Ukrainan sota sai Euroopan maat yhdistymään ja tiivistämään rivejään, mutta se on kasvattanut ennennäkemättömän kuilun kahden suurimman maan, Saksan ja Ranskan, välille – juuri nyt, kun yhtenäisyyttä kaivattaisiin kipeimmin. Molempien päämäärä on auttaa Ukrainaa, mutta käsitys keinoista eroaa päivä päivältä yhä enemmän, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Helena Petäistö.
Nyt ollaan kuilun pohjalla!
Euroopassa on sota. Silloin jos koskaan kaikkien demokraattisten maiden pitäisi löytää talvisodan henki – se, joka Suomessa löytyi, vaikka takana oli karmea sisällissota.
Erimielisyyksistä huolimatta nyt jos koskaan tulisi Euroopassa puhaltaa yhteen hiileen; juuri sillähän EU yllätti Venäjän diktaattorin alun alkaen. Sen sijaan nyt vallitseekin valitettavasti pahimman laatuinen eripura isojen kesken.
Saksan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan entinen puheenjohtaja Norbert Röttgen on todennut, ettei hän ole koskaan koko poliittisen uransa aikana nähnyt kaksikon välejä yhtä kehnoina.
Lue myös: Putinin entinen luottomies paljastaa, miten Venäjän johtaja on muuttunut 25 vuoden aikana: "Kaksi ihan eri henkilöä"
Pahinta, mitä minä olen nähnyt, oli 1990-luvun puolivälin ja Saksojen yhdistymisen jälkeen. Silloin vallassa olleiden presidentti Jacques Chiracin ja liittokansleri Gerhard Schröderin välit olivat alussa niin jäätävät, ettei kukaan voinut olla sitä huomaamatta. Saksan ja Ranskan pakollisten keskinäisten tapaamisten jälkeen molemmat johtajat istuivat tiedotusvälineiden edessä mahdollisimman kaukana toisistaan kumpikin varoen visusti edes vilkaisemasta toistaan.
Muodollisesti kumpikin piti kuitenkin kutinsa ja vakuutti julkisesti hyvää keskinäistä yhteistyötä.
Puutarhatonttu ja kukonpoika
Nyt ensimmäistä kertaa vanhojen verivihollismaiden johtajat, presidentti Emmanuel Macron ja liittokansleri Olaf Scholz, nokittavat julkisesti toisiaan.
Totisesti kaukana ovat ne "vanhat hyvät ajat", jolloin Ranskan ja Saksan johtajat laativat yhteisen paimenkirjeen ohjeeksi ja opastukseksi unionin muille jäsenmaille ennen jokaista EU-huippukokousta. Tavan katkettua EU:n kaksi suurta veturivaltiota pyrki yhä löytämään ainakin yhteisen kannan etukäteen.
Julkinen salaisuus on, etteivät Scholz ja Macron tule henkilökohtaisesti toimeen keskenään. Heillä on yhtä paljon yhteistä kuin saman pihan puutarhatontulla ja siellä tepastelevalla kukonpojalla. Toinen on hiljainen ja varovainen hissukka, joka jököttää hievahtamatta paikallaan, ja toinen taas höyheniään pörhistelevä, esiintymistä rakastava taitava kiekuja.
No, eihän sellaisista voi kavereita helposti tulla, ja nyt on tilanne kärjistynyt niin, ettei kummaltakaan tahdo löytyä enää yritystäkään.
Lue myös: CNN: USA valmistautui "tiukasti" Venäjän mahdolliseen ydiniskuun Ukrainassa vuoden 2022 lopulla
Eurooppalainen puolustus
Ranska syyttää Saksaa siitä, ettei se toimita Ukrainalle tämän kipeästi tarvitsemia pitkän kantaman Taurus-ohjuksia. Saksa syyttää Ranskaa siitä, että tämä uhitteli julkisesti eurooppalaisten sotilaiden viemisellä Ukrainan maaperälle. Ranska syyttää Saksaa siitä, että tämä on pitkin matkaa epäröinyt ja vitkutellut asetoimitusten kanssa. Saksa syyttää Ranskaa siitä, että tämä on ylipäätään toimittanut mitään aseistusta naurettavan vähän kokoonsa ja asetuotantoonsa nähden.
