”Ranska on sokissa ja odottaa vastauksia!”, otsikoivat ranskalaislehdet ennennäkemättömän väkivaltaisten yhteenottojen jälkeen. Miten estää kolmas ”samedi noir”, musta lauantai? Mitkä ovat presidentti Emmanuel Macronin mahdollisuudet löytää pääsytie koko maata järkyttäneestä kriisistä?
Video: Kymmeniä loukkaantui Ranskan mellakoissa 1. joulukuuta
Kun uskomattomat, mustan savun peittämät kuvat liekehtivästä kaupungista, urbaanin sissisodan näyttämöstä levisivät ympäri maailman, totesi moni, että jaha, jälleen kerran on Ranska väkivallan aallon kourissa.
Mutta tällä kertaa sekä kuvat että todellisuus ovat olleet paljon rajumpia kuin koskaan aiemmin vuosikymmeniin.
Lue myös: Kirjeenvaihtajalegenda Helena Petäistö: Ranskan mellakat pahimmat sitten vuoden 1934 – "Tämä on hirveä juttu Ranskalle ja koko Euroopalle"
Tällä kertaa ei mieltä osoitettu perinteisillä paikoilla, Bastiljin aukiolla, suuren vallankumouksen alkulähteellä, eikä Tasavallan aukiolla, joka myös symbolisoi kansalaisten protestia vallanpitäjiä vastaan.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Ensimmäistä kertaa kaikki mielenosoitukset ja väkivaltaisuudet tapahtuivat kaupungin vauraimmilla alueilla: maailman kauneimmaksi kadulla kuvailulla Champs-Elysees’llä, voitonjuhlien valtaväylällä, Avenue Fochilla, jonka varrella pitävät Pariisin-asuntoaan maailman kuningashuoneet ja muut ökyrikkaat, Rue de Rivolilla, Tuileries’n puistossa, Louvren, entisen kuninkaanlinnan liepeillä, komean oopperan kortteleissa, suurten luksustavaratalojen Boulevard Haussmannilla sekä arvokkaalla Avenue Kléberillä lähellä Riemukaarta.
Viesti oli selvä: Kansa ei enää siedä rikkaiden etuoikeuksia.
Riemukaaren ensihäpäisy
Ensimmäistä kertaa häpäistiin tasavallan ”pyhä paikka”, Riemukaari. Se töhrittiin teksteillä, patsaita tuhottiin, ja pyhistä pyhin, tuntemattoman sotilaan haudalla palava ikuinen tuli yritettiin sammuttaa. Väkivaltaisten urbaanisissien viesti oli selvä: tasavaltaa halutaan horjuttaa, päämääränä on sen kaataminen.
Tämä viesti kauhistutti myös kansaa ympäri maata.
Kyseessä on kaksi erilaista protestiaaltoa yhtä aikaa: toinen on perinteinen, ranskalaisille ominainen verokapinointi, toinen ammattimaisesti kouluttautuneen ja organisoidun ääriaineksen puhdas, silmitön väkivalta.
Periaatteessa kansalaisten keltaliivien liikehdintä on rauhanomaista mielenosoittamista, joka tosin häiritsee normaalin elämän kulkua tiesulkuineen eri puolilla maata. Mutta siihenhän ranskalaiset ovat toki tottuneet.
Tosin ihan rauhanomaisena sekään ei ole pysynyt, vaan monet keltaliivit lähtivät lopulta riehujien kelkkaan. Uutta on se, että koko verokapina on organisoitu netissä eikä sillä ole kasvoja.
Mutta keitä ovat nämä uudet urbaanisissit?
Heitä voi kuvata melkein puolisotilaallisiksi joukoiksi, sellaista aseistusta heiltä näyttää löytyvän. Yleiseksi ällistykseksi Ranskan syliin ovat lähes huomaamatta syntyneet huipputehokkaat ja vaaralliset ultra-ainekset sekä äärioikealla että äärivasemmalla.
Molemmille demokratia on farssi, joka on lopetettava.
Uusi tilanne näyttää yllättäneen ranskalaiset yhtä perusteellisesti kuin aikoinaan äärimuslimien pulpahtaminen muslimiväestön keskuudesta.
Ensimmäistä kertaa nämä periaatteessa täysin vastakkaiset joukot löysivät toisensa ja riehuivat yhdessä eri puolilla Pariisia. Molemmat valmistautuvat tiettävästi yleiseen kansannousuun. Ultraporukoissa on paljon entisiä ammattisotilaita, jotka ovat käyneet Tshadin, Afganistanin ja jopa Ukrainan sodissa.
Äärivasemmiston ultrat eivät enää tyydy vain kapitalismin kaatamiseen, vaan demokratia ja siihen kuuluva presidentin virka ovat poistettavien listalla. Ainakin yksi dekkari on jo ilmestynyt, jossa murhattu presidentti Macron haudataan suurmiesten joukkoon Panthéonille.
Macron vaikenee – taakka pääministerin niskaan
Presidentti, joka palasi Pariisiin kesken G20-kokouksen Argentiinasta, on toistaiseksi pitänyt suunsa kiinni. Tiettävästi pääministeri Édouard Philippe on saanut pyyhkeitä ja hänet on pantu koko kaaoksen selvittäjäksi.
Pääministeri sai tehtäväkseen kutsua sekä kaikkien puolueiden että keltaliivien edustajat kuultaviksi. Äärioikeiston johtaja Marine le Pen saapui paikalle, mutta äärivasemmiston höyrypää Jean-Luc Mélenchon boikotoi koko konsultaatiota.
