51-vuotias Julia on suomalainen, eronnut kolmen lapsen äiti. Kuusi ja puoli vuotta sitten hän sai tapailemaltaan mieheltä HIV-tartunnan. Toisin kuin hän luuli, se ei ollutkaan kuolemantuomio.
Julia* tutustui keväällä 2009 mukavaan mieheen. Kerrankin sellaiseen, joka tuntui olevan kiinnostunut hänestä itsestään. Seksiä harrastettiin, ensin suojatusti.
– Sitten ajattelin, että kun hän nyt on ihan normaali suomalainen mies, niin jätetään kondomi pois. Ei siinä puhuttu sen kummemmin, onko kummallakaan sukupuolitauteja. Ehkä sitä ajatteli, että sellainen asia kuuluu kertoa, jos on. Minusta tuntui, etten voi kysyä sellaista. Eikä tullut mieleenkään, että voisin saada jonkin taudin, koska hän vaikutti niin luotettavalta, Julia sanoo.
Parin ensimmäisestä suojaamattomasta yhdynnästä oli kulunut pari viikkoa, kun Julialle nousi kova kuume, ylävartaloon ilmestyi ihottumaa ja lihakset tulivat todella kipeiksi.
Terveysasemalla otetussa pienessä verenkuvassa tai tulehdusarvoissa ei näkynyt mitään poikkeavaa.
Varmaan jotain virustautia vain, arveltiin.
”Tässä se elämä nyt sitten oli”
Oireet hävisivät muutamassa päivässä, eikä Julia ajatellut asiaa sen kummemmin. Muutaman kuukauden päästä elokuussa hän meni vapaaehtoiseen työterveystarkastukseen, johon kuului sukupuolitautitestaus. Yllättäen hänet kutsuttiin ensimmäisen käynnin jälkeen uusiin kokeisiin.
Kuvassa hiv-testiin käytettävää välineistöä vuodelta 2012.
– Kukaan ei kertonut, minkä takia. Sanottiin vain, että tarvitaan lisää kokeita. Niiden jälkeen lääkäri soitti ja pyysi käymään vastaanotollaan, Julia kertoo.
– Mietin, olenko saanut jonkun kupan ja mitenhän sitä hoidetaan. Hiv kävi mielessä, mutta se tuntui niin kaukaiselta asialta, etten ollenkaan uskonut siihen.
Kun lääkäri sitten kertoi Julian kantavan HI-virusta, hän lamaantui. Tämä ei voi olla totta. Kevään lyhyt sairastelu olikin luultavasti ollut taudin ensioireita.
– Olin muutaman päivän ihan pökertyneenä. Luin netistä kaikenlaista. Asiallista tietoa en osannut etsiä, ja omatkin tietoni hivistä olivat ihan kauhean kaukaisilta ajoilta.
– Ajattelin, että no joo, minulla on nyt ehkä sellaiset viidestä kymmeneen vuotta elinaikaa. Että tässä se elämä nyt sitten oli.
"Tartuttaa varmaan edelleen"
Koska Julia oli käynyt HIV-testeissä edellisen kerran joulukuussa 2008 eikä hänellä ollut ollut sen jälkeen muita kumppaneita kuin keväällä tavattu mies, tartunnan lähde oli selvä. Diagnoosin aikaan he olivat jo lopettaneet tapailun.
– Jälkeenpäin tapasin sattumalta naisen, joka oli saanut tartunnan tältä samaiselta mieheltä. Kuulemma mies tekikin sitä ihan tarkoituksella, sillä hän tiesi omasta tartunnastaan.
– Tunsin jotenkin sääliä, koska eihän sellainen ole tervettä. Mutta en minä voinut häntä vihatakaan, itsehän minun olisi pitänyt huolehtia suojautumisesta.
Miestä vastaan on käyty oikeudenkäyntejä, joissa kantajina on ollut niin tartunnatta selvinneitä seksikumppaneita kuin tartunnan saaneitakin.
– Itse en ole koittanut hakea korvauksia. Tartuttajani on tuomittu, ja hän on aika lyhyellä ajalla avovankilatyyppisesti tuomionsa suorittanut. Tartuttaa varmaan edelleen, mikä on varsin ikävää. Minusta lääkkeistä kieltäytyvät pitäisi hoitaa kuten tuberkuloosipotilaatkin, antamalla lääkkeet valvotusti.
