Hormonihäirikkö on kemikaali, joka vaikuttaa elimistön hormonitoimintoihin, ja aiheuttaa jonkin häiriön. Näitä hormonihäiriköitä ovat ainakin bisfenoli A, parabeenit ja ftalaatit.
Hormonihäirikköjen tiedetään häiritsevän ihmisen luontaista hormonitoimintaa. Niiden kieltäminen on kuitenkin kovan työn takana, sillä vaikutukset tulevat esiin vuosien, vuosikymmenten tai jopa seuraavan sukupolven aikana. Euroopan Unionissa asiaa yritetään edistää, mutta teollisuuden lobbaaminen on vahvaa eikä edes määritelmästä ole päästy yksimielisyyteen.
Ihmiskunnassa kemikaalien historia on lyhyt, vain noin 150 vuotta. Vielä lyhempi on haitallisten kemikaalien tutkimusten historia.
Hormonihäiriköt tiedetään haitallisiksi.
– Hormonihäiriköiden aiheuttamia terveydelliset huolenaiheet liittyvät lasten kehitykseen ja vaikutuksiin, jotka tulevat esiin vasta aikuisiässä, sanoo professori Jorma Toppari Turun yliopistosta.
Vaikutukset voivat liittyä lisääntymisongelmiin, syöpätauteihin tai moniin sairauksiin, joissa hormoneilla on merkittävä rooli kuten kilpirauhassairaudet tai diabetes.
Tutkimuksissa on jo havaittu, että nuorten miesten sperma on heikompaa kuin isiensä. Siittiöiden määrä on vuosikymmenten saatossa vähentynyt.
Hormoneilla on myös merkittävä osa kivessyöpään sairastumisessa ja tutkimus osoittaa, että viime vuosisadan alusta lukien jokaisen miessukupolven riski sairastua kivessyöpään on ollut kaksinkertainen heidän isiinsä verrattuna.
Hormonihäiriköt kuriin
Hormonihäiriköitä ei voi välttää. Niitä on aurinkosuojarasvoissa, kosmetiikassa, palonestoaineissa, tuholaismyrkyissä, liuottimissa, muoveissa, hampurilaiskääreissä ja niin edelleen. Lista näyttää loputtomalta.
EU:ssa näiden häiriköiden kieltämistä on yritetty jo pitkään ja vielä pidempään on tiedetty, että ne ovat vaarallisia. Tästä huolimatta kieltäminen ei etene. Edes hormonihäirikön määritelmästä ei ole päästy yksimielisyyteen.
Tutkimuksissa on havaittu kemikaalien yhteys lapsen myöhästyneeseen kielen kehitykseen ja matalaan syntymäpainoon. Sen sijaan tutkimus siitä, mikä on minkäkin kemikaalin painoarvo, on vielä kesken.
Luonnossa kemikaaleja
Hormonihäiriköiden tekosia on nähty luonnossa. Esimerkiksi jo 1950-luvulla muuttohaukkojen kannat romahtivat. Syynä oli munien kuorien heikentyminen kemikaalien vuoksi niin, etteivät ne kestäneet hautomista.
– Hormonihäiriköt olivat asialla myös 1980-luvulla, kun joidenkin kotilolajien naaraille kehittyi myös koiraan sukupuolielimet, kertoo yliopistotutkija Jarkko Akkanen Itä-Suomen yliopistosta.
Syyksi paljastui tributyylitina (TBT), joka on joidenkin arvioiden mukaan vaarallisin ihmisen vesistöihin päästämä kemikaali. Sitä oli laivojen pohjamaaleissa ja teollisuuden putkistojen limanestoaineissa.
Vaikka hirvittävimmät myrkyt kuten DDT, tributyylitina ja PCB-yhdisteet ovat nykyään täysin kiellettyjä, rasittavat ympäristöä ja edelleen ihmistä lukuisat kemikaalit. Niistä osa tiedetään vaarallisiksi, monista ei tiedetä paljoakaan.
Vaarana onkin, että haitallinen tai vaarallinen aine korvataan toisella, joka ei ole yhtään sen turvallisempi, mutta sen huonoista puolista ei vain ole vielä tietoa. Siksi EU:n kemikaalivirasto pyrkii ottamaan lukuun myös aineet, jotka ovat rakenteellisesti samankaltaisia kuin jo tunnetut pahikset.
Maalaisjärkeä ja marttojen neuvoja
Koska lainsäädäntö laahaa pahasti jäljessä, on kuluttajan turha toivoa, että viranomainen suojelisi häntä haitallisilta tai suorastaan vaarallisilta kemikaaleilta. Siksi on varminta yrittää pienentää omaa ja perheen kemikaalikuormaa itse.
– Maalaisjärjellä pääsee jo pitkälle. Ja kirjallisia neuvoja on saatavissa martoilta. He ovat julkaisseet oppaan kemikaalien järkevään käyttöön, vinkka professori Toppari.
Itse kukin voi miettiä tykönään, kuinka tarpeellista pyykinhuuhteluaine on. Tahranpoistossa paljon on tehtävissä sappisaippualla, suolalla, ruokasoodalla tai kiehuvalla vedellä, jotka kaikki ovat turvallisia vanhoja konsteja.
Myös kodin monet puhdistusaineet voi korvata ympäristöä ja ihmistä vähemmän kuormittavilla aineilla kuten etikalla tai ruokasoodalla.