Henkilökuva: Alexander Stubb istuu osaamisensa puolesta luontevasti presidentiksi, mutta hän ei ole kovin kansanomainen

Sota ja rauha. Näin tiivisti kokoomuksen ehdokas Alexander Stubb ennen vaaleja presidentin ydinroolin nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa ja alleviivasi samalla epäsuorasti omaa pätevyyttään tehtävään.

Maailmassa on viime aikoina tapahtunut paljon sellaista, mikä korostaa presidentin perustuslaissa mainitun perustehtävän merkitystä. Suomi on tuore jäsen puolustusliitto Natossa, ja Ukrainassa riehuu yhä Venäjän aloittama sota. Esimerkiksi Lähi-itää on puolestaan ravistellut äärijärjestö Hamasin hyökkäys Israeliin ja Israelin voimallinen vastaus siihen Gazassa.

Presidentin ydintehtävä on johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Tällaista osaamista Stubbilta tutkijoiden mukaan löytyy.

Stubbin ura on opiskeluajoista lähtien ollut hyvin kansainvälisesti suuntautunut. Stubb taitaa useita eri kieliä, ja hän on työskennellyt erilaisissa EU- ja muissa tehtävissä Euroopassa. Ne sekä lukuisat pestit Suomen politiikan johtopaikoilla aina pääministeriä ja ulkoministeriä myöten ovat muovanneet hänestä hyvän ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaajan ja sitä myötä myös luontevan presidentin tehtävien hoitajan.

– Stubbin vahvuusalue on nimenomaan ulko- ja turvallisuuspolitiikka, tiivistää valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari Tampereen yliopistosta.

Laajat verkostot jo valmiina

Stubbin etuna ovat myös hyvät kansainväliset verkostot, joita hän on itsekin pitänyt esillä. Politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta sanoo, että verkostoitumisessa Stubb on selvästi omalla mukavuusalueellaan ja kansainvälisissä suhteissaan aika poikkeuksellinen suomalaispoliitikko.

– Jos vertaa presidentti Sauli Niinistöön ja hänen poliittiseen profiiliinsa ennen presidenttiyttä, Stubbilla on paljon vahvempi ulkopoliittinen profiili. Niinistö oli enemmän talouspoliittisesti orientoinut, ja hänen piti vähän ehkä muuttaa omaa poliittista orientoitumistaan siinä vaiheessa, kun hänestä tuli presidentti, Vuorelma sanoo.

Ulkopolitiikassa Stubb jatkaisi arvioiden mukaan Suomen nykyistä poliittista linjaa. Hän korostaa muun muassa sopimiseen perustuvaa kansainvälistä järjestelmää sekä Suomen länsimaista, eurooppalaista ja pohjoismaista identiteettiä. Polttavissa maailmanpoliittisissa kysymyksissä Stubb jakaa vallitsevan näkemyksen esimerkiksi siitä, Ukrainan tukemista on jatkettava ja Venäjä-suhteet pysyvät ainakin toistaiseksi jäissä.

Stubb on pitkän linjan Nato-jäsenyyden kannattaja, ja se näkyy hänen mielipiteissään. Sekä Ruostetsaari että Vuorelma huomauttavat, että Stubb oli presidenttiehdokkaiden vaalikonevastauksissa viime vuoden puolella ainoa, joka oli esimerkiksi täysin valmis sallimaan ydinaseiden kuljetukset Suomen kautta. Nykyinen ydinenergialaki kieltää tällaisen.

Katso vaalien tulokset vielä tästä.

Sisäpolitiikka ei ole intohimo

Perustuslain mukaan presidentin tehtävä on johtaa nimenomaan ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Sisä- ja EU-politiikkaa johtaa hallitus. Kansalaiset saattavat kuitenkin odottaa, että presidentti ottaa osaa myös erilaisiin sisäpoliittisiin vääntöihin ja toimii riidan ratkaisijana tai mielipidejohtajana eri kysymyksissä.

Kun Stubbilta tivattiin vaalimessujen yhteydessä aiemmin tammikuussa Ilta-Sanomien haastattelussa näkemyksiä työmarkkinakysymysten ratkomiseen ja talouspolitiikan hoitamiseen, hän kieltäytyi puuttumasta näihin. Mitä se kertoo hänestä?

Tutkijoiden mukaan se muistuttaa esimerkiksi siitä, ettei hän ole ollut oikein koskaan omimmillaan sisäpoliittisissa kysymyksissä. Se ei ole ollut hänen intohimonsa.

– Stubbille olisi varmasti tietyllä tavalla huojentavaa, ettei hänen tarvitsisi presidenttinä ottaa kantaa näihin asioihin. Niinistölle puolestaan se on ollut enemmän rajoittava tekijä, Vuorelma sanoo.

Niinistö on ottanut presidenttiaikanaan mielellään kantaa myös joihinkin sisäpoliittisiin kysymyksiin.

Arvopuheissaan Stubb edustaa suomalaisen poliittisen kulttuurin valtavirtaa. Stubb jakaa useita sellaisia perusarvoja, jotka ovat monille suomalaisille yhteisiä. Näihin kuuluvat esimerkiksi ajatus vapaudesta, tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus sekä oikeudenmukaisuuden periaate.

Ideologisella kartalla, eli janoilla vasemmistoon ja oikeistoon sekä konservatiiveihin ja liberaaleihin, Stubb sijoittuu oikeistoliberaaliin siipeen. Tutkijoiden mielestä Stubbin vaalikonevastauksissa on näkynyt pyrkimystä muiden ehdokkaiden tavoin keskitien hakemiseen, millä voidaan myös taktisesti kosiskella mahdollisimman laajaa äänestäjäkuntaa.