Mikä hiv?
- Hiv on immuunikatovirus, joka aiheuttaa ihmisen puolustusjärjestelmää tuhoavan infektion.
- Tartunnan ensioireita, jotka muistuttavat tavallista flunssaa, ei tule kuin osalle tartunnan saaneista. Ihminen voi pysyä oireettomana vuosia.
- Hoitona on säännöllinen lääketieteellinen seuranta ja pysyvä lääkitys.
- Ilman lääkehoitoa hiv-tartunta johtaa lopulta aidsiin. Siinä immuunijärjestelmä on selvästi heikentynyt ja ihminen sairastunut johonkin hivin oheistautiin.
- Tehokkaan hoidon takia aids-kuolemat ovat vähentyneet huomattavasti.
Lähteet: Hivtukikeskus.fi, Positiiviset.fi
Työt hoitoalalla jatkuvat normaalisti
Julia pääsi sukupuolitautien poliklinikalle hiviin erikoistuneen lääkärin vastaanotolle viikon päästä diagnoosista.
– Sitä ennen ehdin kelata mielessäni vaikka mitä. Mitä minulle tapahtuu? Joudunko lopettamaan työni hoitoalalla? Saavatko työkaverit tietää? Laittavatko lääkkeet vatsan sekaisin? Lähteekö minulta hiukset?
– Ensimmäinen lapsenlapseni oli juuri syntynyt ja mietin sitäkin, voinko olla turvallisesti hänen kanssaan.
Käynti ammattilaisilla selvensi tilannetta.
– Lääkäri selitti, että minun ei tarvitse pelätä ja voin jatkaa hoitotyössäkin ihan normaalisti, hivistä ei ole mitään velvollisuutta kertoa työpaikalla.
– Hoitaja oli myös huippuihana. Hän sanoi, että jos saisi valita, sairastuuko tänä päivänä hiviin tai syöpään, niin hän ottaisi hivin, koska se on paljon helpompi hoitaa eikä enää vie kuolemaan. Mietin, että onko tuo totta! Ne sanat ja se koko suhtautuminen jäivät tosi isosti mieleen.
”Virus ei ehtinyt tuhota yhtään mitään”
Julia aloitti lääkityksen noin vuoden kuluttua diagnoosista. Silloin niin sanotut CD4-solut, jotka kertovat hivin etenemisestä, olivat alkaneet vähentyä ja elimistön puolustusmekanismi heiketä.
– Siihen aikaan toimittiin niin. Nykyään suositellaan, että lääkitys aloitettaisiin heti, Julia sanoo.
Julia aloitti kolmen lääkkeen yhdistelmällä, nyt hän ottaa enää yhden lääkkeen päivässä. Tarkastuksissakaan ei tarvitse enää käydä puolivuosittain vaan kerran vuodessa.
Käynneillä seurataan CD4-soluja ja virusmääriä sekä rasva- ja maksa-arvoja. Hiv-lääkkeet voivat aiheuttaa esimerkiksi kolesteroliarvojen nousemista.
– On mahdollista, että jossakin vaiheessa elämää joutuu aloittamaan kolesterolilääkityksen. Mutta siihenkin pystyy vaikuttamaan liikunnalla ja hyvällä ruokavaliolla, Julia sanoo.
Julia pääsi onnekseen hoitoon ajoissa. Kuvituskuva.
– Ennusteeni on ihan sama kuin kaikilla muillakin ajoissa hoitoon päässeillä hiv-positiivisilla. Koska virus oli elimistössäni vain vähän aikaa ennen lääkityksen aloittamista, se ei ehtinyt tuhota yhtään mitään. Jos olisin ollut vaikka kymmenen vuotta hoitamatta ja virusmäärät olisivat kasvaneet korkeiksi, se olisi jo voinut vaikuttaa dementoitumiseen tai syöpäriskin kasvamiseen.
Läheisyyttä tanssitunneilta
Yhden asian Julia olisi toivonut saaneensa tietää jo ensimmäisellä lääkärikäynnillä.
