Maija Salmi: Paholaisen juna. Matkalla kohti amerikkalaista unelmaa. Atena. 2015. 221 s.
Minkälainen on äiti, joka ei voi onnitella tytärtään tämän syntymäpäivänä? Näin kysyy elsalvadorilainen Pilar. Toimittaja Maija Salmi tapasi hänet Tenosiquessa Etelä-Meksikossa lähellä Guatemalan rajaa.
Pilar oli joutunut pakenemaan kotoaan El Salvadorista sen jälkeen, kun hänen miehensä oli murhattu, ja Pilar itse selvinnyt samassa tapahtumassa kolmesta päähän osuneesta luodista kuin ihmeen kaupalla. Aviomies murhattiin kotonaan, koska hän ei ollut suostunut maksamaan paikalliselle jengille suojelurahaa. Pilarin oli lähdettävä pian. Hänen vaikeasti vammainen tytär jäi Pilarin äidin hoiviin.
Näin Pilar Salmelle tarinan kertoo, ja antaa todistukseksi koskettaa ohimossaan olevia luotien jättämiä kuoppia.
Murhien Keski-Amerikka
Meksikosta Yhdysvaltoihin eivät pyri vain meksikolaiset. Keski-Amerikan pienet valtiot ovat murhatilastojen kärkialuetta maailmassa. Jengiväkivalta, eliittien harjoittama väkivalta, köyhyys, työttömyys ja rasismi ajavat keskiamerikkalaisia Meksikoon ja toivon ihmemaahan Yhdysvaltoihin.
Salmen kirja on karu kertomus 2000-luvun siirtolaisuudesta. Moni joutuu lähtemään paremman elämän hakuun. ”Siirtolaiseksi päädytään olosuhteiden pakosta. Suurin osa ikävöi maastaan kaikkea muuta paitsi lähdön syytä”, hän kirjoittaa.
Paholaisen junat, trenes de la bestia, ovat Meksikon halki kulkevia tavarajunia, joilla laittomasti rajan yli tulleet siirtolaiset pyrkivät Yhdysvaltoihin, mutta nyttemmin yhä enemmän myös jonnekin Meksikoon. Ja nykyään yhä useammin junan sijasta kävellen, koska junien valvonta on lisääntynyt.
Junissa roikutaan sivuilla ja vaunujen väleissä, matkataan katoilla ja vaunuissa, jos niihin pääsee sisälle ujuttautumaan. Sähkölinjat ja putoamiset ovat koko ajan vaarana..
Huumejärjestöt ja jengit
Junissa ja väliasemilla uhkana ovat meksikolaiset huumejengit kuten Los Zetas brutaaleine kidutuksineen ja murhineen. Zetasin toiminta muistuttaa suunnitelmallisuudessaan, toiminnassaan, julmuudessaan ja koostumukseltaan äärijärjestö Isisiä. Moni zetalainen on entinen ammattisotilas tai poliisi.
Siirtolaisia uhkaavat myös Yhdysvalloissa syntyneet väliamerikkalaisten Mala Salvatrucha –jengit, joiden jäsenet tunnistaa välittömästi tatuoinneista, poliisi, ja naisia ja homoja raiskaukset. Salmen mukaan seitsemän kymmenestä paholaisen junien naismatkustajasta raiskataan. Kymmenet tuhannet ovat kuolleet matkan varrella.
Raiskaukset ovat yksi syy, miksi neljän matkan aikana yhteensä toista vuotta Meksikossa viettänyt Salmi itse ei hypännyt matkustamaan juniin. Jos hän olisi pyytänyt poliisilta suojelua, junissa kukaan ei olisi uskaltanut puhua hänelle. Lisäksi siirtolaisia riistävät huumekartellit olisivat vaatineet häneltäkin maksua. Vaatimuksesta ei voi kieltäytyä. Meksiko on toimittajille yksi maailman vaarallisimmista maista.
Salmi on haastatellut monia siirtolaisia. Tarinoiden totuudellisuutta on usein vaikea todentaa aukottomasti. Niistä kuitenkin avautuu lohduton kuva köyhyydestä ja syrjinnästä, mutta samalla myös kuva sitkeistä ja unelmistaan kiinni pitävistäkin ihmisistä.
Siirtolaisilla on kasvot, nimet ja tarinat
Siirtolaistilastot saavat kasvot, nimet ja persoonat, aikuisista lapsiin, henkensä paenneista jengiläisiin ja pikkurikollisiin. Kirjassa on kuvaliite. Se olisi voinut olla laajempikin. Kuvissa on tarinoita, odotusta, toivoa ja kovaa elämää.
Salmi kuvaa myös siirtolaisten turvataloja ja auttajia, joita ohjaa kristillinen etiikka. Los Patronas –järjestön työntekijä Norma kertoo, kuinka hän nuorena aikuisena havahtui siirtolaisten hätään.
On kuitenkin seurakuntalaisia, joiden mielestä siirtolaisten auttaminen on väärin, koska se vie aikaa toiminnalta itse seurakunnassa. (Näiltä seurakunnan jäseniltä kristillisen etiikan ydin on kadonnut kirkollisten rituaalien alle.)
Meksikossa on paljon Yhdysvalloissa vuosia, jopa vuosikymmeniä asuneita siirtolaisia. Joukossa on myös Yhdysvaltojen asevoimissa palvelleita meksikolaisia. He ovat joutuneet jättämään entisen kotimaansa rötösten takia. Kyse on monesti huumeista, mutta jopa liikennerikkomus voi johtaa karkotukseen, Salmi kertoo.
Äidit karkotetaan, lapset jäävät
Joillekin Rio Granden pohjoispuolella eläneistä espanjan puhuminen on työlästä, koska he ovat syntyneet Yhdysvalloissa. Riipaisevimpia ovat tapaukset, joissa perhe revitään hajalle; äidit karkotetaan Meksikoon, mutta heidän Yhdysvalloissa syntyneet lapsensa jäävät amerikkalaisen unelman puolelle.
Joskus karkotetut saavat syyttää itseään, kun eivät aikoinaan hakeneet Yhdysvaltojen kansalaisuutta, vaikka olisivat sen saaneet.
Yhdysvaltojen ja Meksikon välinen raja on vaikea ylittää. Se näkyy hinnoissa. Ylityksiä järjestävät ”kojootit”, jotka veloittavat palvelupaketista, eli majoituksesta ja rajalle viemisestä, tuhansia dollareita. Ylitys on riskipeliä. Aavikolla ei parane kulkea harhaan. Kuumuus tappaa.
Salmi on kirjoittanut hiekan, rautatien, pelon, tuskan ja välittämisen makuisen reportaasin aikamme isosta ilmiöstä.
Janne Hopsu
Kirjoittaja toimii ulkomaantoimittajana MTV Uutisissa