Ostopalveluiden osuus vanhuspalveluiden järjestämisessä voi olla kunnissa joissakin palveluissa jopa 80 prosenttia. Kuntaliitto arvioi, että palvelualuekohtaisesti ostopalveluiden osuus vaihtelee 25-50 prosentin välillä.
– Korkeimmat osuudet löytyvät vanhusten tehostetun, ympärivuorokautisen palveluasumisen järjestämisestä, ja juuri siellä hoitajamitoitus vaikuttaa, huomauttaa erityisasiantuntija Anna Haverinen Kuntaliitosta.
Lue myös: Uusi hoitajamitoitus tarkoittaa tuhansia uusia työpaikkoja – alan opiskelijoilla aiheellinen huoli: "Sairaanhoitajan palkalla ei hirveän pitkälle pääse"
Tuoreimmat perjantain arviot ostopalveluiden kokonaismäärästä ikäihmisten ympärivuorokautisten palveluiden järjestämisessä liikkuvat 40 prosentin tuntumassa. Ikäihmisten palvelujen sote-kustannusten kokonaisuudesta asiakasostopalvelujen osuus on 21 prosenttia.
Esimerkiksi kotihoidossa kunnat järjestävät enemmän palveluita itse ja ostopalveluiden osuus on pienempi.
Lue myös: Hoitajamitoitukseen rahaa mm. yksityisen hoidon Kela-korvauksia supistamalla, ostopalveluita tehostamalla
Mitoitus puuttuu sopimuksista
Lakiin tuleva 0,7:n henkilöstömitoitus, seitsemän hoitajaa kymmentä hoidettavaa kohti, on kirjattava myös kaikkiin ostopalvelusopimuksiin. Tällä hetkellä sopimukset on tehty yleensä 0,5-mitoituksen mukaan.
Esimerkiksi Siun Sote kuntayhtymä hankkii ostopalveluna tehostettua palveluasumista yhtä paljon kuin tuottaa sitä itse.
– Sopimukset on nyt mitoitettu 0,5:lle, ja sitä kautta tämä tulee myös meidän maakunnassa olemaan iso haaste sekä taloudellisesti että hoitajamäärältään. Puolet ostetaan yksityisiltä tuottajilta ja tämä 0,7 mitoitus koskee jatkossa heitäkin, muistuttaa Siun Soten henkilöstöjohtaja Johanna Bjerregård Madsen.
Paljon lyhyitä sopimuksia
Vuosia kestäneen sotevalmistelun aikana tehdyissä ostopalvelusopimuksissa on käytetty vain vuoden tai kahden mittaisia sopimuksia.
– Normaalisti käytetään kuitenkin noin neljän vuoden sopimuskautta ja usein siihen liittyy vielä vuoden tai kahden optio. Kuntakentällä on myös toistaiseksi voimassa olevia ostopalvelusopimuksia, Haverinen täsmentää.
Uuden hoitajamitoituksen vuoksi moniin sopimuksiin syntyy tilanne, jossa aiemmin sovittu hinta ei enää vastaakaan kustannustasoa. Pitääkö ne nyt avata?
– Sopimuksissa on yleensä määritelty mitkä muutokset johtavat hinnantarkistukseen ja miten hinnoista neuvotellaan, Haverinen kertoo.
On todennäköistä, että sopimuksia tehdään nyt vain vuoteen 2023 saakka, jolloin mitoitus tulee lakiin.
Rahoituskeinot hämmentävät
Haverinen myöntää, että hallituksen esitys hoitajamitoituksen rahoittamisesta jäi epäselväksi.
– En ainakaan itse vielä varmistunut siitä, että nämä esitetyt rahoituskeinot olisivat riittäviä, Haverinen pohtii.
Kuntapäättäjät pohtivat jo mikä osuus hoitajamitoituksen kattamisesta tulee valtiolta ja minkä verran kuntien on itse saatava kustannusvastetta solmimalla parempia sopimuksia.
Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) viestitti eilen, että kuntien hankintaosaamisessa olisi parantamisen varaa ja kilpailutuksissa pitäisi päästä parempiin tuloksiin.
– Kuntien hankintaosaaminen vaihtelee, se on selvä. Pitää olla ymmärrys siitä sisällöstä, jota ollaan hankkimassa, ja sitten on hallittava hankintamenettely ja lainsäädännön vaatimukset, Haverinen muistuttaa.
Isoilla palveluntuottajilla on ollut sopimustilanteissa aiemmin paremmat resurssit kuntiin verrattuna esimerkkisi juridisen osaamisen osalta. Haverisen mielestä toimintamallit ovat kuitenkin muuttuneet avoimemmiksi.
– Kunnat esimerkiksi kertovat jo ennakkoon mitä ne aikovat hankkia ostopalveluina ja minkälaisilla volyymeillä. Palveluntuottajat ja kunnat tekevät myös hankintojen valmistelua yhdessä, ja senhän pitäisi johtaa kaikkien kannalta parempaan lopputulokseen.
”Rahat löytyy, hoitajia ei”
Palveluntuottajien on mietittävä, voidaanko katteita ja omistajien tuottovaatimuksia laskea sopimusten saamiseksi. Mahdollisuus tinkiä sopimushinnoista ja katteista tuntuu viime viikkojen uutisten valossa epäuskottavalta.
Päinvastoin painetta on hinnankorotuksiin jo nykyiselläkin 0.5 mitoituksella. Paikallisia palveluntuottajia onkin lopettanut toimintansa. Lisäksi muutama iso palveluntuottaja on kertonut kannattavuusongelmistaan.
– Mitoituksen käytännön toteutuksessa on satojen miljoonien eurojen käppi ja se ratkeaa vain lisärahalla. Lopulta rahat löytyvät palkanmaksupäivänä, mutta mitoituksen vaatimaa määrää hoitajia ei löydy, varoittaa Juuan kunnanjohtaja Markus Hirvonen.
Hän perustaa laskelmansa väestötietoihin, ikäluokkien kokoon, koulutukseen hakeutumiseen ja eläköitymisvauhtiin.
– Vain yksityisen terveydenhuollon Kela-korvausten leikkaaminen ja niiden ohjaaminen valtion budjetista kunnille hoitajamitoituksen rahoittamiseen on toistaiseksi oikeaa rahaa. Sote-toiminnan digitaalisiin säästöihin on vaikea uskoa, Hirvonen huomauttaa.