– Kun hoitaa itseään ottamalla hiv-lääkkeet, niin virusmäärä laskee nolliin eikä ihminen ole enää tartuttava. Tämä tieto olisi ollut itselleni ehkä se kaikkein tärkein. Tänä päivänä se varmaan tuodaan heti ilmi.
Julia eli siinä uskossa, että hänen olisi turha haaveilla esimerkiksi kumppanista.
– Kuvittelin, että nyt minulla ei ole enää ikinä seksiä kenenkään kanssa. Toki lääkärissä puhuttiin, että seksiä voi harrastaa kondomin kanssa, mutta myös varoiteltiin aika suuresti, että kondomin hajotessa kumppanille pitää saada heti estolääkkeet. Päädyin sitten siihen, että minulla ei kumppaneita tämän jälkeen ole.
Läheisyyden kaipuutaan Julia on purkanut tanssiharrastukseen.
– Tanssissa pääsee kontaktiin miehen kanssa. Vaikka se ei ole mikään seksuaalinen tapahtuma, se on kuitenkin läheisyyttä.
Tiesitkö?
- Suomessa todetaan vuosittain noin 170 hiv-tartuntaa, suurin osa seksiteitse saatuja.
- Lääkityksellä hivin kanssa voi elää täysipainoista elämää ilman viruksen oireita samalla eliniän ennusteella kuin ilman hiv-tartuntaa.
- Hiv ei tartu arkisessa kanssakäymisessä eli esimerkiksi ruokailuvälineistä, uima-altaasta, pyyhkeistä, WC-istuimista, suukoista, halauksista tai aivastuksesta.
- Hiv voi tarttua suojaamattomassa seksissä, myös anaali- ja suuseksissä.
- Muita mahdollisia tartuntatilanteita ovat yhteisten neulojen käyttö, verikontakti esimerkiksi veren- tai elinsiirrossa sekä raskaus, synnytys ja imetys. Suomessa kaikki verituotteet testataan, ja myös tartuntariski äidiltä lapselle on suojalääkityksen ansiosta pieni.
Lähteet: Hivtukikeskus.fi, Positiiviset.fi
– Toki välillä tapaan miehiä ja ehkä vaihdan numeroitakin, mutta suurin osa heistä on vain seksin perässä. Eivät he halua tietää, mitä minulle kuuluu ja mitä teen, vaan mikä osoitteeni on. Aistin nykyään paljon voimakkaammin sen, että miehet hakevat vain seksiä, joka ehkä aikaisemmin oli itsellenikin luonnollinen osa tapailua. En tiedä, onko tämä herkistyminen tullut hivin vai iän myötä.
Julia huomauttaa, että jos hän harrastaisi seksiä, hänellä olisi velvollisuus ensin kertoa kumppanille hiv-positiivisuudestaan.
– Tästä ollaan kyllä vähän eri mieltä. Osa ihmisistä ajattelee, että riittää, kun suojautuu huolehtimalla kondomin käytöstä. Nyt viimeksi lääkäri sanoi minulle, että ellen itse pelkää muita tauteja, minun ei tarvitsisi käyttää mitään suojausta. Virukseni ovat olleet nollilla jo viisi vuotta, eli olen tartuttamaton.
”Loppujen lopuksi ei kyse hirveän isosta asiasta”
Julia ei puhunut tartunnastaan kolmeen vuoteen muiden kuin lääkärin ja hoitajan kanssa.
– Ajattelin, etten ikinä voi kertoa kenellekään. Vasta, kun aloin osallistua Positiiviset ry:n yhdistystoimintaan ja tapasin muita positiivisia, tajusin, että eihän tässä loppujen lopuksi ole kyse mistään hirveän isosta asiasta.
Lapsilleen Julia kertoi tartunnastaan vuosi sitten.
– Pelkäsin ihan tosi paljon, että he suhtautuisivat minuun jotenkin eri tavalla ja katsoisivat pahasti, jos suukottelen ja pidän lapsenlapsia sylissä.
Lapset vain ihmettelivät, miksi äiti ei ollut kertonut aiemmin.
– Kaikki se pelko ja epäily olikin ollut vain omien korvieni välissä. Totta kai nyt jo tiedän itsekin, etten pystyisi suukottelemalla tai halailemalla ketään tartuttamaan, mutta suurimmat ennakkoluulot olivatkin ihan minulla itselläni.