Alusta alkaen Ranska syytti Saksaa siitä, että kun tämä päätti viimeinkin 30 vuoden tauon jälkeen satsata puolustukseensa, se tilasi kaiken Euroopan ulkopuolelta sen sijaan, että se olisi pannut jokaista muualta tilattua aseostoa kohti saman summan tilauksiin Euroopasta ja siten edesauttaisi yhteisen eurooppalaisen puolustuksen kehittämistä.
Myös mimmi nimeltä Essi aiheutti heti alussa vakavaa eripuraa toisistaan mittaa ottavien urosten välillä. Kyseessä oli Saksan aloite Natossa perustaa Euroopalle yhteinen ilmatorjuntajärjestelmä.
Lue myös: Biden ylisti Naton vahvuutta ja uhkui uhmaa Putinia vastaan
Essin (European Sky Shield Initiative) kelkkaan lähti yhteensä 17 maata, Suomi ja Baltian maat mukaan luettuina, mutta pois jäivät muun muassa Ranska ja Puola. Ranskan mielestä uusi hanke vain yllyttää Venäjää synnyttämään kilpavarustelua Euroopan kanssa.
Kun Macron puolestaan ehdotti jo olemassa olevan Ranskan ydinasesateenvarjon ulottamista koko Eurooppaan, ei Scholz lotkauttanut sille korvaansakaan.
Erona Yhdysvallat
Ukrainan sodan ensi hetkistä lähtien alkoi Scholzin ja Macronin välinen kuilu revetä yhä suuremmaksi perustavanlaatuisena erona transatlantiset suhteet.
Scholzille Ukrainan sodan syttyminen vain vahvisti, ettei Saksa voi toimia ilman Yhdysvaltoja. Macronille sota taas teki aina vain akuutimmaksi tarpeen vahvistaa Euroopan strategista riippumattomuutta ulkopuolisista tahoista.
Viime aikoina kasvanut Donald Trumpin valtaan paluun uhka on kasvattanut tukea Macronin ajatukselle siitä, että Euroopan on tosissaan pyrittävä siihen, että se kykenee seisomaan omilla jaloillaan. Tosin Macronkin puhuu nyt nimenomaan Naton eurooppalaisen pilarin vahvistamisesta.
Lue myös: MTV tapasi useita ukrainalaisjohtajia – nämä olivat heidän viestinsä Suomelle: "Olette meille esikuva"
Aivan alusta alkaen Scholz siis asetti Yhdysvallat kaikessa etusijalle. Se taas on tietysti aina ollut Ranskalle vieras ajatus, mutta etenkin Euroopan yhdentymistä ja vahvistamista aktiivisesti ajavalle Macronille.
Puolen vuoden vitkuttelun jälkeen alkoi Scholz viime vuonna vihdoin toimittaa Leopard-taistelupanssarivaunuja Ukrainalle vasta sen jälkeen, kun Yhdysvallat alkoi lähettää Abrams-panssarivaunujaan. Ranska puolestaan katsoo, että sen ensimmäisenä lähettämät kuljetuspanssarivaunut saivat koko prosessin liikkeelle.
Eskalaatio Élysée-palatsissa
Ennen kuin alettiin edes puhua Ukrainan sodan eskalaation vaarasta, varsinainen eskalaatio huonoon suuntaan tapahtui siis Saksan ja Ranskan suhteissa, ja se tapahtui hyvin nopeasti.
Viimeisin vaihe nähtiin Élysée-palatsin huippukokouksessa, jossa kahden suuren julkinen nokittelu ei ollut enää tabu. Se on mitä valitettavinta, ja siitä saa Macron syyttää itseään.
Ranska oli informoinut sekä Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenia että Scholzia ja muita Euroopan johtajia siitä, että hän ottaa keskustelun aiheeksi myös eurooppalaisten joukkojen mahdollisen viemisen Ukrainaan, ei taistelemaan, vaan muihin tehtäviin vapauttamaan ukrainalaiset niistä rintamalle.
Ranskalaisen Le Monde -lehden mukaan Scholz oli kokouksessa yhtenä rintamana Espanjan pääministeri Pedro Sanchezin, Kreikan pääministeri Kyriákos Mitsotakisin ja Slovakian EU-vastaisen presidentin, Robert Ficon, kanssa noussut estämään koko keskustelun.
Lue myös: Helena Petäistön kolumni: Nyt on Euroopan viimeinen hetki herätä oudosta horkastaan
Närkästyneenä Macron rökitti Scholzia oikein kunnolla kokouksen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa muistuttamalla, miten "jotkut" uskalsivat sodan alussa toimittaa pelkkiä kypäriä Ukrainaan.
