Salvadorilaisen Horacion vaikeudet alkoivat, kun paikallinen jengi keksi vaatia rahaa hänen perheyritystä pyörittäneeltä isältään. Tilanne eteni siihen, että Horacio, 19, pakotettiin liittymään rikollisjärjestöön.
Perhe ei ilmoittanut kiristyksestä poliisille, sillä he eivät luottaneet korruptoituneisiin viranomaisiin ja pelkäsivät rikollisten kostoa. Jäljelle jäi pakeneminen.
Moniongelmainen kriisipesäke
Salvador, Guatemala ja Honduras muodostavat ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan yhden maailman vaarallisimmista alueista. Järjestön tuoreimman vuosiraportin mukaan ihmisiä tapetaan näissä maissa enemmän kuin suurimmassa osassa maailman sotaa käyvistä maita. Esimerkiksi Salvadorin murhaluvut ovat monikymmenkertaisia jopa Yhdysvaltoihin verrattuna.
Myös ihmisten jokapäiväistä elämää varjostavat rikollisjengit. Niiden valta on kasvanut Yhdysvalloista karkotettujen rikollisten palattua kotimaihinsa ja huumekartellien levittäydyttyä maihin. Kiristyksen lisäksi ne syyllistyvät muun muassa murhiin, ihmiskaappauksiin ja seksuaalirikoksiin.
Salvadorissa rikollisjärjestöjen tekemä kiristys vastaa kolmea prosenttia bruttokansantulosta. Kokonaishaitta maan taloudelle on jopa 16 prosenttia, kun mukaan lasketaan muun muassa salvadorilaisten turvallisuuspalveluihin käyttämät rahat ja rikollisuuden vuoksi tekemättä jäänyt työ.
Maista on lähtenyt yhteensä kuusi miljoonaa ihmistä. Amnestyn mukaan pääasialliset perusteet maista lähtemiselle liittyvät nykyisin väkivallan pelkoon ja yhteiskunnan laittomuuteen enemmän kuin pelkkään köyhyyteen. Salvadorilainen ihmissalakuljettaja veloittaa matkasta Yhdysvaltoihin 5 000–18 0000 euroa.
Viime vuonna Yhdysvallat palautti Salvadoriin, Guatemalaan ja Hondurasiin yhteensä lähes 80 000 paperitonta maahantulijaa. Määrä on vielä suurempi, jos mukaan lasketaan Meksikon karkottamat läpikulkijat.
Horacio perheineen lähti pitkälle ja vaaralliselle taipaleelle Salvadorista Guatemalan ja Meksikon läpi kohti Yhdysvaltoja. Matka alkoi bussikyydillä Guatemalaan. Siellä he yhyttivät "kojootin" eli ihmissalakuljettajan.
Kaksi päivää myöhemmin perhe ylitti Meksikon rajan piileskellen pakettiautossa. Seuraavat päivät perhe vietti piileskellen tukahduttavan kuumissa rekoissa ja turvataloissa alituisessa nälässä ja janossa.
– Emme voineet pysähtyä. Pystyimme virtsaamaan vain, jos meillä oli pullo, Horacio kertoo Salvadorissa, johon hän on sittemmin joutunut palaamaan.
Päivät nukuttiin, yöt matkustettiin. Tarkastuspisteillä poliisit lahjottiin.
– Jokaisessa talossa oli ihmisiä eri maista. Nukuimme likaisilla matoilla hyönteisten seassa.
Ihmepelastus kaappaajilta
Jossain päin Meksikoa kivi iskettiin auton tuulilasin läpi. Seuraavaksi revolveri osoitti kohti Horacion kasvoja. Koko seurue piestiin, ryöstettiin ja tungettiin uuteen pakettiautoon, joka kiihdytti kohti tuntematonta päämäärää.
Uskomaton tuuri pelasti Horacion perheen kaappaajilta. Heidän autonsa hajosi, ja paikalle tuli sattumalta poliisipartio, joka hätisti kaappaajat pakoon. Poliisit vieläpä suostuivat olemaan luovuttamatta heitä maahanmuuttovirastolle ja kuljettivat perheen linja-autoasemalle. Lahjuksiakaan ei Horacion mukaan tarvittu.
Asemalta he löysivät uuden välimiehen, joka opasti heidät turvataloon. Perheen seuraavaksi löytämä kuski katosi rahojen kanssa, minkä jälkeen "kojootit" lähettivät paikalle uuden matkanjärjestäjän.
Läpi huumesodan
Matka jatkui kohti Monterreyta välillä rekkojen kyydissä, välillä jalan. Osuus oli koko reissun vaarallisin, sillä huumekartellit Los Zetas ja Cartel del Golfo kävivät alueella avointa sotaa.
– Saimme rannekkeet ja tunnussanan, jotta kartelli, jonka suojeluksessa salakuljettajat olivat, tunnistaisivat meidät.
Viimeisen kerran Horacio näki isänsä ja pikkuveljensä Rio Grande -joen penkereellä Meksikon ja Yhdysvaltain rajalla. Isä ja veli ylittivät joen ensimmäisinä. Parin päivän odotuksen jälkeen Horacio sekä hänen äitinsä ja pikkusiskonsa seurasivat perässä. Paikallinen sheriffi löysi heidät heti, kun he olivat ylittäneet rajan.
Horacio passitettiin vankilaan, koska hän oli täysi-ikäinen. Muu perhe pääsi vapaaksi takuita vastaan. He odottavat turvapaikkapäätöstä, jonka pitäisi tulla vuoden sisällä.
Vankilassa lusimisen sijasta Horacio valitsi palautuksen Salvadoriin, josta hän oli paennut puolitoista kuukautta aiemmin.
– Olisin voinut istua vankilassa kuukausikaupalla hyötymättä siitä mitään. Niinpä palasin, vaikka tiesin riskit. On vaikea olla täällä yksin, ilman perhettä.
Nyt Horacio toivoo, että hänen vanhempansa saavat turvapaikan Yhdysvalloista ja tuomari antaa hänenkin muuttaa maahan.
Lisätietoa uutistoimistojen Spotlight-juttuprojektista: http://minds-global-spotlight.aap.com.au/about