Hiv-infektio ei enää johda aidsiin eikä se ole kuolemantuomio sairastavalle. Nykyään haitat ovat enimmäkseen psyykkisiä – sairaudesta on edelleen niin voimakkaita ennakkoluuloja ja tieto siitä niin vanhentunutta, että paljastumista joutuu pelkäämään.
Vuonna 1996 Antin* hyvä ystävä kertoi olevansa hiv-positiivinen. Ystävänsä ansiosta Antti tiesi, kuinka tärkeää on itse käydä testeissä. Siitä lähtien, hän testasi itsensä pari kertaa vuodessa, vaikka harrastikin useimmiten suojattua seksiä.
Vuonna 2004, yhdellä rutiinikerroista, testi näytti positiivista. Antti osasi odottaa tapahtunutta, sillä oli harrastanut suojaamatonta seksiä. Uutinen oli silti järkytys.
– Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei se voi olla totta ja tapahtua minulle. Vaikka vuosi oli 2004 eikä diagnoosi ollut enää kuolemantuomio.
– Onnekseni sain vertaistukea. Minua auttoi todella paljon tutustuminen muihin hiv-positiivisiin ja muiden "samassa veneessä" olevien kokemusten kuunteleminen. Oli helpompaa elää hiv:n kanssa, kun asian kanssa ei tarvinnut olla yksin.
2000-luvun alussa hoidot olivat jo pitkälle kehittyneitä eikä diagnoosi ole vaikuttanut Antin elämään käytännössä kovinkaan paljoa. Hän käy kaksi kertaa vuodessa verikokeissa ja alkoi syödä lääkkeitä vuonna 2008, kun viimeisin tutkimustieto osoitti, että lääkkeiden syönti kannattaa aloittaa jo varhaisessa vaiheessa.
– Verikokeissa seurataan viruksen ja valkosolujen määrää. Päämääränä on, että valkosolujen määrä on mahdollisimman korkea ja virustaso alhaalla. Lääkkeen otan päivittäin. Minun kohdallani se tarkoittaa vain yhtä tablettia kerran vuorokaudessa, ilmaan mitään sivuvaikutuksia.
Sairaudesta vanhentunutta tietoa ja ennakkokäsityksiä
Psyykkistä haittaa sairaudesta sen sijaan on. Antti kertoo virusmäärän hänen elimistössään olevan sen verran pieni, että sitä ei voida mitata. Kun hiv-infektio on hallinnassa ja virusmäärä mittaamattomissa, sairauden tartuntariski seksiteitse on HIV-tukipisteen mukaan hyvin epätodennäköinen. Tartunta edellyttää suoraa verikontaktia.
Ihmisillä on kuitenkin sairaudesta todella vanhentunutta tietoa ja voimakkaita ennakkokäsityksiä. Osa kuvittelee edelleen, että HIV voi tarttua kätellessä tai vessanpöntön reunasta. Vieläkin ajatellaan, että hi-viruksen saadakseen on oltava homoseksuaali tai käytettävä huumeita.
– Pelkään sairauden paljastumista ja sitä, että minua aletaan syrjiä. Hiv:n juuret ovat homo ja huumeidenkäyttöyhteisöissä ja ehkä siksi ihmiset mieltävät hiv-positiiviset jotenkin likaisiksi ja saastaisiksi.
– Monilla on mielessään vieläkin 80-luvun kauhukuvat aids-potilaista ja he ajattelevat, että hiv näkyy päälle päin ja että ihmiset ovat eläviä luurankoja.
Antti itse on homoseksuaali ja vertaa hi-viruksesta kertomista toiseen kaapista tuloon. Hän kertoo olevansa onnekas, koska hänen läheisensä ovat ottaneet uutisen hyvin.
– Tiedän tapauksia joissa ihmisiä on heitetty ulos kotoaan kerrottuaan hiv:istä. Monet ystäväni ovat sanoneet, että homouden kanssa kaapista tuleminen ei ole nykyään länsimaissa yhtä vaikeaa kuin HIV:n kanssa.
*Haastateltavan nimi on muutettu.