Sanna Marinin (sd.) hallitus valmistelee oppivelvollisuusiän nostamista 18 vuoteen. Uudistus kerää kehuja, mutta herättää myös kysymyksiä.
Oppivelvollisuusiän korottamisesta saadaan todennäköisesti eduskunnassa vielä aikaan riita jos toinenkin.
Nykyinen hallitus on toteuttamassa uudistusta, jota etenkin kokoomuslaiset kansanedustajat ovat arvostelleet. Keskustelu on hankkeen edetessä kipakoitunut entisestään.
Suomalaisen nuoren oppivelvollisuus päättyy nykyisin tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta peruskoulun suorittamiseen. Mikäli opetusministeri Li Anderssonin (vas.) johdolla tehtävä uudistus pääsee maaliinsa, opintietä on pakko kulkea vielä joitakin vuosia lisää.
Hallituksen esityksen oppivelvollisuusiän nostamisesta 18 vuoteen on kerrottu tulevan eduskunnan käsiteltäväksi vielä tänä vuonna. Vuonna 2005 syntyneiden on tarkoitus olla ensimmäinen ikäluokka, jota uudistus koskee.
Oppivelvollisuuden pidentämisen uskotaan vähentävän koulupudokkaiden määrää, mutta esimerkiksi edellinen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on vaatinut pidennyksen sijaan panostuksia nuorempiin koululaisiin.
Lue myös: Uutisaamussa kiihkeä väittely: Onko oppivelvollisuuden laajentamisesta 18 vuoteen hyötyä vai haittaa?
"Se voisi olla hyvinkin ratkaiseva asia"
Talouspolitiikan arviointineuvosto arvioi riippumattomasti Suomessa harjoitettua talouspolitiikkaa. Neuvosto laati vuonna 2018 raportin siitä, olisiko oppivelvollisuusiän nosto 18 vuoteen hyvä idea.
Olisi, arvioi neuvosto, ja samoilla linjoilla on edelleen raporttia laatimassa ollut Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkija Hanna Virtanen.
– Ei tässä oikeastaan ole kuin voitettavaa. Aineistojen ja analyysien perusteella nähdään, että tämä vielä maksaa itsensä takaisin, Virtanen sanoo.
Raportin mukaan tutkimustulokset viittaavat siihen, että oppivelvollisuuden pidentäminen voisi kasvattaa toisen asteen – yleensä lukion tai ammattikoulun – tutkintojen määrää. Tästä puolestaan olisi myöhemmin hyötyä työllisyydelle.
Virtasen mukaan on perusteltua olettaa, että oppivelvollisuuden pidentäminen todella saisi koulun penkeille niitä nuoria, jotka nykyisellään jättävät opintonsa peruskouluun.
– Erityisesti siitä hyötyisivät nuoret itse. Nuorille, jotka olisivat nostetun oppivelvollisuuden kohteena, se voisi olla hyvinkin ratkaiseva asia heidän tulevaisuutensa kannalta, Virtanen sanoo.
Oppivelvollisuus ei auttaisi kaikkia
Peruskoulun jälkeen tyhjän päälle jäävät ovat keskimääräistä useammin maahanmuuttajataustaisia, ja heidän vanhempansa ovat keskimääräistä matalatuloisempia ja useammin työelämän ulkopuolella.
Sinänsä Virtasen tilannearvio on pulmatapausten osalta lohduton: osalla nuorista on niin pahasti kasautuneita ongelmia koulunkäynnissä ja elämänhallinnassa, että pelkkä oppivelvollisuuden pidentäminen ei välttämättä juuri auttaisi.
Moni peruskoulun päättävä tekee kuitenkin päätöksiä "nuoruuden lyhytnäköisyydessä", ja juuri heitä ajatellen uudistuksessa voisi olla itua.
– Meillä on paljon nuoria, jotka tekevät päätöksiä sen perusteella, mikä on tänään tai huomenna mukavaa, eivätkä painota niinkään sitä, mikä on pitkällä aikavälillä hyödyllistä. Se on kirjava joukko, mutta kyllä nuorena voi tehdä kaikennäköisiä tyhmiäkin valintoja.
– Kun tiedetään, että näillä valinnoilla voi olla kauaskantoisia seurauksia, mielestäni ehdottomasti pitäisi velvoittaa nämä nuoret kouluun.
Aluksi kustannuksia, sitten säästöä?
Hallitusohjelmassa todetaan, että oppivelvollisuuden pidentäminen edellyttäisi toisen asteen koulutuksen maksuttomuutta.
