Helena Petäistön kolumni: Pariisi valmistautuu olympiaspektaakkeliin, jossa osansa on myös surkealla suomalaisella ruoalla

Ensi heinäkuun 26. päivästä elokuun 11. päivään asti on koko maailman huomio kääntynyt Pariisiin. Nyt, vajaa vuosi ennen olympiatulen saapumista ”Valon kaupunkiin”, kohdistuvat siis valtavat paineet kisaorganisaatioon ja viranomaisiin. Pariisilaiset, tunnetusti ikuisesti tyytymättömät purnaajat valittavat aina kaikesta ja useimmiten jo etukäteen. Bien sûr, totta kai Pierre, Paul ja Jean meuhkaavat jo nyt ainakin lippujen hinnoista ja aivan mahdottomista liikenneruuhkista kisojen aikana. Et mon Dieu! Eihän kukaan voi tietää, löytyykö herkästi lakkoilevista ay-liikkeistä tarpeeksi olympiahenkeä.

Vihreät kauhistelevat päästömääriä, kun tuhannet lentokoneet lentävät miljoonia kilometrejä tuoden ja vieden kisavieraita. Demokratian ja rauhan puolustajat muistuttavat, että lukuisat diktatuurit ja autoritaariset valtiot lähettävät kisoihin urheilijoitaan kiillottamaan hirmuhallituksensa kilpeä. Molemmat tahot ovat oikeassa.

Lue myös: Oluen ystäville pettymys Pariisin olympialaisiin – syksyn arvokisoissa toinen ääni kellossa

Lue myös: Venäjältä hurjaa olympiapuhetta: "Sitten meidän on mentävä Pariisiin tankeilla"

Ranskalaisia muistutetaan myös siitä, että juuri nyt, kun koko maailma pakahtuu murheisiinsa ja vakaviin keskinäisiin ongelmiinsa riitaisampana kuin koskaan, on hyvä, että on edes joku asia, joka vielä yhdistää ja saa kaikki koolle. Olympialaiset 1890-luvulla uudelleen henkiin herättäneen Pierre de Coubertinin kotimaassa puhutaan myös ranskalaisparonin ideasta nimenomaan arvokkaana rauhanedistäjänä. Eipä arvannut paroniparka, kuinka julmia sotia Eurooppa vielä näkisi.

Syviä helpotuksen huokauksia kuuluu siitä, että nyt vuosi ennen kisoja todellakin vaikuttaa siltä, että aikataulut eivät juurikaan petä. Ainoa, joka tuskin valmistuu ajoissa, on yksi harjoittelu-uima-altaista Colombes’ssa Pariisin liepeillä, mutta sillekin on jo valmiina varasuunnitelma, Plan B. 

4,5 miljardin euron urheilukilpailu

Ihme kyllä myös budjetti on pysynyt melko hyvin kurissa inflaatiosta huolimatta. Kisojen julkisen rahoituksen osuus jäänee 1,7 miljardiin euroon. Loppusumma yhdessä pysyvään infrastruktuuriin tehtyjen investointien kanssa noussee 4,5 miljardiin euroon. Yksityisiä sponsoreita on kuulemma löytynyt suhteellisen kivuttomasti, viimeksi maailman suurin luksusteollisuusfirma LVMH on tuonut kortensa kekoon 150 miljoonalla eurolla. Jo Notre Damen katedraalin kunnostamiseen löytyi valtavasti yksityistä rahaa. Nyt samat tahot osoittavat olympiahenkeä 1,2 miljardin euron verran. 

Mutta suurinta päänvaivaa aiheuttavat yhä sekä liikenneyhteydet että turvallisuus. Pariisin kisa-anomuksessa luvattiin uusia metrolinjoja ja ennen kaikkea Grand Paris Express, uusi pikajunayhteys koko Suur-Pariisin alueella. Ne eivät kuitenkaan valmistu ajoissa. Pariisiin tulee kisojen ajaksi seitsemän miljoonaa ylimääräistä sujuvien liikenneyhteyksien tarvitsijaa. 