– Stubb näyttäytyy arvokartalla vähemmän oikeistolaisena kuin hänen voisi puoluetaustansa perusteella kuvitella olevan, Ruostetsaari sanoo.

Löytävätkö himo- ja penkkiurheilija toisensa?

Jotkut seikat, jotka voidaan katsoa Stubbin vahvuuksiksi, saattavat olla myös tietyllä tavalla osa hänen heikkouksiaan. Tällaisia voivat olla esimerkiksi korkea koulutus kera tohtorin tittelin, vahva kansainvälinen profiili, suomenruotsalaisuus sekä vaikkapa koti Suomen eliittialueeksi luetussa Espoon Westendissä. Stubb ei ole tutkijoiden arvioiden mukaan kovin kansanomainen tai valtavan samaistuttava tavallisen suomalaisen näkökulmasta.

Vuorelman mukaan Stubb voisi ehkä yrittää puhutella kansaa urheiluharrastustensa kautta. Toki siinäkin on haasteensa, sillä Stubbin intohimoinen suhtautuminen urheiluun ei välttämättä osu ihan yksiin tavallisen penkkiurheilijan tai sunnuntaihiihtäjän kanssa. Ruostetsaari puolestaan nostaa esimerkiksi esille mahdolliset maakuntamatkat, mutta siinäkin pitäisi muistaa keskittyä muuhun kuin maakuntien tai kuntien eliittiin.

Vuorelma kehuu nykyisen presidentin taitoa puhutella kansaa. Niinistö on jo ennen presidenttiaikaansa osannut käyttää sellaista poliittista retoriikkaa, joka vetoaa kansaan. Stubbilla ei välttämättä ole samoja avuja, koska hänen profiilinsa painottuu niin vahvasti asiantuntijuuteen.

Se, mitä uutta Stubb saattaisi tutkijoiden mukaan presidenttinä tehdä, on tuoda lisää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä vuorovaikutteisen viestinnän elementtejä ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Toki niiden luottamuksellisuuden rajojen puitteissa, mitkä ovat näissä kysymyksissä mahdollisia.

Tuskin enää shortseissa lasten tikkatauluksi

Jos Stubb herätti ministeriaikoinaan erityisesti talouspolitiikkaan liittyvistä syistä varsin voimakkaitakin tunteita kansalaisissa, enää häneen ei kohdistu samanlaisia poliittisia intohimoja.

Moni suomalainen myös muistaa Stubbin aiemmalta poliittiselta uralta uutiset ja kuvat tikkatauluna esiintymisestä, ilmaantumisesta shortseissa ja rantasandaaleissa infoon tai vaikkapa kuuluisat "Sori siitä" -sanat, kun hän pääministerinä oli esittänyt vääriä prosenttilukuja eduskunnalle niin sanotussa hallintarekisterikiistassa.

Jos Stubb ministeriaikoinaan nakersi auktoriteettiaan ja uskottavuuttaan lennokkaalla tyylillään, kysymys kuuluu, millaisia noloja tilanteita tai pahimmillaan myötähäpeää hän voisi aiheuttaa presidenttinä.

Enää vastaavanlaisia kohautuksia tuskin tutkijoiden mukaan tulisi. Stubb lienee ottanut opikseen.

– Uskoisin, ettei hän presidenttinä lähtisi yhtä rennolla otteella liikkeelle, vaan pitäytyisi enemmän perinteisessä presidentillisessä arvokkuudessa, Ruostetsaari arvioi.

Saappaisiin hyppääminen ei ole vaikeaa

Jos Stubbista tulisi seuraava presidentti, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka olisi keskittynyt varsin vahvasti nykyiseen tapaan kokoomuslaisiin käsiin, vaikka presidentti onkin luopunut perinteisesti puoluekirjastaan. Vallan keskittymisestä kokoomukselle kertoo, että pääministerinä on Petteri Orpo, ulkoministerinä Elina Valtonen ja puolustusministerinä Antti Häkkänen.

– Ulko- ja turvallisuuspoliittisissa keskusteluissa on Suomessa hyvin vahva konsensus, joten tällaisella vallan keskityksellä ei olisi välttämättä suurta merkitystä käytännön politiikkaan, Ruostetsaari sanoo.

Niinistö jää historiaan suurta suosiota nauttineena presidenttinä, joka vei Suomen Natoon. Niinistö tunnetaan myös muun muassa tarkan euron ja tolkun ihmisenä – monista sellaisista asioista, joita suomalaiset arvostavat.

Kuinka vaikeaa hänen saappaisiinsa on astua?

Ei ollenkaan hankalaa, sanoo Vuorelma.

Sekä Ruostetsaari että Vuorelma korostavat presidentti-instituution arvostusta ja merkitystä Suomessa. Presidentin tehtävissä on kyse kansallisen suvereniteetin ja olemassaolon kysymyksistä, eikä presidentin haluta epäonnistuvan. Siksi häntä tuetaan.

– Olisi hyvin vaikea ajatella, että seuraavasta presidentistä tulisi hyvin epäsuosittu. Paljon todennäköisempää on, että myös seuraavasta presidentistä tulee hyvin arvostettu ja suosittu, Vuorelma sanoo.

Myös Ruostetsaari arvioi, että presidentti saisi epäonnistua todella pahasti, jotta hänestä tulisi kansan inhokki.

– Ehkä sudenkuoppa voisi löytyä sisäpolitiikan puolelta. Jos presidentti esimerkiksi kannanotoissaan lähtisi selvästi asettumaan jonkin väestöryhmän puolelle, se voisi syödä luottamusta ja kannatusta.