Maksuttoman toisen asteen puolesta kampanjoineen Pelastakaa Lapset ry:n mukaan esimerkiksi lukiokoulutus voi muodostaa opiskelijalle jopa 2 600 euron kustannukset. Rahaa uppoaa etenkin oppikirjoihin.
Oppivelvollisuuden nosto ei tulisi suinkaan ilmaiseksi. Kuntaliitto arvioi vuonna 2014, että hintalappu olisi 56 miljoonaa euroa.
Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti arvioi kuitenkin, että oppivelvollisuuden pidennys olisi pitkällä aikavälillä budjettineutraali. Kansankielisesti uudistus siis maksaisi vuosien kuluessa itsensä takaisin.
Pitkällä aikavälillä uudistus toisi raportin mukaan 140 miljoonan euron hyödyn.
– Nämä nuoret, jotka eivät ole koulussa, eivät ole myöskään työelämässä. He eivät ole tekemässä mitään muutakaan järkevää. Ekonomistikielellä vaihtoehtoiskustannukset ovat pienet, Virtanen muistuttaa.
Miksi uudistus jakaa mielipiteitä?
Oppivelvollisuuden laajentamisen arvostelijat ovat syyttäneet uudistusta näennäiseksi ratkaisuksi, joka ei pure ongelman juurisyihin.
16-vuotiaan koulupudokkaan pakottaminen ammattikouluun ei välttämättä auta ketään, jos taustalla on vuosikausien syrjäytymiskierre, ala-asteella raiteiltaan suistuneet opinnot ja mahdollinen päihdeongelma.
Veroeuroja on rajallinen määrä. Pitäisikö ne käyttää koulupudokkaisiin kohdistuviin täsmätoimiin, vai onko oppivelvollisuuden nosto kaikista järkevin vaihtoehto?
– Tosiasia on se, että voimavarat eivät riitä kaikkeen, kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa summasi tänään MTV:n Uutisaamussa.
Tavoite on itse asiassa pitkälti yhteinen. Poliitikot halki puoluekentän haluaisivat, että mahdollisimman moni nuori suorittaisi toisen asteen tutkinnon, sillä peruskoulupohjalta ei juuri työllistytä.
Syy siihen, miksi oppivelvollisuuden nosto jakaa mielipiteitä, onkin pohjimmiltaan Helsingin yliopiston kasvatustieteiden apulaisprofessori Janne Varjon mukaan erilaisissa poliittistissa lähestymistavoissa.
– Näkisin sen itse asiassa aika selvänä ja simppelinä, Varjo letkauttaa.
– Kyse on siitä, halutaanko tehdä universalistista, koko ikäluokkaa koskevaa koulutuspolitiikkaa, vai halutaanko tarveharkinnan pohjalta kohdennettuja toimenpiteitä esimerkiksi sellaisille oppilaille, joita uhkaa keskeyttäminen ja oletettu syrjäytymisriski.
Varjo ei itse ota vahvaa kantaa oppivelvollisuusiän nostamisesta puolesta tai vastaan.
Käytännön linjauksia esitelty, osa vielä hämärässä
Tammikuun alussa uutisoitiin uudistuksen tiellä olevan vielä monta mutkaa.
Opetusalan asiantuntijat arvioivat tuolloin, että hankkeen aikataulu on kunnianhimoinen ja siirtymäaikoja tullaan todennäköisesti tarvitsemaan. Opetusministeri Andersson puolestaan tyrmäsi epäilyt ja vahvisti aikataulun pysyvän.
Viime viikolla opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiehet esittelivät opintojen maksuttomuutta koskevia linjausehdotuksia.
Koulutuksen järjestäjän olisi jatkossa tarjottava oppimateriaalit ja muut tarvittavat työvälineet opiskelijan käyttöön. Oppivelvolliset asetettaisiin jatkossa etusijalle erilaisten oppilaitoksien – esimerkiksi kansanopistojen – petipaikkoja jaettaessa.
Toisen asteen koulumatkoja korvattaisiin jatkossakin Kelan koulumatkatuella, joskin 54 euron kuukausittaisesta ylärajasta luovuttaisiin.
Käytännön yksityiskohdat mietityttävät kuitenkin apulaisprofessori Varjoa. Maksuttomien kirjojen lisäksi kyse on esimerkiksi yhteishaun teknisestä toteuttamisesta.
Entä, jos nuori päättäisi hakea lukioon tai ammattikouluun hyvin pitkän matkan päähän kotoa? Mihin pisteeseen asti etuja myönnettäisiin?
– Minua kiehtovat lukemattomat käytännölliset yksityiskohdat, joista ainakaan julkisuudessa ei vielä keskustella, Varjo miettii.