Nyt kun pyörremyrsky nimeltä Donald Trump on kylvänyt kaaosta 13 päivää, Eurooppa seisoo kauhusta kankeana saamatta sanaa suustaan, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Helena Petäistö.
Huomenna sekä Brysseliin että Varsovaan koolle kutsuttujen EU-johtajien ja ministerien pitäisi nyt todella ryhdistäytyä ja löytää yhteinen suunta, mutta miten ihmeessä?
Palais d’Egmont, historiallinen Egmontin palatsi Brysselissä, ottaa huomenna vastaan 27 tornadon tainnuttamaa, neuvotonta ja vielä kaiken kukkuraksi erimielistä EU-johtajaa – niin kuin siihen olisi Euroopalla varaa.
Trumpille EU-maiden erimielisyys taas sopii mainiosti, sillä hän ei ole koskaan halunnut neuvotella ison Euroopan unionin kanssa, vaan aina erikseen yksittäisten jäsenmaiden kanssa kylvääkseen eripuraa ja näyttääkseen voimansa. Ihan samaa taktiikkaa EU:n kanssa käyttää myös Venäjän presidentti Vladimir Putin.
Osoituksena siitä, että Trump todella pyyhkii Brysselillä pöytää, oli jo hänen valintansa Yhdysvaltain uudeksi EU-suurlähettilääksi. Tärkeä nimitys meni entisen pikaruokaketjun pääjohtajan ja abortinvastaisen liikkeen vetäjän, Andrew Puzderin, haltuun.
Ilman mitään tärkeään pestiin tarvittavaa diplomaattista tai poliittista kokemusta Puzder pääsee vaikuttamaan keskeisesti muun muassa Yhdysvaltain Ukraina-politiikkaa koskeviin päätöksiin. Hampureita hotkivalle presidentille Puzderin kokemus näyttääkin olevankin arvossa arvaamattomassa.
Kokouspaikan, Egmontin harmaakivilinnan alkuperäinen omistaja oli oikeamielisyydestään tunnettu, uskonnonvapauden puolesta urheasti taistellut ja henkensä menettänyt kreivi Lamoral d’Egmont. Mutta huomenna täyttää linnan suuren kokoussalin virtahepo nimeltä Trump, kaikkea muuta kuin oikeamielisesti käyttäytyvä, mistään kansainvälisistä säännöistä, sopimuksista ja jopa valtion välisistä rajoistakin viis veisaava suurvaltajohtaja.
Trumpia oli osattu pelätä, mutta painajainen toteutui pahempana kuin odotettiin.
Painajaisen pahuutta todistaa jo sekin, että ensimmäistä kertaa Britannian EU-eron jälkeen, unionin epäviralliseen huippukokoukseen on kutsuttu myös Britannian pääministeri. Egmontin linna Brysselissä on muuten juuri se paikka, missä Britannia allekirjoitti jäsenyyssopimuksensa Euroopan yhteisön kanssa vuonna 1972. Keir Starmerin kutsu paikalle painottaa vain sitä, mikä kaikille on 13 päivässä valjennut: Euroopalla on edessään erittäin vaikea aika.
Nyt Atlantin takana on Trump numero 2. Kyseessä ole enää sama johtaja kuin oli Trump numero 1. Kakkosversio on osoittautunut mahdottomaksi ADHD-tapaukseksi, joka poukkoilee päättömästi sinne tänne, ja joka oli ehtinyt valmistautua sirkustirehtöörin tehtävään. Hänen amerikkalaisille lupaama "new golden age", uusi kulta-aika, tarkoittaa nyt muille, jopa liittolaisille, varsinaista painajaista.
Kun liittolainen on Donald Trump, kuka tarvitsee enää vihollista?
Suomen entinen pääministeri Paavo Lipponen luonnehtii Trumpia tuoreessa lehtihaastattelussa maailman vaarallisimmaksi mieheksi. Nykyiset vallanpitäjät puolestaan ovat tähän saakka vain haukkoneet henkeään ja yrittäneet diplomaattisesti selittää kaikki parhain päin. Ikuisesti se ei ole kuitenkaan mahdollista, vaan jossakin tulee pakostakin raja vastaan.
Se on pahuksen hankala tilanne Euroopalle, joka on puristuksissa puun ja kuoren välissä. Toisaalla lymyää Putin, toisaalla Trump, joka ei liittolaisistaan välitä.
Davosin talousfoorumissa tammikuun 23. päivänä saivat lännen talousjohtajat ensimmäisinä kuulla suorasukaista tekstiä: "Siirtäkää tuotteidenne valmistus alhaisen verotuksen Yhdysvaltoihin tai muuten teitä odottavat tuontitullit!"