– Olen ollut osa sitä joukkoa, joka ajattelee, että hiv-positiivisilla on aina jotain yhteyksiä huumeidenkäyttöön tai seksityöhön. Stereotypioin sitä ihan samalla tavalla kuin suuri osa ihmisiä, jotka eivät tänä päivänäkään tunne hiviä.
Julia on kuitenkin nähnyt, että hiv-positiivisia on kaikissa yhteiskuntaluokissa.
– Tämä ei ole millään tavalla jonkin yhden sosiaaliluokan sairaus tai virus. Kaikkihan harrastavat seksiä, ja suurella osalla saattaa olla niitä suojaamattomiakin seksikontakteja. Taudin voi tartuttaa vaikka oma puoliso, josta sellaista ei osaisi kuvitellakaan.
Mihin testeihin?
- Hiv-vasta-aineita tutkitaan verestä. Testejä tehdään kyynärtaipeesta, jolloin tulosten saamiseen menee noin viikko, tai sormenpäästä pikatestinä, jolloin vastauksen saa 1–20 minuutissa.
- Internetistä saatavien kotitestien laatuun ja luotettavuuteen ei voi täysin luottaa.
- Testejä tehdään maksutta terveysasemilla, sukupuolitautien poliklinikoilla, opiskelijaterveydenhuollossa, työterveydenhuollossa, Hiv-tukikeskuksen toimipisteissä, SPR:n Pluspisteissä ja Vinkki-neulanvaihtopisteillä. Yksityisillä lääkäriasemilla testejä tehdään maksua vastaan.
- Hiv-testin saa tehdä muuallakin kuin omassa kotikunnassa, eikä testattavalta pitäisi kysellä testiin hakeutumisen syitä.
- Hiv-testin tulos on täysin varma kolmen kuukauden kuluttua tartuntatilanteesta.
Lähteet: Hivtukikeskus.fi, Positiiviset.fi
Sukupuolitautitesteihin häpeilemättä
Julian mielestä kaikkien pitäisi käydä jossakin elämänsä vaiheessa sukupuolitautitesteissä.
– Myös ja varsinkin ikäisteni naisten, joiden lapset on jo synnytetty eikä ehkäisystä tarvitse huolehtia. Ei ole mikään häpeä kertoa, että minä haluan nyt sukupuolitautitesteihin. Sen pitäisi olla ihan luonnollista, ja kaikilla on oikeus päästä testeihin, Julia sanoo.
– Nuorilla ihmisillä, joita tapaan työssäni, suhtautuminen on jo ihan toista. He pystyvät sanomaan, että oli suojaamatonta seksiä viikonloppuna, voinko tulla kokeisiin? Se on reilua ja suoraa puhetta. Toki seksikäyttäytymistä olisi hyvä seurata ennen kaikkea niin, että ei tulisi humalatilanteita, joissa ei pysty kontrolloimaan itseään ja käyttäytymistään. Mutta turha siitä on vastaanotolla narista, kun asia on jo tapahtunut.
Nykyään Julia kokee hiv-positiivisuudesta olevan hänelle enemmän hyötyä kuin haittaa.
– Ensinnäkin minulla on varmasti enemmän hiv-positiivisia ystäviä kuin muita. Lisäksi pystyn hoitoalalla työskentelevänä jakamaan kaikkien hyväksi sitä tietoa, jota olen tästä taudista saanut. Oikeanlaisella informaatiolla pystyn ehkä vaikuttamaan asenteisiinkin.
– Toivon, että tulevaisuudessa ei enää tapaisi hoitajia tai lääkäreitä, jotka hysteerisinä pukevat kymmenet hanskat päällekkäin, kun kuulevat hoitavansa hiv-potilasta – kuulemma varsinkin pienillä paikkakunnilla tällaista sattuu. Ettei ihmisen tarvitsisi hävetä sitä, että on saanut tämän viruksen. Että potilaaseen suhtauduttaisiin samalla tavalla riippumatta siitä, onko hänellä streptokokki A vai HI-virus, Julia sanoo.
*Haastateltavan nimi on muutettu.