Vaikka Venäjä pidetään edelleen ulkona Ranskan Biarritzissa kokoontuvasta G7-maiden huippukokouksesta, selviä merkkejä aivan uudesta liennytyksestä itään on viimein näkyvissä Euroopassa, Helena Petäistö kirjoittaa kolumnissaan.
G7:ää isännöivä presidentti Emmanuel Macron kaavailee uutta turvallisuuspoliittista arkkitehtuuria, jossa otettaisiin huomioon sekä Euroopan että Venäjän edut. Mutta ehtona niin Venäjän pääsylle G7:ään että Euroopan uudelle arkkitehtuurille on Ukrainan kriisin ratkaisu. Siinä kylmän sodan aikainen puolueeton Suomi voisi olla mallina.
Kun Venäjän presidentti Vladimir Putin oli alkuviikosta tapaamassa Macronia Etelä-Ranskan Bregaçonissa G7-kokouksen alla, Macronin pitkän aikaa kypsyneistä ajatuksista saatiin aiempaa enemmän vihiä. Jo vuosi sitten asia oli esillä Helsingissä Macronin ja presidentti Niinistön tapaamisessa.
Ranska puhuu nyt uuden turvallisuuspoliittisen arkkitehtuurin tarpeesta Euroopassa. Macron on tuonut esiin malliksi Helsingin vuoden 1975 Ety-kokouksen, jonka tulokset tunnetaan Ranskassa yleisesti nimellä ”les accords d’Helsinki”, Helsingin sopimukset. Pitkällä tähtäimellä kaavailuissa on Helsingin Ety-huippukokouksen mallin mukainen huipputapaaminen, johon päätyneessä uudessa liennytyspolitiikassa otetaan huomioon niin Euroopan kuin Venäjänkin edut.
Mutta ennen kuin mikään on mahdollista, Macronin mukaan Ukrainan kriisi on saatava ratkaistuksi, ja se ratkaisu voisi hänen kaavailuissaan olla puolueeton Ukraina samaan tapaan kuin Suomi oli kylmän sodan aikana puolueeton idän ja lännen välissä.
Lyhyellä tähtäyksellä askelia otetaan nopeasti, ensin ns. Normandian kokoonpanolla eli Venäjän, Ranskan, Saksan ja Ukrainan johtajien välillä jo syyskuussa. Ukrainan presidentinvaihdos on kokoonpanossa uutta. Saksan ulkoministeri puolestaan kävi Moskovassa torstaina.
Kumpi sulaa aiemmin, mannerjäätikkö vai jää Euroopan ja Venäjän välillä? Siinä hyvä kysymys, niin uskomattoman juntturaan tilanteen on annettu ajautua. Venäjän Krimin valtaamisesta ja Ukrainan kriisistä lähtenyt jääkausi on aiheuttanut sen, että välit ovat jopa kireämmät kuin Neuvostoliiton aikana, ja lopulta paha pattitilanne on vain pitkittynyt. Vauhtia tälle Euroopan uudelle reaalipolitiikalle on tuonut toisaalta Trumpin uudelleenvalinnan uhka, toisaalta aserajoitussopimusten raukeaminen.
Euroopassa aletaan siis viimeinkin sisäistää, että Venäjä on naapurimaa eikä siitä mihinkään inahda. Presidenttikausiensa alkuaikoina Putin ehdotti EU:lle uutta turvallisuusarkkitehtuuria, jolle Euroopassa ei silloin lotkaistu korvaakaan.
Nähtiinpä meilläkin pääministereitä, joiden puheissa Venäjä oli Hollannin kokoinen kääpiö. Sen jälkeen on saatu nähdä häirikkö-Putin, jota mitkään kansainväliset sopimukset eivät ole rajoittaneet. Tähänastisella politiikallaan Eurooppa on ajanut Venäjää suoraan Kiinan syliin. Trumpin Yhdysvalloista Eurooppa puolestaan sai sen sortin ystävän, ettei muita vihollisia enää tarvitakaan.
Se, mitä Ranskan ”Kultarannasta” Bregançonista tihkui, oli että Ukrainan ratkaisun vastapainona Eurooppa voisi tarjota Venäjälle pitkän tähtäyksen talousyhteistyötä, esimerkiksi vapaakauppasopimusta, energiaunionia ja yhteistyötä arktisten alueiden hyödyntämisessä.
Bregaçonin tapaaminen alkoi tiukalla sananvaihdolla. Kun Macron otti esille Putinin kovakouraiset otteet Moskovan mielenosoitusten taltuttamiseksi, Putin tokaisi, ettei hän halua keltaliivien kaltaista rähinää Venäjällä. Siihen Macron puolestaan muistutti, että molempien maiden kansainväliset sitoumukset edellyttävät, että kansalaiset saavat ilmaista mielipiteensä vapaasti, osoittaa mieltään ja asettua vaaleissa vapaasti ehdolle.
Kun jäätävä julkinen sananvaihto ilman katsettakaan toiseen päin oli käyty, sen jälkeen alkaneet neuvottelut kestivät yhteensä 4,5 tuntia, niistä 2,5 tuntia kahden kesken Macronin ja Putinin välillä. Ne sujuivat tiettävästi hyvässä hengessä ja molempien ilmiselvässä yhteisessä halussa löytää ratkaisu Ukrainan kriisiin, vaikka erimielisyydet ovat yhä moninaiset.
Macronin mukaan Ukrainan uuden presidentin Zelenskyn tulo kuvioon on se, joka mahdollistaa tämän Ranskan vuonna 2017 Normandiassa aloittaman nelikanta-neuvottelukuvion nopean avauksen uudelleen, siis jo syyskuussa.
Jos Putin laukoi Helsingissä provokatiivisesti, ettei Venäjä ole pyytänyt takaisin pääsyä Euroopan neuvostoon, se oli selvästi tähdätty kotimaan yleisölle venäläisen median edessä. Bregançonissa Putin sen sijaan kiitteli Ranskaa sen aktiivisuudesta Venäjän Euroopan neuvostoon takaisin pääsyn hyväksi. Nimenomaan Ranska ja Suomi ovat tehneet asian eteen Strasbourgissa töitä.
Macronin sanoin päämääränä on ”ankkuroida” Venäjä takaisin Eurooppaan. Se jos mikä on Suomelle hyvä uutinen.