Plan B on lisätä nykyisten liikenneyhteyksien kapasiteettia ja rukoilla, etteivät julkisen liikenteen ay-liikkeet vain innostuisi lakkoilemaan kriittisellä hetkellä kuten ne usein tekevät. Tuoreessa muistissa on vielä Englannin kuningas Charles III:n Pariisin matkan peruuntuminen, kun Pariisin puhtaanapitolaitos meni lakkoon ja antoi rottien vallata kaupungin. 

Turvallisuuskysymys lienee kaikkein suurin päänsärky. Tällä hetkellä lisätarvetta arvioidaan olevan 22 000:lle yksityiselle järjestyksenvalvojalle. Jos se ei onnistu, Plan B tarkoittaa sotilaiden valjastamista uusiin tehtäviin. 

Ennen kaikkea avajaisseremonioiden turvallisuus on huolenaiheena. Ranskalaisethan ovat mestareita näyttävien ja suureellisten näytösten rakentajina. Mahtipontisin esimerkki nähdään joka heinäkuu Ranskan kansallispäivänä, kun Pariisin paraatikadulla järjestetään maailman suurin sotilasparaati samalla kun hävittäjät halkovat taivasta trikolorin värein Champs-Élysées’n yllä.  Olympialaisten avajaiset on määrä järjestää toisella Pariisia halkovalla valtaväylällä, Seine-joella. 

Tulos on varmasti uskomattoman upea, siinä voi suuruudenhulluihin gallialaisiin luottaa, mutta kyseessä on valtava turvallisuushaaste. 

Rantaelämää uimakelpoisen Seinen äärellä

Juuri Seineen liittyy toinenkin kunnianhimoinen haaste, jonka Ranska on itselleen uskollisena asettanut. Presidentti Emmanuel Macron on nimittäin luvannut, että olympialaisten uintikilpailut järjestetäänkin komeasti Seine-joessa. Uimavedeksi kelpaava Seinen vesi on kymmeniä vuosia vanha haave Pariisissa, ja nyt se on vihdoin tarkoitus toteuttaa. 

Ennen presidenttikausiaan Pariisin pormestarina 18 vuotta toiminut Jacques Chirac ilmoitti toiveestaan vuonna 1991 ja vannoi julkisesti itse uivansa Seinessä heti, kun sen vesi saadaan tarpeeksi puhtaaksi. Siitä lähtien 30 vuoden ajan on Seinen veden puhdistamiseen käytetty huimat 6 miljardia euroa. Chirac ei koskaan ehtinyt uida Sainessä, mutta nykyään Pariisissa voi taas kalastaa. Joessa elää tätä nykyä peräti 36 erilaista kalalajia, kun vuonna 1991 ennen jäljellä kituuttavia kalalajeja oli enää vain kolme. Lohikin on kuulemma palannut Seineen, ja se on jo jotakin.

Jos Seine saadaan olympialaisten ansiosta uimakelpoiseksi, se on suuri juttu pariisilaisille. Pariisilaisethan valtaavat joka kesä Normandian rannikon valtavat hiekkarannat, mutta kun pääkaupunki sai 2000-luvun alussa ensimmäisen sosialistipormestarin, Bertrand Delanoën, hiekkaranta, Paris-Plage, tulikin Pariisiin. Ensimmäinen hiekkaranta oli Seinen oikealla rannalla aivan keskustassa näköalanaan palmujen välistä Notre Damen katedraali. Nykyään rantoja on useita. Suurimmassa, lapsiperheiden suosimassa Bassin de la Villettessä keskustasta koilliseen, on jopa kolme uima-allasta Seinen leveässä kohdassa. 

Joka kesä heinä-elokuun ajaksi kuljetetaan rannalle tuhansia tonneja hienoa hiekkaa, jolle asetetaan rantatuolit, päivänvarjot, palmut, jäätelökioskit ja muut asiaankuuluvat rekvisiitat, jotta pariisilaiset saavat oman rantalomansa. Syyskuun alussa kaikki puretaan ja hiekat roudataan pois. Ei ihan halpa operaatio on ollut niin suuri menestys alusta lähtien, että sitä tuskin enää lopetetaan. Parhaimpina kesinä neljä miljoonaa auringonpalvojaa asettuu Pariisissa Seinen rannalle. Vain nudistiranta puuttuu.

