Pää alaspäin makaamisesta on tullut standardimenetelmä avaruuden pitkäaikaisvaikutusten simulointiin. Kaikkein selkeimmin makaamisesta kärsi toimintanopeus hienomotorisessa kokeessa.
Pitkällä avaruuslennolla ihminen muuttuu hitaammaksi – erityisesti tunneälyltään. Vaikutuksia ei voida kumota lyhyellä päivittäisellä oleskelulla keinotekoisessa painovoimassa. Näihin tuloksiin päätyi tuore amerikkalais-saksalainen lääketieteen tutkimus.
Väitteet perustuvat kahden kuukauden seurantatutkimukseen 24 koehenkilön otoksella. Kokeet tehtiin Maan pinnalla makuuttamalla osallistujia koko seurannan ajan yhtämittaisesti vuorokauden ympäri sängyssä pää alaspäin. Sängyn kaltevuus oli 6 astetta.
Aiemmat tutkimukset ovat kertoneet, että noin 6 tai 7 astetta pää alaspäin makaaminen muuttaa veren ja muiden ruumiin nesteiden jakaumaa ihmiskehossa suurin piirtein saman verran kuin painoton tila. Niinpä pää alaspäin makaamisesta on tullut standardimenetelmä avaruuden pitkäaikaisvaikutusten simulointiin Maan pinnalla.
Lisää tutkimusta tarvitaan
Koska koemenetelmä ei kuvaa avaruudessa oleskelua täsmällisesti, Mathias Basnerin johtamat tutkijat huomauttavat, että tuloksia ei voida sanoa lopullisiksi. ”Lisää tutkimuksia tarvitaan”, Basner kommentoikin lehdistötiedotteessa.
Tutkijat kiinnittävät kuitenkin huomionsa siihen, että keinotekoisella painovoimalla ei voitu estää kielteisiä muutoksia.
Tutkimuksissa vapaaehtoiset koehenkilöt suorittivat ennen testijaksoa ja sen jälkeen sekä toistuvasti sen aikana useita kognitiivisia, hienomotorisia ja psykologisia testejä. Kykyjen hidastuminen ja osin muu heikkeneminen havaittiin useimmissa teisteissä, mutta vaikutus oli luonteeltaan lähinnä vakiotermi. Haitta ilmeni heti koejakson alussa, eikä se juuri pahentunut myöhemmin.
Kaikkein selkeimmin pää alaspäin makaamisesta kärsi toimintanopeus hienomotorisessa kokeessa.
Sen sijaan tunneäly heikkeni koko kahden kuukauden jakson ajan. Tunneälyä tutkittiin kyvyllä tunnistaa valokuvista kuvan osoittaman henkilön tunnetilaa.
Kun päivät ja viikot kuluivat sängyssä pää alaspäin, osallistujat paitsi hidastuivat, myös tekivät enenevässä määrin systemaattisia virheitä arvioimalla tunteita johdonmukaisesti kielteisemmiksi ja kielteisemmiksi.
Koehenkilöt kertoivat kyllästymisestä
Tulosten arvioinnissa otettiin huomioon testeihin tottumisen eli ”harjoittelun” vaikutus.
Tuloksia ei selitä ainakaan unen määrän väheneminen, sillä koehenkilöt nukkuivat yhtä pitkään kuin ennenkin. Koehenkilöt kuitenkin raportoivat – kenties vähemmän yllättäen – kyllästymisestä ja väsymisestä sekä lievästä yksinäisyydestä ja masennuksesta.
Lehdistötiedotteen mukaan aiemmin oli tutkittu vastaavalla menetelmällä aivoissa tapahtuvia rakenteellisia muutoksia, mutta yksinkertaisempia kognitiivisia kokeita ei ollut suoritettu.
Keinotekoinen painovoima toteutettiin pyörittämällä koko sänkyä isossa sentrifugissa, niin että koehenkilöihin kohdistui keskimäärin Maan painovoimaa vastaava kiihtyvyys eli 1 g (päässä lähellä nollaa, jaloissa 2 g).
Osallistujat oli jaettu kolmeen 8 hengen ryhmään, joista yksi ei saanut keinopainovoimakäsittelyä ollenkaan, ja kaksi muuta pääsivät sentrifugiin kahden hieman erilaisen protokollan mukaan.
Kokeet tehtiin Saksan avaruustutkimuskeskuksessa (DLR) Kölnissä. Koehenkilöt olivat eri ikäisiä, keski-iältään 33 vuotta, ja heistä 10 oli naisia ja 14 miehiä. Lehdistötiedote ei kertonut, miten sängyssä makaavat koehenkilöt huolehtivat niin sanotusti ruuansulatuksen lopputuotteidensa poistamisesta, eikä kirjoittaja löytänyt tätä kuvaavaa teknistä selostusta myöskään tieteellisestä raportista.
Tutkijoiden tieteellinen raportti on julkaistu Frontiers in Physiology -lehdessä, ja se on vapaasti luettavissa.