Selkäydinvammojen hoidossa on saavutettu merkittäväksi luonnehdittu edistysaskel kantasolurokotteella tapahtuneen hoidon avulla.
Selkäydinvammojen hoidossa on saavutettu merkittävä edistysaskel. Japanilais-yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa annettiin kaikkiaan kolmelletoista osittain tai kokonaan halvaantuneelle potilaalle kunkin omista luuydinkantasoluista valmistettu rokote.
Heistä kahdentoista tila parani, eikä oleellisia sivuvaikutuksia havaittu yhdessäkään tapauksessa. Yli puolessa tapauksia muutokset olivat lehdistötiedotteen mukaan ”merkittäviä”.
1:12
Irti poikki katkenneita selkäytimiä ei voida kuitenkaan hoitaa tällä menetelmällä, ainakaan vielä. Kaikkien koehenkilöiden halvaustila nimittäin johtui tylpästä eli musertumatyyppisestä selkäydinvammasta (engl. non-penetrating injury).
Lievemmästä vammatyypistä huolimatta jokainen potilas oli ennen hoitoa koko- tai puolivartalotyyppisesti halvaantunut. Oireiden aste vaihteli kohtalaisesta täydelliseen halvaantumiseen, jossa niskan alapuolella ei ollut edes tuntoa, saati kykyä liikuttaa lihaksia.
Tutkijat suhtautuvat menetelmänsä mahdollisuuksiin hyvin optimistisesti, mutta samalla korostavat, että lisätutkimuksia tarvitaan menetelmän tehon varmistamiseksi lopullisesti. Tutkimuksia johti Masanori Sasaki, joka työskentelee Sapporon lääketieteellisessä yliopistossa ja Yalen yliopistossa.
Tutkimuksissa potilaille annettu rokote oli suonensisäinen, ja se piikitettiin 6–8 viikkoa vammautumisen jälkeen. Se sisälsi suuruusluokkaa 100 miljoonaa kantasolua.
Se, miten paljon rokote auttoi, vaihteli potilaasta toiseen. Tutkijoiden tieteellisen raportin mukaan yksi potilas oli hartioista alaspäin käytännössä täysin halvaantunut, lukuun ottamatta osittaista tuntoa käsivarsissa. Puoli vuotta rokotteen jälkeen hän kykeni kävelemään apulaitteen kanssa.
Toinen potilas oli hengityskoneessa, mutta puoli vuotta rokotteen jälkeen hän kykeni ajamaan pyörätuolia.
Osittain halvaantuneista potilaista monien liikuntakyky alkoi parantua 24 tunnin sisällä rokotteen antamisen jälkeen. Yksi heistä kykeni lopulta kävelemään ilman apulaitteita pelkän kepin turvin: hän oli alkujaan osittain halvaantunut hartioista alaspäin, mutta lopulta jäljelle jäi vain lievä toimintakyvyn heikkous jaloissa.
Kaikkiaan 12:n potilaan eli yhä lukuun ottamatta kaikkien tila parani, kun tutkijat mittasivat sitä niin sanotulla Asia-asteikolla (lyhenne sanoista American Spinal Cord Association). Potilas, jonka tila ei parantunut, jäi hengityskoneeseen myös hoidon jälkeen.
Potilaat olivat eri ikäisiä ja halvaantuneet pääasiassa liikenne- ja urheiluonnettomuuksissa sekä työtapaturmissa.
Tutkijoiden tieteellinen artikkeli on julkaistu lehdessä nimeltä Clinical Neurology and Neurosurgery. Se sisältää nimettömät tapauskertomukset ja on vapaasti luettavissa.