Jos Seinestä tulee nyt myös uintikelpoinen, se kruunaa lopullisesti Pariisin kesien rantaelämän. Nykyinen sosialistipormestari Anne Hidalgo on sulkenut ympärivuotisesti aiemmin vain kesäksi suljetun Seinen rannan pikatien ja muuttanut sen ruohokentäksi, johon asetetaan kesällä myös rantatuolit ja päivänvarjot. Mutta sitä Anne Hidalgo ei ole vielä paljastanut, uhkaako hän Jacques Chiracin tavoin uida hän itse Seinessä heti, kun se on mahdollista.           

Suurin riski Seinen veden laadulle ovat rankkasateet.  Silloin Pariisin likakaivot tulvivat jokeen. Näin kävi jälleen kerran viime viikonloppuna, kun joessa piti jo kolmatta kertaa kokeilla kilpauintia. Rankkasateen takia huonontuneen uimaveden laadun vuoksi se ei valitettavasti taaskaan onnistunut, mutta hankkeen takana töitä tekevät uskovat, että kyllä se vielä toteutuu.

Notre Dame avautunee kisoihin

Myös Notre Damen katedraaliin liittyy odotuksia yli olympiakomitean vaatimusten. Kun katedraali oli ilmiliekeissä toukokuussa 2019, lupasi paikalle saapunut, järkyttynyt presidentti Macron, että Notre Dame on entisessä kukoistuksessaan niin pian kuin mahdollista ja viimeistään olympialaisvuonna 2024. Macronin toive olisi voinut toteutuakin, ellei koronapirulainen olisi tullut sotkemaan ja viivästyttämään tätäkin suururakkaa.

Tähän mennessä katedraalin pelastamiseen on uhrattu rahaa 841 miljoonaa euroa. Yksityisiä lahjoittajia on valtavasti, ainakin 340 000. Katedraali on putsattu ja entisöity sisältä, romahtaneet kaariholvit on korjattu, ja nyt työn alla ovat tulessa täysin tuhoutuneen kapean tornin ja valtavan tammipuisen kattorakennelman uudelleen rakentaminen. 

Näillä näkymin Notre Dame avataan kokonaan uudelleen joulukuussa 2024, mutta olympialaisten aikana sitä voitaneen jo pitää osittain auki niin, että sen sisälle pääsisi rajoitetusti ja mahdollisesti jopa messuun. 

Suomalainen ruoka ratkaisi?

Kaikista vastoinkäymisistä, riskeistä ja haasteista huolimatta 72 prosenttia ranskalaisista kannattaa yhä sitä, että olympialaiset järjestetään Pariisissa. Kannatusta ei varmasti vähennä se, että Ranska koki äärettömän pettymyksen hävitessään vuoden 2012 kesäolympialaiset Kanaalin toiselle puolelle Lontoolle – ja todennäköisesti vielä ihan typerästä syystä, niin ainakin Ranskassa uskotaan. 

Vähän ennen Kansainvälisen olympiakomitean ratkaisevaa äänestystä silloinen presidentti Jacques Chirac meni nimittäin varomattomasti tokaisemaan Saksan liittokansleri Gerhard Schröderille kahvituokion aikana tapaamisessaan tämän ja Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa, että eihän nyt sellaiseen kansaan voi luottaa, joka valmistaa yhtä kehnoa ruokaa kuin Britanniassa. Siellähän saa Suomen jälkeen Euroopan kehnointa ruokaa! Se sattui osumaan Chiracille tuntemattoman Libération-lehden Moskovan kirjeenvaihtajan korviin – ja sai aikaan melkoisen mölyn sekä Suomessa että Britanniassa, jossa ennen kaikkea pääministerin puoliso Cherie Blair suuttui silmittömästi. 

Äänestyksessä Pariisi hävisi Lontoolle äänin 54-50, ja Ranskassa moni on vakuuttunut siitä, että yksi ratkaisevista menetyistä äänistä kuului Suomelle. Sitähän voi meilläkin arvuutella ensi kesänä, kun hankkii olympialaisten aikaan kisaruokaa television ääreen ja miettii, kummalla ovat paremmat pöperöt, briteillä vai meillä.