Eurooppalaiset kun kuulemma kohtelevat Yhdysvaltoja niin huonosti, sillä ne myyvät sinne enemmän tuotteita kuin mitä ostavat. Eivät mokomat osta enää edes jenkkiautojakaan, vaan myyvät miljoonittain mersujaan Yhdysvaltoihin.
Eilen lauantaina uhkaus toteutui jo lähinaapurien ja Yhdysvaltain suurimpien kauppakumppanien, Meksikon ja Kanadan kohdalla, kun Trump julisti molempien tuotteille 25 prosentin tuontitullin kuitenkaan vielä täsmentämättä, mistä tuotteista on kyse.
Trumpin mukaan Yhdysvallat ei tarvitse Kanadan puita. No, ei varmaankaan, mutta ei kuulemma tarvitse edes sen omalle teollisuudelle kriittisiä mineraaleja eikä energiatuotteitakaan, joista sen kauppa pääasiassa Kanadan kanssa kuitenkin koostuu.
Lue myös: Kauppasota alkoi: Kanada ilmoitti rajuista vastatoimista
Niin, ja mikä ihmeen Maailmankauppajärjestö WTO? Mistään sellaisesta instanssistahan ei Trump ole koskaan kuullutkaan. Samaan sakkiin vain Maailman terveysjärjestön, WHO:n kanssa, josta Yhdysvallat on jo Trumpin päätöksellä eronnut. Turhaa toimintaa ja rahanmenoa.
Seuraavaksi tuontitullien kohteena tuntuu olevan Eurooppa. Konkreettisimman uhkauksen korkeista tariffeista on jo kuullut Tanskan pääministeri Mette Frederiksen Trumpin kanssa käymässään puhelussa, jota hän on luonnehtinut karmeaksi.
Alussa tanskalaiset naureskelivat avoimesti Trumpin höpötyksille Grönlannin liitämisestä Yhdysvaltoihin. Nyt niille ei naura enää kukaan, vähiten Frederiksen itse, joka kävi jo avunpyyntömatkalla Berliinissä, Pariisissa ja Brysselissä.
Pariisista tuli lupaus harkita ranskalaisjoukkojen lähettämistä Grönlantiin, jos turvallisuustilanne niin vaatii. Muiden Pohjoismaidenkin tukea haettiin viikko sitten pienellä iltapalalla pääministerin residenssin ruokasalissa Kööpenhaminassa.
1:03
Kauppasodan uhkaan keskittyvät huomenna EU-maiden valtionvarainministerit vakavissaan Varsovassa, mutta vielä vakavampia naamoja nähdään varmasti Brysselissä. Huippukokouksessa keskiössä on Trumpin mahdoton vaatimus EU-maille nostaa puolustusbudjetti viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta; muuten uhkaa Valkoisen talon valtias kääntää selkänsä Euroopalle ja koko Natolle.
Siitä kyllä varoitti Ranskan presidentti Emmanuel Macron jo Trumpin ensimmäisellä virkakaudella puhuessaan aivokuolleesta Natosta, kun Trumpin hallitessa ei mikään maa voi enää luottaa Naton viidennen artiklan turvatakuuseen. Saksan liittokansleri Angela Merkel suvaitsi silloin närkästyä Macronin puheista. Sen jälkeen Macron kyllä sai EU:n jäsenmaissa läpi ajatuksensa Euroopan strategisesta autonomiasta, mutta nyt kun Macronin oma asema horjuu ja Ranskan talous on rapakunnossa, ei hänen ääntään enää kuunnella niin kuin ennen, vaikka juuri nyt pitäisi.
Tällä hetkellä EU-puheenjohtajuutta pitävä Puola on ainoa maa, joka on päässyt lähellekään Trumpin vaatimaa viiden prosentin tavoitetta puolustusbudjetissaan; Puolassa puolustusmenojen osuus bruttokansantuotteesta on huikeat 4,7 prosenttia. "Jos Eurooppa haluaa selvitä hengissä, sen täytyy aseistautua! Mukavat ajat ovat ohi", jyrähti Puolan pääministeri Donald Tusk EU-parlamentin puhujanpöntössä tammikuun lopussa.
Naton pääsihteeri Mark Rutte, joka on myös paikalla Egmontin linnan epävirallisessa huippukokouksessa, patisti hänkin tammikuussa EU-maita lisäämään puolustusmenojaan.
