä on päätetty.
Lahtinen mainitsee myös suurituloisten maksaman niin sanotun solidaarisuusveron, jota hallitus on päättänyt jatkaa höllennettynä. Hänen mukaansa nykyisessä vaikeassa tilanteessa ei voi ajatella, että suurituloisten verotusta kevennetään.
Lisäksi työttömyysvakuutusmaksujen alennuksesta voisi Lahtisen mielestä imuroida nykyistä suuremman osan valtiolle.
– Sanoisin, että vähintään puoli miljardia euroa siitä edelleen voisi ottaa.
Maliranta puolestaan ehdottaa alennettujen arvonlisäverokantojen korottamista, josta voisi kerätä runsaasti lisää verotuloja. Esimerkiksi ruoan arvonlisävero on nykyisin 14 prosenttia, kun yleinen arvonlisäverokanta on 24 prosenttia.
Myös valtiovarainministeri Purra on väläyttänyt ruoan alvin nostamista Talouselämä-lehdessä joulukuussa.
Maliranta toteaa, että ruoan alvin korottamisella olisi kielteisiä tulonjakovaikutuksia. Veronkorotus iskisi kovaa pienituloisiin, joiden tuloista verrattain suuri osa menee ruokaan. Malirannan mukaan samassa yhteydessä täytyisikin tehdä korjaavia tulonsiirtoratkaisuja.
– Arvonlisäverokantojen yhtenäistämisellä saataisiin kyllä niin paljon verotuloja, että siitä riittäisi myös korjaaviin, kompensoiviin toimenpiteisiin, Maliranta sanoo.
Lue myös: "Näyttää siltä, että pohja on pettämässä" – oppositio haastoi railakkaasti hallituksen talouspolitiikkaa
Alueiden alijäämät paukkuvat
VM:n budjettipäällikön Mika Niemelän mukaan lisäsopeutustarpeen kasvulle on useita syitä. Ensinnäkin hyvinvointialueet tekivät viime vuonna ennakoitua enemmän alijäämää. Tuoreiden tilinpäätösarvioiden mukaan alijäämää kertyi noin 1,35 miljardia euroa.
Toteutunut alijäämä on selvästi suurempi kuin sitä varten kehyksiin tehty varaus.
– Olemme varanneet siihen miljardi euroa, mutta se ei ole riittävästi, Niemelä sanoo STT:lle.
Valtio korvaa hyvinvointialueille niiden viime vuonna tekemät alijäämät vuonna 2025. Niemelän mukaan korvattava summa on nousemassa 1,45 miljardiin euroon.
– Se tarkoittaa, että vuodelle 2025 on jostakin muualta etsittävä lisää pelimerkkejä, eli tehtävä kehyssäästöjä, Niemelä kertoo.
Toisena syynä on kuntien valtionosuuksien ennakoitua suurempi vähentyminen, joka kävi ilmi viime syksynä. Hallitus pyrkii kompensoimaan muutoksen vaikutuksia kunnille, mutta se lisää valtion menoja, jos kompensaatio tehdään valtionosuuksia korottamalla.
Lue myös: Sisäministerin viesti hyvinvointialueille: "Ihmisten tulee saada apua hädän hetkellä"
Vaarana EU:n tarkkailuluokka
Lisäksi VM:n joulukuun talousennuste on aiempaa synkempi, mikä heijastuu myös julkiseen talouteen. Niemelä kertoo, että verokertymät näyttävät nyt heikommilta kuin aiemmissa arvioissa.
VM:n ennusteen mukaan Suomen julkisen talouden alijäämä on tänä vuonna 3,5 prosenttia ja ensi vuonna 3,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Se tarkoittaa, että alijäämät ovat ylittämässä EU:n taloussääntöjen mukaisen kolmen prosentin rajan.
Niemelän mukaan vaarana on, että Suomi joutuu EU:n liiallisen alijäämän menettelyyn. Siksi julkista taloutta pyritään sopeuttamaan niin, että alijäämä saadaan painettua alle kolmeen prosenttiin.
– Käytännössä se vaatisi toimenpiteitä jo vuodelle 2025, koska haluamme välttää liiallisen alijäämän menettelyä, Niemelä sanoo.
Painetta lisäsopeutukseen tuo myös hallitusohjelmaan kirjattu tavoite, jonka mukaan julkisen talouden alijäämä saisi olla korkeintaan yhden prosentin bkt:stä vuonna 2027 eli vaalikauden lopulla.
– Tämän hetken ennusteen perusteella se ei tule toteutumaan, ja se vaatii joitakin uusia toimia.
Purra ennakoinut isoja leikkauksia
Lisäsopeutusta varten työkalupakissa ovat lähinnä menoleikkaukset ja veronkorotukset. Vuosi 2025 tulee vastaan nopeasti, eivätkä uudet rakenteelliset toimet ehdi vaikuttaa siihen mennessä.
– Jos tässä tehdään joitakin vaalikauden loppupuolelle ajoittuvia toimia, niin sinne jokin rakenteellinen toimi voisi vielä mahtua, Niemelä sanoo.
Hänen mukaansa on liian aikaista sanoa, miten suuri osa lisäsopeutuksesta on menoleikkauksia ja toisaalta veronkorotuksia.
Hyvinvointialueiden alijäämien kasvu ja kunnille annettava lisätuki täytyy kompensoida leikkauksilla, jotta valtion menokehyksissä pysytään. Purra sanoi STT:lle tammikuun lopulla, että kehyksissä pysyminen vaatii noin miljardin euron suoria menoleikkauksia.
Kehykset ohjaavat valtion lähivuosien rahankäyttöä eli menopuolta. Siksi kehyksissä pysymistä ei voi hoitaa veronkorotuksilla eli tuloja kasvattamalla.
Sitä vastoin EU:n alijäämämenettelyn välttämisessä voi käyttää sekä leikkauksia että veronkorotuksia.
Lue myös: Veronkorotuksia ei pitäisi sulkea pois, katsoo talouspolitiikan arviointineuvosto – Orpon hallitus ei saavuttane tavoitteitaan
VM: Lisätoimille on kyllä tilaa
Hallitus päättää lisätoimista kehysriihessään huhtikuussa. Päätöksiä pohjustetaan kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Matias Marttisen vetämässä työryhmässä, joka aloitti työnsä tiistaina. Budjettipäällikkö Niemelä ei vielä kerro, millaisia sopeutuskeinoja VM aikoo ehdottaa Marttisen työryhmälle.
Niemelän mukaan uusien sopeutustoimien olisi hyvä olla sellaisia, etteivät ne leikkaa talouskasvua.
VM ennustaa Suomen talouden kasvavan tänä vuonna 0,7 prosenttia. Ensi vuonna kasvu vahvistuisi kahteen prosenttiin.
– Ei tämä talouden tilanne tällä hetkellä näytä siltä, etteikö vuodesta 2025 eteenpäin voisi tehdä uusia toimia, Niemelä sanoo.
Lue myös: Eeva Lehtimäen kommentti: Niinistö pääsi ärähtämään taloudesta vielä kerran – myös tuleva presidentti sai viestin
3:53
Tutkimusprofessori: Talouden sopeutustoimissa kansalaisten hyvinvointi ei saa vähentyä tarpeettoman paljon.