Sen jälkeen oli tuskin ihme, että Scholz poistui nopeasti paikalta sanomatta sanaakaan, mutta maksoi Macronille potut pottuina seuraavana aamuna tiedotusvälineissä sanomalla julkisesti, ettei Saksa missään tapauksessa lähetä missään vaiheessa sotilaita Ukrainan maaperälle.
Monet muut maat sanoivat Saksan jälkeen samaa.
Ranskasta viides Baltian maa
Aivan ensimmäisenä mahdollisesta sotilaiden lähettämisestä oli jo muutaman viikon ajan puhunut Liettua.
Jos Ranska ja Baltit olivat laskeneet sen varaan, että julkinen puhe myös joukkojen lähettämisen mahdollisuudesta olisi viesti Venäjälle, ettei mikään ole todellakaan poissuljettu Ukrainan puolustamisessa, se valui hiekkaan Scholzin ehättäessä vannomaan, ettei niin kuitenkaan tehdä.
Britit puolestaan närkästyivät siitä, että samalla Scholzin puheesta saattoi päätellä, että ainakin brittijoukkoja Ukrainassa oli jo takaamassa Britannian toimittamien asejärjestelmien toimimisen.
Kaiken tämän jälkeen saapui Saksan ulkoministeri Annalena Baerbock Pariisiin tapaamaan virkaveljeään Stephane Séjournéta tämän kutsusta parsimaan maiden välejä. Kovin hyvin yritys ei tainnut onnistua, sillä seuraavaksi vuorossa olleeseen maiden väliseen etäkokoukseen osallistuivat Saksan puolelta vain ulko- ja puolustusministerien sijaiset.
Viimeisin kiemura onkin Ranskan ja Puolan ja varsinkin Ranskan ja Baltian maiden lähentyminen.
Lue myös: Olisiko lännen nopeampi aseapu voinut lopettaa Ukrainan sodan pari vuotta sitten?
Puola on lämmittänyt suhteitaan Ranskaan ja Saksaan niin sanotussa Weimarin kolmiossa heti pääministeri Donald Tuskin palattua maan johtoon. Macron puolestaan alkoi yllättäen lähestyä Baltian maita jo viime vuoden alussa Bratislavan kokouksessa, missä hän julkisesti katui sitä, että Ranska ole aiemmin kuunnellut Baltian ja Itä-Euroopan maita Venäjän suhteen ja lupasi, että sellaista ei enää tapahdu.
Le Monde -lehden suosittu kolumnisti Sylvie Kauffmann saikin kuluneella viikolla aiheen vitsailla nettialusta X:ssä, että Ranskasta on tullut viides Baltian maa!
Suurta kohua ja hilpeyttä aiheutti nimittäin Ranskan entinen opetusministeri – si si, l’ex-ministre de l’éducation! – Luc Ferry väittämällä tv-debatissa ponnekkaasti, että Baltian maita on viisi ja vielä täsmentämällä, etteivät kaikki niistä kuulu Natoon.
Debatin kuluessa hän viimein itse huomasi sekoittaneensa suloisesti Balkanin ja Baltian maat keskenään.
No, sellaista nyt sattuu. Ilmenihän meilläkin presidentinvaalikampanjassa kaikenlaista uutta tietoa kuten se, että Nummisuutarit on kirjoittanut Väinö Linna, että Brasilian pääkaupunki on Sao Paulo, eikä Kenian pääkaupungilla ollut nimeä enää ollenkaan.
Lue myös: MTV:n uutispäätoimittaja: Stubb jopa Niinistöä valmiimpi tehtävään – yhdessä asiassa valtava takamatka
Mutta kun kuluneella viikolla olivat keskenään koolla todellakin kolmen Baltian maan sekä Ukrainan ja Ranskan ulkoministerit, sai Kauffmann aihetta irvailla, että koskaan aiemmin ei Ranska ole ollut yhtä baltti.
Kyllä on Ukrainan sota saanut Euroopan maantiedon melkoiseen myllerrykseen.
Toivoa sopii, että erimielisyyksistä huolimatta nyt lähtevät Euroopasta kaikki voimat liikkeelle ammuksista ohjuksiin niin, että Ukraina saadaan pidetyksi itsenäisenä eurooppalaisena valtiona ja mahdollisimman pian samassa unionissa muiden Euroopan demokraattisten maiden kanssa!