Silmiinpistävää on se, etteivät maltillisten puolueidenkaan johtajat anna näyttävää tukea Macronin vaatimukselle väkivaltaisuuksien lopettamiseksi.
Keltaliivien joukosta oli aiemmin ilmoittautunut kymmenkunta henkilöä, jotka sanoivat muodostavansa maahan niin sanotun vapaiden keltaliivien kokoonpanon neuvotteluja varten. Monet jäivät kuitenkin tulematta paikalle jouduttuaan tappouhkausten kohteeksi.
Autot roihusivat Avenue Kléberillä 1.12.
Näin karmeissa tunnelmissa valmistautuvat ranskalaiset joulunviettoon, ja pariisilaiset pelkäävät jo ensi lauantaita. Kävin katsomassa Avenue Kléberin kaaoksenjälkeisiä tunnelmia: aina aiemmin rauhallisena pysyneen kadun kauppiaat olivat järkyttyneitä, sillä vain muutamat harvat kaupat olivat säästyneet tuholta.
Katu oli siivottu. Lasit ja poltetut autot viety pois, ja uusia näyteikkunoita asetettiin paikalle särkyneiden tilalle. Pienen lähimarketin omistaja kertoi myös silmittömästä varastamisesta, kun viinapullot katosivat ultra-ainesten povitaskuihin sotasaaliina.
Myös Macron kävi sunnuntaina Avenue Kléberillä. Paikalle oli ilmestynyt sadan hengen porukka buuaamaan ja vaatimaan presidentin eroa.
Macron ei voi antaa kokonaan periksi
Macronin tilanne on tukala. Hän ei voi antaa periksi, mutta jotakin on tarjottava tyytymättömille keltaliiveille, jotta mielenosoitukset loppuisivat. Nyt hallitus on jäädyttänyt polttoaineveron korotukset puoleksi vuodeksi.
Viime viikolla hallitus ehdotti korvauksia niille pienituloisille, jotka joutuvat ajamaan pitkiä työmatkoja omalla autolla, mutta tarjous ei saanut minkäänlaista vastakaikua. On vaikea nähdä, miten pitkälle myönnytyksissä on mentävä, että ne tehoaisivat.
Ongelmallista on se, ettei hallitsemattomalle nettiliikehdinnälle löydy takuuvarmaa neuvottelukumppania, johtohahmoa, joka saisi keltaliivit kuriin.
Macronin suuri virhe oli jättää liikehdintä alussa täysin vaille huomiota. Se taktiikka onnistui rautatieläisten lakkoilussa, sillä kansalaisten enemmistö ei ollut rautatieläisten takana.
Sen sijaan verokapinalla on 80 prosentin kannatus ranskalaisten keskuudessa. Pitkittyessään aina vain asia on mutkistunut, ja kohta vastustetaan ihan kaikkea ja vaaditaan muidenkin uudistusten peruuttamista. Muun muassa lyseolaiset ovat aloittaneet uuden lakkoilun äärivasemmistolaisten yllyttäminä, ja maanviljelijät ovat kadulla ensi viikolla.
Kansikuvapojan nousu ja tuho?
Amerikkalaislehti Time otsikoi vuosi sitten kansikuvapoikansa kylkeen ”The Next Leader of Europe”, Euroopan seuraava johtaja, mutta lisäsi alaotsikon: ”Jos hän vain onnistuu johtamaan Ranskaa”. Ranskalaiset ottivat alaotsikosta nokkiinsa, mutta jenkit osuivat naulan kantaan. Nämä mellakat ovat kova isku sekä Ranskalle että koko Euroopalle.
Macron halusi nousta taisteluun Euroopan populisteja vastaan ensi kevään EU-vaaleissa, mutta Ranskan väkivaltaisuuksista populistit saavat nyt hyvän lyömäaseen häntä vastaan. Myös Ranskan uudistukset tyrehtyvät tähän. On vaikea uskoa, että Macron enää nousisi tästä toteuttamaan yhtään merkittävää uudistusta.
Armeija nääntyneen poliisin avuksi – hallitus kieltäytyi
Väkivaltaisuuksien rajuus on säikäyttänyt kaikki. Nyt hallitus joutuu miettimään kuumeisesti uutta strategiaa välttääkseen uuden, jo kolmannen mustan lauantain kaaoksen. Poliisi on vaatinut armeijan mukaantuloa ja poikkeustilalain palauttamista. Hallitus on kieltäytynyt molemmista.
Ilmiselvää on, etteivät kumpanakaan edellisenä lauantaina poliisien lukumäärä eikä sallitus varustus riittäneet. Poliisien mukaan sen resurssit eivät enää riitä, sillä taisteleminen vesitykeillä ja kyynelkaasulla oikeasti sotimaan tottunutta porukkaa vastaan on kohtuutonta.
Poliisi on jo aivan näännyksissä tähänastisista koettelemuksista. Viime lauantaina aamuviideltä aamiaisensa hotkaisseet poliisit joutuivat kestämään Pariisin rajuissa yhteenotoissa hetkeksikään pysähtymättä ja syömättä aina yömyöhään asti. Se, että yli 30 poliisia loukkaantui, ei lisää työmotivaatiota.
Jouluvalot palavat Pariisin kaduilla, mutta joulutunnelma on kaukana.
Kirjoittaja on MTV Uutisten entinen pitkäaikainen Ranskan-kirjeenvaihtaja sekä Ranskan ja EU:n asiantuntija.