Trumpille on siis yritetty kovasti osoittaa, että Eurooppa on viimeinkin kuunnellut hänen syytöksiään vapaamatkustamisesta. Mutta mikään muu jäsenmaa kuin kaikki päihittänyt Puola ei voi kuvitellakaan ylittävänsä 3,5 prosentin osuutta bruttokansantuotteesta puolustukseen. Sitä pidetään jo erittäin kunnianhimoisena tavoitteena tässä taloustilanteessa. Puhumattakaan kahdesta suuresta takapenkin tallaajasta, Espanjasta ja Italiasta, joille Ukraina tuntuu olevan liian kaukana ja Siperia tuntematon. Näiden kahden maan puolustusmenot ovat vain 1,5 prosenttia BKT:sta.
Kameroiden edessä EU-johtajat vakuuttavat totta kai taas yhtenäistä linjaa, mutta kokoushuoneen suljettujen ovien takana tosiasiallinen tilanne on toinen.
Epävirallisissa EU-kokouksissa ei tehdä päätöksiä, ja siksi niissä onkin tilaisuus tuulettaa kunnolla. Huomenna käsittelyssä on kitkerä kiistanaihe, Euroopan puolustusteollisuusohjelma, josta on väännetty kättä jo vuoden verran.
Elämääkin suurempi riidan aihe etenkin Ranskalle on se, voidaanko yhteisesti rahoitettuja aseostoja tehdä Yhdysvalloista: "Hetkellä, jolloin EU-komissio puolustaa Euroopan strategista autonomiaa, lähdetäänkin keskustelemaan siitä, että EU-maiden veronmaksajat pantaisiin maksamaan amerikkalaisten valmistamia aseita. C’est absolument inacceptable! Sellaista ei voi mitenkään hyväksyä", möykkäsi Ranskan puolustusministeri Sébastien Lecornu vähän aikaa sitten radiokanavalla.
Takana on pitkä ja verinen taistelu toisaalta eri jäsenmaiden ja toisaalta eurooppalaisten asevalmistajien välillä. Viime vuoden lopulla poteroista oltiin jo pääsemässä kompromissiin, mutta lopulta Saksa peräytyi yllättäen viime hetkellä. Liittyikö se Saksan sisäpoliittiseen tilanteeseen vai Yhdysvaltain painostukseen vai Puolan ja Ranskan välisiin neuvotteluihin, joiden ulkopuolelle Saksa oli jätetty, siitä ei ole tietoa. Mutta nyt Puola haluaa EU:n puheenjohtajamaana saada hankkeen viimeinkin raiteille. Trumpin pullistelu ja sekopäisyys saattaakin nyt panna vauhtia Euroopan rattaisiin.
Muuten Euroopassa ainoa, joka on uskaltanut pitää ääntä Trumpin hyökkäävyyttä kohtaan, on ollut EU-parlamentti. Siinä se on kuitenkin jakautunut pahasti kahtia.
Vasemmistoryhmät ovat syyttäneet parlamentin äärioikeistoryhmiä pokkuroimisesta Trumpin edessä. Myös EU-komissio on saanut kuulla vasemmistomepeiltä kunniansa siitä, että se on pitänyt suunsa supussa. Davosin talousfoorumissa komission puheenjohtaja Ursula von den Leyen tyytyikin toteamaan, että EU-komissio toimii pragmaattisesti Yhdysvaltoja kohtaan pitäen samalla kiinni arvoistaan.
Sen sijaan digikomissaari Henna Virkkunen on saanut EU-parlamentin vasemmistoryhmiltä kovaa arvostelua lepsuilusta somealustoilla tapahtuvaa vaalivaikuttamista kohtaan. Virkkusen edeltäjistä tanskalainen Margarethe Vestager nousi aikoinaan taisteluun Kalifornian Piilaakson jättiyrityksiä vastaan ja onnistui saamaan sieltä niin suuria verotuloja Eurooppaan, että tuohtunut presidentti Barack Obama nimitti häntä The Tax Ladyksi. Ranskalainen sisämarkkinakomissaari Thierry Breton puolestaan aloitti taistelun somealustojen harjoittamia epäilyttäviä käytäntöjä vastaan, joukossa Elon Muskin omistama X.
Ai niin, Trumpin bestiksestä, Muskista, antoi Lipponen lehtihaastattelussaan herttaisen luonnehdinnan "maailman suurin moukka". En ihmettelisi, vaikka moni muukin ajattelisi samoin hiljaa mielessään. Psykiatrien kesken on sitä paitsi lähes kilpailua antaa julkisia arviointeja siitä, minkä sortin persoonallisuushäiriöistä kaksikko ilmiselvän narsisminsa ohella kärsii.
Mutta kukaan ei osaa vastata siihen, miten heidän kanssaan pärjää seuraavat neljä vuotta. Se on kuitenkin Euroopan kannalta keskeisin kysymys.